Vuosi 2013

Vuosi vaihtui vajaa 15h sitten siitä, kun kirjoitan tätä lausetta. Myös ABC- dieetti alkoi nyt (voin kertoa lisää, myöhemmin). Keräilin koneen syövereistä kuvia viime vuodesta. Hyvästelen sen samalla.

Aloitin blogini pitämisen alkuvuodesta. Nyt kun selailen vanhoja postauksiani, voin ehkä sanoa olevani edes hiukan kehittynyt blogaajana. Ensimmäisessä postauksessani ilmoitin, että nyt saa kilot taas kerran lähteä ja piste ja otin kuvan vaa`astani :,). Aluksi kirjoitin melko tiuhaan, mutta lyhyitä kuulumis /mitä olen syönyt postauksia.

Blogini

minä

Aluksi kuvailin melko paljon itseäni. Mutta nyt syksyllä kun kroppa ei ole kauheasti muuttunut, se ei ole tuntunut niin kivalta. Toivottavasti se lähtee taas positiiviseen muutokseen, niin ehkä saan taas mielihyvää kuvien ottamisesta. 

Koulu oli melko rankkaa. Valvoin todella paljon, ja huonoimpina öinä ehdin nukkua n. tunnin. Se näkyi etenkin syksyllä siinä, etten jaksanut tehdä mitään. Halusin vain käpertyä sängyn nurkkaan. Voimat olivat aivan poissa.

Nukahtelin lattialle, vessaan ja välillä torkahdin tunnille. Vaikka joskus olisinkin päässyt aikaisemmin nukkumaan, en vain osannut nukahtaa.

Amelialta sain onneksi melatoniineja, jotka auttoivat yllättävän hyvin. Eivät ne mitenkään pakottaneet uneen, vaan tekivät ennemmin väsyneeksi. Minulla ne ainakin vielä toimivat tosi hyvin ja nukahdan usein jo puolen tunnin sisään niiden ansiosta.

           Kuvassa näkyvä isompi tabletti on nesteepoitaja, joita aloin myös käyttää. Aluksi ne toimivat melko hyvin, mutta nyt kun olen napsinut niitä teiluja yliannostuksia usein tuntuu, että teho on heikentynyt.

Myös teeaddiktoiduin. Löysin kaikki ihanat uudet jälkiruokateet ja punnitse & säästä kaupan teet. Nom<3

Söin välillä vääriä ruokia. Joista mehujää nyt ei ehkä ole kaikkein pahin. Vaikka sisältääkin suurinpiirtein pelkkää sokeria ja väriaineta...

Yhdessä kohtaa minulla oli todella kova porkkana-addiktio (kirjoitan sanan nyt varmaan aivan väärin). Kesällä oli myös vielä pahempi läkeroladdiktio. Askeja meni 1-3 päivässä. Ja ne oli aivan pakko saada!

Spriteä tuli juotua melko paljon. Välillä myös fun lightiä, jaffaa ja muita light juomia. Eivät ne kuitenkaan koskaan voi voittaa teetä!

Löysin myös light pillimehuja. Nämä ovat kyllä tosi hyviä!

Vuoden aikana minulle tuli pakkomielle shoppailuun. Olen ajatellut, että tavaroiden tuoma hyvä olo tulee siitä, että ne eivät hylkää. Ihmiset voivat jättää, mutta materia pysyy "tukena". Tänä vuonna aijon vähentää huomattavasti etenkin nettitilailuja.

Demiä tuli luettua (ja demi.fi netisivua käytettyä. )

Tähän kuvaan en keksi mitään sen hienompaa sanottavaa. Kaupoissa oli viime vuonnakin paljon karkkia :,)

Joka sunnuntaiaamu, kun ei ollut muuta menoa katsoin sängynpohjalla Simpsoneita.

Joulukalenteria en katsonut kuin ensimmäiset jaksot. Olisin kovasti halunnut, mutta jotenkin en vain ehtinyt. Toivon, että vuoden 2013 Tonttu Toljanteri tulisi uusintana joku vuosi. Nyt kun Toljanteri jää eläkkeellekkin. Nyyh :(

Yhdessä kohtaa jaksoin käydä aamuisin ennen koulua lenkillä. Väsymyksen takia se vähän jäi. Olen kyllä silti sitä mieltä että, iltalenkit ovat mukavampia, vaikka onkin kiva fiilis aloittaa päivä liikunnalla.

