Yritystä postiiviseen asenteeseen

Tämän hetkinen tilanteeni:
(taino eilen otettu, mutta tuskin mä nyt yhessä yössä hirveitä muutoksia saan aikaan):

Mun vartalo nyt

Vyötärö tosiaan sitä 58cm luokkaa, en löydä mun mittanauhaa, mutta uskon tuon pitävän paikkansa, koska ainakin muutama viikko sitten oli tuon verran. Oon ajatellut että sitten kun se on jotain 50-52 ois varmaan jo ihan hyvä. Reisien osalta toi kuva ei oo kovin selkeä, koska on tuommoiset rennohkot shortsit jalassa. Niissä oli jtn pieniä  omenan kuvia, jotka päädyin varmuuden vuoksi suttaamaan, vaikken mä usko että mua niistä ois luultavasti kuitenkan  tunnistettu. Mutta oon varmaan maininnu ennenkin, että olen vainoharhainen.

Ällöttää vähän, ihan kun olisin erottanut jotain vattsalihasten poikasia... tai sitten ne oli läski poimuja? Tavallaanhan semmoinen pikkusen lihaksikas timmi masu olis kiva, mutta kyllä mä tykkään niistä kylkiluista enemmän (tietyissä rajoissa kuitenkin).

Päätin ottaa positiivisemman asenteen laihdutusta kohtaan, koska muuten itkeskelen vaan kotona sängyn nurkassa. Mitä hyötyä musta on kenellekkään siellä? Saati miten se edistää mun laihtumista, jos en yhtään liiku. Kävin sit kahtena päivänä 10km lenkillä ja eilen olin jopa sosiaalinen ja olin parin kaverin kanssa illalla! (Tänään meen viel Amelian kanssa, mutta se ei ahdista millään lailla, niin ei vaadi ihan samanlaista pelkoa kun muitten kavereitten näkeminen). Olisi niin helppoa jos voisi vaan sanoa kavereille ääneen "Hei mulla on vähän ongelmia ton syömisen kanssa ja haluisin laihtua". Sitten ne ymmärtäis ja voisin olla niitten kanssa, eikä tarvis syödä, eikä kukaan painostais siihen.
     Mun positiivinen asenne ei ole nyt ihan täysin onnistunu, mutta huomaan eron, kun yritän vaan nousta ylös ja jaksaa tehdä asioita.

Halppis versio spritestä. Ihan hyvää, vähän
voimakas sitruunan maku vaan.