Kaikki tai ei mitään

Mä jään oikeesti koukkuun kaikkeen mihin nyt vaan ikinä voi jäädä.  En oo koskaan käyttäny kauheesti alkoholia, mutta nyt lähiviikkoina sit muutamaan otteeseen. Oon ajatellu viimeset viikot melkein joka päivä, kuinka paljon mun vaan tekis mieli juoda. Sitten kun juon haluun vaan lisää ja lisää. Oon välillä käyny hipelöimässä porukoitten pulloja (kun ei ne kuitenkaan niitä ite juo, niin miksei?) Ja oonhan mä pari kertaa ennenki vetäny niitä viinoja sieltä yksin salaa. En kuitenkaan tahtois tehä tästäkin ongelmaa. Ei mun alkoholin käyttö nyt vielä oo määrällisesti mitenkää huolestuttavaa, mutta ajattelen sitä ihan liikaa...

Sama liikunnan kanssa. En mä osaa mennä mitään kivoja pikku parin kilsan lenkkejä. Yks päivä menin lähemmäs 25km. Liikuntariippuvuutta sinänsä kyllä rajottaa se, että liikunta on aika perseestä.

Haluisin ihan hirveesti kokeilla pilven polttelua, mutta arvatkaa vaan oonko mä siihenkin sitten ihan ääriään myöten koukussa. Mihinkään "oikeisiin huumeisiin" mulla ei oo tällä hetkellä suurempaa innostusta, mutta varmaan heti kun kokeilisin, olisin kovaa vauhtia menossa kohti pahaa ongelmakäyttöä. Tuskin mä osaisin käyttää yhtään mitään joskus satunnaisesti viihdekäytössä.

Shoppailussa en tunne rajoja vaan haluan tilata hirveitä määriä materiaa, joka pitää tietenkin salata. "Joo siis en mä paljon mitään, pari paitaa".  Kas kummaa kuukaudessa parissa mennyt tonni, "enkä oo ees ostanut mitään...". Tavara vaan tuo sellaista tietyn laista iloa. Materia ei hylkää, niinkun ihmiset tekee. Kuitenkin kaikki kaupasta mukaan tarttuneet tai nettikaupoista tilatut asiat menettää jo heti kotona kiinnostuksensa. Voi olla että mulla on muutama paketti lattialla tilauksia, jotka oon just hakenu postista, eikä mulla oo mitään kiinnostusta ees avata paketteja. En kuitenkaan palauta niitä.

Mulla ei ole kohtuutta. Kaikki vedetään ihan yli tai sitten ei yhtään. En tunne mitään kultaisia keskitietä vaan ainoot vaihtoehdot on kaikki tai ei mitään. Miten mä opettelen kohtuuden elämässä? Kun ei mikään "ihan vähän" tai "normaali" tuo mulle mitään iloa.

Tähän loppuun vielä yksi tosi ihana kuva, minkä eräs blogini lukija piirsi minusta. Kiitos, piristi paljon (:!



(Näkyykö tää kuva, kun laitoin padilla ja oli vähän ongelmia? Jos ei niin tuun myöhemmin koneella laittamaan)

(Anteeksi kun kesti kuvan laittamisessa, mutta tulen päivittelemään sitten kunnolla toivottavasti pari päivän sisään kun c:)

Pöö

Oon ollu vähän hiljainen, enkä oikein vastannut kommentteihinkaan :(. En oo lopettamassa blogia, mulla on vaan ollut hirveesti ajateltavaa.

Nyt on mennyt jossain mittapuussa selkeästi paremmin. Oon syönyt säännöllisemmin ja terveellisemmin. Pystyin tänään ensimmäistä kertaa piiitkään aikaan käyttämään farkkuja (jos se että  mun reidet näyttää niissä lihavalta häiritsee muita, sen ei pitäisi olla mun ongelma. Enhän mä nää sitä itse, jos en katso peiliin). Tosi ahdistavia ja alakuloisia jaksoja on kuitenkin ollut enemmän kun yleensä :(

Tahdon kiittää erästä ihan tajuttoman ihanaa ihmistä, joka kyllä tunnistaa itsensä tästä jos lukee. Ainoa kelle oon voinut nyt puhua. Toivottavasti nähdään kesällä! Olet ihan älyttömän tärkeä.

Kaverin äiti syyllistää mua kai sen ongelmista, mutten pysty ottamaan vastuuta edes itsestäni, miten muista? "Sun pitää näyttää hyvää esimerkkiä". Tuen ja kuuntelen, mutten pysty ottamaan vastuuta kenestäkään. Mutten saa sanoa mitään.

Mua on joka tapauksessa pelottanut tulla tänne blogiin. En tiedä miksi, mutta mua pelotti. On sitä tyhmempiäkin juttuja elämässä tullut pelättyä, mutta on se silti vähän outoa. En pystynyt kirjoittamaan osoitetta hakukenttään. Pelkäsin ehkä että mut on hylätty, tai sitten että ei ole ja joko kommenteissa tulee vastaan niitä liian ihania, mitä en ansaitse. Tuntuu kuin pettäisin kaikki ihanat ihmiset jokaisella kirjoituksella. Jos on mennyt huonosti, niin petän sukeltamalla syvemmälle sairauteen, jos on mennyt terveemmin, petän ne jotka haluavat minun laihtuvan.

Mulla ei ole mitään asiaa juuri nyt. Halusin vaan tulla kertomaan, että olen palannut toivottavasti taas päivittelemään aktiivisemmin. Kiitos kaikki jotka ootte odottanut mua täällä, merkitsee paljon! Uskon, että olen nyt taas valmis jakamaan elämäni täällä (:. Ehkä jo viikonloppuna jotain kuva rikkaampaa

Vähän tuli sekavia lauseita.