Tein myös uudenvuodenlupauksia:-Laihdun, liikun, syön oikein. Hankin hyvän kropan.
-Vähennän huomattavasti shoppailua
-Nukun enemmän
-Opiskelen paremmin

Lopuksi haluaisin vielä kiittää eräitä henkilöitä tästä vuodesta:
Amelia:
Kiitos, että sain tutustua sinuun. Olet ollut parempi ystävä, kun voi toivoa ja perheeni lisäksi tärkein ihminen elämässäni. Alkuvuodesta muistan kun ajoimme ala-asteen pihalle ja lopulta siirryimme hengailemaan tiedät-kyllä-mihin puistoon. Välillä olimme urheilukentän laitamilla. Muistan kun kävimme shoppailemassa ja leffassa. Lenkkeilimme yhdessäkohtaa, yleensä tosin emme tehneet kovin liikunnallisia juttuja. Jos luet tätä muista että olet sanoin kuvaatmattoman tärkeä! Kiitos että olet olemassa. Kukaan ei koskaan voisi korvata sinua<3!
Kik-perhe:
Ymmärrettävistä syistä, en voi nimiänne mainita. Mutta jokainen teistä on ollut tärkeä osa vuottani ja elämääni. 

L: Olet niin herttainen pieni ihminen, jota elämä on kohdellut aivan epäreilusti. Et ole ansainnut mitään pahaa, mitä sinulle on ikinä tapahtunut! Ajattelet aina muita, kuuntelet ja ymmärrät. Olet sympaattinen ja empaattinen. Ansaitset elämääsi pelkkää hyvää elämääsi. Älä koskaan muutu<3

SO: On ollut hienoa tutustua sinuun<3! Olet hauska ja sinun kanssi jutteleminen piristää päivät, Huumorintajumme kohtaavat tosi hyvin, mitä arvostan todella paljon, koska se on melko harvinaista. Olet ihana ja ymmärtävä. Toivon että elämä tuo ympärillesi yhtä ihania ihmisiä kuin sinä olet ja että voit elää onnellisena. Älä koskaan aliarvioi kuinka upea ihminen olet!

E: Olet ollut aina tukenani. Joka kerta kun tunnen oloni kurjaksi olet laittanut viestiä tai soittanut. Olet aina lohduttanut ja kuunnellut. Kukaan ei ole ollut yhtä huolehtiva. Kiitos tuhannesti arvostan sinua enemmän kun ikinä voit uskoa<3! Toivon sinulle elämääsi vain hyviä asioita! Toivottavasti pysyt aina elämässäni!

N: Kiitos, että olet jaksanut piristää. Joka kerta kun olet avautunut minulle olen tuntenut, että minulla on joku tarkoitus<3 Vaikka olemme nähneet toisemme lähinnä facetimen ruudulta, koen että tunnet minut paremmin kuin moni IRL kavereistani. Toivottavasti saat asiat sen pojan kanssa kuntoon ja löydät elämääsi rakkautta. Ansaitset sen!

S-S: Olet kaunis ihminen sisäisesti ja ulkoisesti. Olet aina ollut todella mukava ja ihana. Sinusta on todella vaikea keksiä yhtään huonoa puolta. Olen varma, että tulevaisuudessa pääset kaikesta kamalasta irti, et ansaitse mitään pahaa elämääsi. Olet mahtava ihminen<3 Paljon voimia sinulle elämääsi!

T: Olet niin ihana ja suloinen ihminen. Et koskaan halua kellekkään mitään pahaa ja olet aina tukena. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia elämääsi. Olen varma, että kaikki vielä järjestyy. Hyville ihmisille on pakko tapahtua joskus hyviäkin asioita<3

LA:  Olet ihana ja iloinne tyttö, toivottavasti pääset eroon tästä kaikesta pahasta. Toivon myös, että läheisesi ja etenkin perheesi tukisi sinua paremmin. Tarvitset kaiken tuen mitä ikinä on saatavilla. Älä syytä itseäsi mistään, olet mahtava ihminen, kiitos kaikesta<3!

