Kaikki tai ei mitään

Mä jään oikeesti koukkuun kaikkeen mihin nyt vaan ikinä voi jäädä.  En oo koskaan käyttäny kauheesti alkoholia, mutta nyt lähiviikkoina sit muutamaan otteeseen. Oon ajatellu viimeset viikot melkein joka päivä, kuinka paljon mun vaan tekis mieli juoda. Sitten kun juon haluun vaan lisää ja lisää. Oon välillä käyny hipelöimässä porukoitten pulloja (kun ei ne kuitenkaan niitä ite juo, niin miksei?) Ja oonhan mä pari kertaa ennenki vetäny niitä viinoja sieltä yksin salaa. En kuitenkaan tahtois tehä tästäkin ongelmaa. Ei mun alkoholin käyttö nyt vielä oo määrällisesti mitenkää huolestuttavaa, mutta ajattelen sitä ihan liikaa...

Sama liikunnan kanssa. En mä osaa mennä mitään kivoja pikku parin kilsan lenkkejä. Yks päivä menin lähemmäs 25km. Liikuntariippuvuutta sinänsä kyllä rajottaa se, että liikunta on aika perseestä.

Haluisin ihan hirveesti kokeilla pilven polttelua, mutta arvatkaa vaan oonko mä siihenkin sitten ihan ääriään myöten koukussa. Mihinkään "oikeisiin huumeisiin" mulla ei oo tällä hetkellä suurempaa innostusta, mutta varmaan heti kun kokeilisin, olisin kovaa vauhtia menossa kohti pahaa ongelmakäyttöä. Tuskin mä osaisin käyttää yhtään mitään joskus satunnaisesti viihdekäytössä.

Shoppailussa en tunne rajoja vaan haluan tilata hirveitä määriä materiaa, joka pitää tietenkin salata. "Joo siis en mä paljon mitään, pari paitaa".  Kas kummaa kuukaudessa parissa mennyt tonni, "enkä oo ees ostanut mitään...". Tavara vaan tuo sellaista tietyn laista iloa. Materia ei hylkää, niinkun ihmiset tekee. Kuitenkin kaikki kaupasta mukaan tarttuneet tai nettikaupoista tilatut asiat menettää jo heti kotona kiinnostuksensa. Voi olla että mulla on muutama paketti lattialla tilauksia, jotka oon just hakenu postista, eikä mulla oo mitään kiinnostusta ees avata paketteja. En kuitenkaan palauta niitä.

Mulla ei ole kohtuutta. Kaikki vedetään ihan yli tai sitten ei yhtään. En tunne mitään kultaisia keskitietä vaan ainoot vaihtoehdot on kaikki tai ei mitään. Miten mä opettelen kohtuuden elämässä? Kun ei mikään "ihan vähän" tai "normaali" tuo mulle mitään iloa.

Tähän loppuun vielä yksi tosi ihana kuva, minkä eräs blogini lukija piirsi minusta. Kiitos, piristi paljon (:!



(Näkyykö tää kuva, kun laitoin padilla ja oli vähän ongelmia? Jos ei niin tuun myöhemmin koneella laittamaan)

(Anteeksi kun kesti kuvan laittamisessa, mutta tulen päivittelemään sitten kunnolla toivottavasti pari päivän sisään kun c:)