NA: Toivon että palaat takaisin joukkoomme. Olemme jutelleet yskärillä, onneksi, sillä en todellakaan tahdo menettää sinua! Olen varma, että muut ikävöivät sinua niin kuin minäkin. Olet myös upea persoona, ja toivottavasti tästä vuodesta 2014 tulee edes puoliksi niin mahtava kuin sinä!


Henkilöt ovat samassa järjestyksessä kun kik-listan chatissa (:
Kiitos teille kaikille olemassa olostanne, olette olleet parhaita asioita mitä minulle on tänä vuonna tapahtunut ja yhdessä me selviämme ensi vuodestakin, KIITOS<3!

Kiitos myös teille lukijoille, jotka ovat tulleet minulle juttelemaan. Teitä on kertynyt tämän vuoden aika reilusti yli 100 (:! Toivon, että tulette myös vastaisuudessa kertomaan kuulumisianne ja murheitanne. Voimia teille kaikille!

 HYVÄÄ UUTTAVUOTTA 2014! TEHDÄÄN TÄSTÄ VUODESTA YHDESSÄ MAHTAVA!

Aivopesty maailma

Kello on jo aika paljon, mutta mun tosiaan teki niin kovasti mieli kirjoittaa! Mua on varoiteltu lähiaikoina aika useasti, että kannattaa varoa mitä blogissa julkaisen, jotkut saattaa tunnistaa. Mutta mikä syy mun tutuilla olisi etsiä tälläistä blogia, kyllä muakin vähän ihmetyttäis millä syyllä ne tälläistä tekstiä olis googlettanut/ etsinyt käsiinsä. Netti on iso paikka, ja haluan pitää tämän blogin mun omana piilopaikkana ja mahdollisimman avoimena. En oo koskaan osannut oikein kirjoittaa päiväkirjaa, koska tuntuu kurjalta sulloa kaikki ajatukset suljettuihin kansiin ja laittaa piiloon, ikään kun mun kaikki pään sisäinen toiminta olis kiellettyä ja se pitäisi pitää vaan omana tietona ja ahdistua entisestään. Blogi tuntuu tavallaan isolta, avaralta huoneelta, josta voin luoda omanlaiseni ja olla rauhassa ajatuksieni kanssa. Kaiken lisäksi saada vielä voimia joiltain ihanilta ja hyviltä ihmisiltä, jotka vaivautuvat kommentoimaan kauniita sanoja. Kiitos teille, olette tervetulleita tähän huoneeseen<3!

mie

Jotain jännää mä kuitenkin löysin yksi päivä googlettamalla blogini nimen "kalorimeri". Nimittäin lasten/nuorten nettiyhteisössä nimeltä gosupermodel oli puhuttu musta. Mäkin olin kyseisellä sivustolla joskus 10-12 vuotiaana ja musta on pelottavaa, että jos kävijät on edelleen tuota ikäluokkaa, miten siellä on esim keskustelu "gosun proana jengi". Mitä ihmettä, tosi pelottavaa.

En nyt kauhistele asenteella "kun minähän olen nyt niin iso, vanha ja viisas". Paskan marjat, nuori ja tyhmä mä olen. Enemmän mua pelottaa tää läpimätä yhteiskunta, joka painostaa ihmisiä laihduttamaan yhä nuorempana ja nuorempana. Aikuiset päivittelee kun nykyajan nuoriso on niin laiskaa ja kaikki vääntää itselleen jotain mielenterveysongelmia. Mä olen asiasta (yllätys yllätys) hyvinkin erimieltä. Jos oletamme nyt, että nuorten mielenterveysongelmat esimerkiksi syömishäiriöt ovat lisääntyneet (josta en sinänsä ole niin varma, minusta tuntuu, että ne ovat nykyään vain enemmän pinnalla). Johtuuko se siitä, että nykyään syntyy vaan itsestään jotenkin "heikompia" ihmisiä? Ei todellakaan, ei evoluutio toimi näin nopeasti ja muuta ihmisiä yhdessä sukupolvessa radikaalisti!

Siihen mitä ihminen on vaikuttaa eniten kolme asiaa: Oma luonne + muut ihmiset & ypäristö + geenit, voimme varmuudella sanoa, etteivät geenit ole voineet muuttua merkittävästi, koska ne ovat olleet samankaltaisia aina, ja vain kulkevat jälkeläisille ja luovat uusia kokonaisuuksia. Ei myöskään ole mahdollista, että yhtäkkiä alkaa vaan syntyä jotenkin helpommin ongelmille altistuvia ihmisiä, luonteesta ei siis ole kyse.
           Jäljelle jää muut ihmiset ja ypäristö. Yksittäinen nuori ei voi päättää minne syntyy ja miten muut häntä kohtaan käyttäytyvät. Nykyajan yhteiskunta luo paljon paneita nuorille (myös aikuisille, jopa lapsille). On tarkat säännöt millainen sinun pitää olla, ja median lempi aihe on kertoa miten sinusta tulee tälläinen. Normaalin rajat ovat hyvin pienet ja yhteiskunta ei anna paljonkaan liikkumavaraa omalle tahdolle. Jos laki ei sitä kiellä, niin vähintääkin normit ja ihmisten omat säännöt.
          On ymmärrettävää, että kun lihavien määrä on maailmassa niin suuri, että yhteiskunta/media yrittää saada ihmiset innostumaan laihtumaan. Tämä jatkuva laihuuden ja materian korostaminen hyvän elämän edellityksenä kuitenkin iskostuu ja ihan pienten lasten päähän ja aiheuttaa valtavia paineita. Tässä kohtaa peliin puuttuvat geenit ja oma luonne. Vain todella harva pystyy elämään 100% tasapainoista elämää tässä myllerryksessä, ja jos pystyy on hyvin vahva luonne. Suurinosa reagoi paineisiin jollain tapaa. Osa yrittää muuttaa itseään täysin vaatimusten mukaiseksi, jolloin syömishäiriön puhkeaminen ei todellakaan ole ihme. Kaikkialla sanotaan suoraan ja epäsuoraan "PITÄÄ OLLA LAIHA". No miten toimii epävarma nuori ihminen, joka on syntynyt keskelle tätä sekamelskaa ilman aikaa varautua? Alkaa laihduttaa, muokkaa ulkonäköään, halii ympärileen materialistista tavaraa, pitää yllä pinnallisia ihmisuhteita. Aivan kuten meidät vaaditaan tekemään. Joillekkin hallinta lähtee anoreksiaa kohti, joillekkin bulimiaan, ednokseen tai bediin Toiselle jonnekkin ihan muualle, ei välttämättä syömishäiriöksi. Eivät kaikki välttämättä kestä näitä paineita, ja minun mielestäni niitä ei edes voi vaatia kestämään.

En väitä, että yhteiskunta olisi ollut ennen sen parempi. Ei se ole koskaan ollut hyvä. Tasa-arvo on jopa Suomessa aika kaukainen haave, vaikka meidät onkin aivopesty uskomaan, että "Suomi on hyvinvointivaltio ja täällä vallitsee demokratia ja tasa-arvo". Jos asiaan yhtään perehtyy huomaa, ettei se ihan näin taida olla. Suomi on ihan hyvä maa, verrattuna moneen muuhun, jossa asiat ovat vielä huonommin. Ihminen on liian itsekäs saadaakseen muuttettua tätä, ja siitä kärsivät kaikki. 

Mulla alkoi yksi päivä tosiaan ahdistaa vähän liikaa. Ei ollut ketään kelle puhua, mutta oli pakko saada parempi olo. Oon hyvinkin kiltti teini, ja en itseasiassa ole koskaan vetänyt "persekännejä" niin että oksennan aivoni pihalle ja sitä rataa. Viimeksi olin minkäänlaisessa kosketuksessa alkoholiin viime talvena, ja sitä ennen vain kerran. Nytkään en mitään hirveästi ottanut, mutta sen verran, että kaikki nauratti aika paljon. Soitin tyhmänä myös parille kaverille, mutta oikeastaan vaan kikatin. Ei siis mitään hirveän vakavaa, pelästyin kuitenkin omaa toimintaani vähän, koska mulla ei tosiaan ole hallussani mitään päihteitä vaan vähän "lainasin äitiltä ja isiltä" terästettä spriten sekaan. En jäänyt kiinni, enkä aiheuttanut mitään vahinkoa, ja kohtuudessa pysyin sen suhteen, ettei darraakaan ollut. Mikä siis on ongelma? Se että nyt kun kynnys on kerran ylitetty haluan toistaa saman uudelleen, eihän huonoja seurauksia ollut.
        Tässä kohtaa kun en juuri juonut ole, en henkilökohtaisesti sisäistä mitään vaaroja tai riskejä, vaan koen sen ainoastaan helpotuksena. Pelkään menettäväni kontrollin koko asian suhteen. Tämä nyt on ihan spekulointia ja ylidramatisointia, mutta en halua päihteistä vakituista pakokeinoa.

No sitten paino ja syöminen... No paino on edelleen sitä samaa 46kg ja oon ihan asennoitunut ettei mun paino tipu kilpirauhasen takia, jos en saa tyroksiinia. Tästä johtuen olen myös syönyt usein vähän enemmän kun yleensä kun "ei se kuitenkaan vielä tipu". No ei nyt ainakaan tipu jos alan syödä enemmän. Tyhmä minä. Tästä sitten seurasi sellainen juttu että oksensin ensimmäisen kerran tahallisesti. Oli todella säälittävä oksennus. Söin tonnikalaa vaikkei pitänyt ja menit vihaisena makaamaan pesuhuoneen lattialle ja hakkasin mahaani. Tajusin että "hei tästä tulee paha olo". Aloin painaa mahaa ja jännittää vatsalihaksia jolloin sain ulos vähän tonnikalaa oksennuksena (korostuksena; vähän). Innostuin ja aloin hyppiä ja pomppia ja sain ulos vielä ihan jonkunverran. En käyttänyt sormia tai tunkenut mitään kurkkuun, sitä en oikein hallitse. Mutta pikkuinen onnistumisen kokemus tuli tuostakin, vaikka todellakaan kaikki ei ulos tullut.
          Mitään bulimiaa mulle ei ole keskeytymässä, siitä ei ole huolta, sen verran surkea yritys kuitenkin oli.

Yksi päivä tein mukanakkaan. Aika järkyttävää.
 Miettikää, munakas! Pitäisikö tätä nyt kutsua repsahdukseksi vai miksi D:?

Pakko kysyä, onko se ihan ok, että kun harjaa hiuksia, harjaan jää niitä noin paljon? Pelottaa että kohta olen kalju, pitää tosiaan alkaa katsoa sitä eläinten biotiinia, mitä joku joskus suositteli.

:(

Nyt tämä säälittävä itsesäälissä kylpevä angstinen, pinnallinen teiniprinsessa - ihmisen alku lähtee höyhensaaria kohti. Pakataanko huomenna kaikki kamat (paitsi ne kaikkein turhimmat materiat, mitä joku on meille puoliväkisin tuputtanut, ja jota me aivopestyinä emme ole voineet vastustaa) mukaamme ja muutetaan yhdessä jonnekki asumattomalle seudulle. Rakennetaan uusi yhteiskunta, joka toimii alusuta asti oikein?
          Okei nyt menee jutut taas väsymyksen piikkiin, öitä! Muistakaa, että teissä ei ole mitään vikaa, teille on vain uskoteltu niin<3!

Ollaan ystäviä jookos, niinkun ananas ja kookos

Voikun saisin nyt koottua nää kaikki ajatukset yhdeksi lauseeksi, mutta kun ei ne kokoonnu. Oon viime viikkoina leikkiny tosi paljon itsemurha ajatuksella. Ei, en siis todellakaan ole sitä tekemässä! Lähinnä mua kiehtoo, mitä kuoleman jälkeen tulee. Toinen asia on se, että silloin loppuisi nämä kaikki murheet. Mutta ei silti, vielä on liikaa tehtävää täällä maan päällä. Eikä ihmisen ehkä kuulukkaan päättää itse kuolemastaan, en minä ainakaan pystyisi niin isoon päätökseen, kun ei ne pienemmätkään suju.

Joku outo kuva musta

Kokoajan vaan surettaa ja masentaa. Enkä tiedä miten sen saa loppumaan. Kaipaan tosi paljon välittämistä tällä hetkelle, ettei tuntuisi kokoajan siltä kuin olisi yksin. Viikonloppuna meen leffaan kaverin kanssa, se otti ihan itse yhteyttä ja pyysi, miksi? Välittäiskö se... tuskin. Tän ihmisen kanssa olin reilu vuosi sitten hyvä kaveri. Se oli silloin varmaan se joka oli nähnyt mun useiten syövänkin, lopulta en pystynyt enää senkään kanssa ja sitten jäi tapaamisetkin pikkuhiljaa. En jaksanut pitää yhteyttä samalla tavalla, ei sekään. Tää ihminen varmaan ymmärsi mua parhaiten, ei ehkä hyvin, mutta paremmin kun muut. Muistan vieläkin yhden puhelun about 2 vuotta sitten, kun tää kerto itkukurkussa olevansa tosi huolissaan musta. Liikutuin ihan kamalasti. Joku oikeasti välitti. nyyhkytettiin vaan puhelimeen ja lopuks jompi kumpi totes "Ollaan tässä varmaan koko yö, kun eihän tätä puhelua voi mitenkään tyylikkäästi lopettaa". Sitten itketti ja nauratti yhtä aikaa.
     Meillä oli myös hirmu hyvää läppää. Okei no tosi huonoa, ihan järkyttävän surkeaa. Mutta niin hauskaa! Enään ei olla niin paljn yhteyksissä, mutta hyvät muistot on vähintäänkin. Paras muisto ikinä on tallinnan risteily (inhoan sanaa risteily... saan siitä kylmiä väreitä :,D). Ihan parasta juosta ympäri laivan kantta korkokengillä. Siitä on jo puolitoista vuotta. Muistan tän häröilyn olleen sillon jo aika intenssiivistä, mutta silti söin laivan buffetissa masun täyteen. Ei ahdistanut (okei no kotona kai kirjoitin viisi sivua päiväkirjaan jo pelkästä ruoka-ahdistuksesta), mutta silloin oli upeaa. Mulla ei ole yhtään pahaa ajatusta päässä tästä ihmisestä, pelkästään hyvää. Tietenkään mikään kaveruus ei ole ruusuilla tanssimista, mutta ihan suoraan sanottuna oon unohtanut ne kaikki huonot hetket.

Nyt kun aloin muistella, pakko mainita eräs toinenkin ystävä. Ollaan jonkun verran enemmän tekemisissä, ja tänään oikeastaan nähtiinkin ohimennen ja kesällä oltiin ihan kohtalaisesti tekemisissä. Oikeastaan musta ei edes tunnu, että ollaan pahasti etäännytty. Koulun takia vaan nähty vähän harvemmin, mutta uskon, että etenkin lomilla nähdään ihan entiseen tapaan. Oikeastaan yhteydenpidon pysyminen, johtuu täysin tästä mun kaverista. Se muistaa kysyä kuulumisia ja tekstaa, sopii tapaamisia jne. Eli on hyvä ystävä. Tämän ihmisen kanssa en ole ikinä riidellyt. Häntä on helppo kuvata yhdellä sanalla: menestyjä! Tämä tyttö saavuttaa kaiken mitä hän ikinä yrittää ja onnistuu aina, hän on täydellisen tasapainoinen ja jos ajatellaan mun henkistä hyvinvointia, niin parasta seuraa. Hän on täysin normaali kokoinen ja itsevarma, joka tsemppaa muakin hyväksymään itseni. Ainoa asia mikä on jäänyt tosi pahasti kaivamaan on kun hän sanoi kerran yhdestä vaatteesta, että se näyttäisi paremmalta mun päällä, jos olisi isompi. Mitään muuta luokkaavaa, en ole ikinä joutunut kuulemaan. Aina hän on kannustanut ja tsempannut koulun käynnissä ja elämässä ja jaksanut antaa mulle voimaa. En tiedä olisinko tässä, ilman sitä tsemppausta. Ihan älyttömän ihana ihminen.

Nyt tekisi mieli alkaa kirjoittaa kaikista ystävistäni, mutta taidan jättää sen tekemättä. Nämä kuitenkin ovat vaikuttaneet elämääni niin paljon, että minusta oli tärkeä tuoda heidät esiin. Yksi ystäväni on ehkä vaikuttanut heitäkin enemmän, mutta se tilanne on vähän monimutkaisempi, eikä aina edes niin positiivinen. 

Jo yläasteen alussa tutustuimme hänen kanssaan pitkän tauon jälkeen. Aluksi hän oli tosi kiva, mutta minulla oli vielä niin hyvät välit moneen ala-aste aikaiseen ystävään, että vietin aikaa mielummin heidän kanssaan. Lähennyimme pikkuhiljaa ja aloimme muodostaa porukkaa hänen ja kahden edellä mainitun tytön kanssa. Ensin hän ei hyväksynyt minua, vaan pommitti viesteillä "musta sä oot vähä niikun änkeny meidän joukkoon", ja muuta aika ilkeää. Olin tosi masentunut tästä, olin kuitenkin vasta 13. Toinen edellä mainituista otti asian puheeksi kanssani ja kertoi, että hänestä tyttö kohtelee minua todella huonosti, ja se tuntui pahalta. Luulin, että vika oli ollut minussa, mutta minulle sanottiin, etten ole tehnyt mitään väärää.
     No kyllä tämä henkilö minut hyväksyi sitten vähän ajan päästä. Ilkeä käytös ei kuitenkaan loppunut. Olin tosi stressaantunut, kun en tiennyt milloin olin taas hänen best friend niiq ikinä ja milloin hän taas unohti minut. Tämä aiheutti tosi paljon pahaa oloa, mutta muut huomasivat sen ja tukivat minua. En kuitenkaan halunnut lopettaa ystävyttää tytön kanssa, sillä ailahteluista huolimatta hän oli minulle tärkeä. Joka kerta kun kiinnyin häneen enemmän, hän satutti minua lisää. Meillä on upeita muistoja, mutta myös todella paljon surua tykyttää takaraivossa. Tämä on lisännyt mun hylätyksi tulemisen pelkoa tosi paljon, kun ei koskaan voinut tietää milloin oli tärkeä ja milloin unohdettiin jonkun paremman takia. Joskus sain halauksen ja kuulla olevani tärkeä, ehkä seuraavana päivänä vain piikikkäitä kommentteja. Kirjasin myös paperille yhdessä kohtaa kaikkia ulkonäkööni liittyviä lausahduksia hänen suustaan, ne tsemppasivat laihduttamaan. Ehkä kun korjaisin itseni olisin tarpeeksi hyvä hänen ystäväkseen. Usein hän myös aloitti milloin mitäkin liikunta- ja laihdutuskuureja, jotka saivat minut tuntemaan itseni myös huonoksi ja lihavaksi. Varsinkin kun sain kuulla olevani sitä. En tiedä välittikö hän koskaan minusta, mutta minä välitin ja välitän yhä hänestä niin paljon, että sattuu, jokainen muisto tekee todella kipeää. Päässäni on edelleen se kysymys, mikä siellä oli vuosia. Miksi en ollut tarpeeksi hyvä hänelle, mikä minussa on vikana?

Nämä kolme ihmistä liittyivät etenkin lähimenneisyydeessä tiivisti elämääni ja vaikuttivat siihen enemmän kun tarpeeksi. Aloin yläasteella oikeastaan laihduttaakkin ensimmäisiä kertoja ystäväni käytöksen takia, koska yritin olla tarpeeksi hyvä hänelle ja käsitellä pahaa oloa sillä tavalla. En kuitenkaan syytä häntä, itse en ollut tarpeeksi hyvä.

Ystävistä puheenollen, Amelia on kotilomalla huomenna ja näämme toivottavasti. Hirveän kova ikävä! Tässä on juuri sellainen ihminen joka tajuaa minua. Tai tajusi, tällä hetkellä pelkään lähinnä, että hän on hylkäämässä minut. Jos näämme, pitäisi nähdä mahdollisimman aikaisin, että hän pääsee muiden kanssa. Kun olisin mennyt katsomaan häntä, ennenkun sain tietää kotilomasta, olisi pitänyt mennä aikaisin, että ehdin alta pois, muiden tieltä. Mutta ehkä mun pitää vaan ymmärtää, etten voi vaatia sitä, että olisin merkityksellinen jollekkin. Amelia onkin liian hyvä ystävä, en mä edes ansaitse sellaista. (Silti olen itkenyt paljon hänen takiaan viime päivinä kun ei ole selvillä miten menee ja saa pelätä puolesta, sekä tietenkin se, että pelkään etten ole hänellekkään tarpeeksi hyvä)

Ostin Amelialle ja itselleni tällaiset. Energia Elli on mulle, tsemppaamaan laihdutukseen ja Lohtu-Lissu auttaa Ameliaa toivottavasti surun hetkellä<3. Tahdoin piristää jotenkin, kun toisella on paha olla.

Energia Elli & Lohtu-Lissu

Oli aika selkeää, minkä mä tarvitsen, mutta Amelialle piti miettiä vähän pidempään. Näitä Voodoo nukkeja, saa ainakin sokkarilta, mistä mä ostin. Nää on hirmuisen suloisia ja takana luki, että käsin tehtyjä, mistä sitä tietää, vaikka niistä löytyisi ripaus taikaa. Yksi maksaa n.8e ja niitä löytyy oikeastaan joka tilanteeseen.

 Kaupoissa oli jo vähän joulusuklaita, mutta onneksi tosi vähän. En tajunnut ottaa niistä kuvaa, mutta stalkkasin kyllä hyvin tarkkaan kaikki herkkuhyllyt. En edes ymmärrä miksi se on niin viihdyttävää.

Jätti levyjä suklaata

Tosi söpöjä suklaatikkareita!

Teille, jotka olette etsineet halpaa vaakaa, tigerissä nyt tuollainen 20e.
Se on tosin kai normaali kokoinen, ei mini, joten vaikeampi piilottaa.

Tulin ajatelleeksi yksi päivä, kun lähti taas tupoittain hiuksia päästä, että mitäköhän puutostiloja mulla on. En saa proteiinia, rasvaa, oikeastaan mitään vitamiineja (saati sitten jotain kivennäisaineita...), kalsiumia yms. En käytä maitotuotteita, ehkä kerran viikossa lihatuotteita keiton muodossa (mutten punaista lihaa) ja vain paria vihannesta. Saan siis paljon turhia hiilareita puurosta, kasvisosekeitosta yms. En mitään tärkeää. Ajattelin kokeilla vähän aikaa syödä pelkkiä proteiini- ja nutripatukoita, koska niistä saisi kaikki ravintoaineet. Mutta ne oli tosi pahoja! 

Oli vähän pahaa :c

Tota taaimmaista noista maistoin siis. Maistui ihan jauholta. Ekat pari haukkua oli ihan hyvät, mut sit alko tökkiä ja oli vaikea niellä. Mansikka näyttää silti aika houkuttelevalta, olisko se parempi kun tuo toffee, mikä lie. Ihan kauheesti kaloreita tossa kyl oli (170), mut tosi monessa oli yli kaksisataa. Sain jonkun 1/3 kyl syötyy, sitten luovutin.

Aattelin sit yrittää uuestaan, koska kaloreita oli tosta tullut vajaa 60, pystyis hyvin syömään jonkun muun patukan. Maistoin jotain nutripatukkaa, missä oli 210kcal, jonkun marjan makusena (oisko ollu karpalo?) Mutta sitä ei mennyt alas kun ihan pikku pala, oli vielä pahempaa.
     Voi harmistus, ehkä mä en sitten ala elää patukoilla. Toisaalta hyvä vaan, äiti tuskin tukis mun patukka kuuria hirveesti rahallisesti. Ellen sit sanois, et syön niit vain välipalaks, vaikka 1-3 patukkaa oliskin koko päivän ruokalista. Olisin edes saanut ravintoaineita, mutta eipä sillä kai niin väliä ole. Enhän mä tässä vahingoita kun omaa kroppaani.

Pitäisi kai alkaa syödä niitä kalsiumtablettejakin

Tää oli ehkä maailman tylsin postaus ikinä. Lähinnä mun teki kamalasti mieli vähän avautua ystävyysuhteista. Vaikka mulla onkin kavereita/ystäviä (miksi pitäisikään kutsua), silti tuntuu kun olisi yksin. Kaipaan vaan hirveesti sitä, että voisin jakaa ilot ja surut jonkun kanssa. Itkeä ja nauraa. Tehdä kaikkea kivaa ja kaikkein tärkeintä, että olisi edes yksi ihminen joka ymmärtäisi mun tyhmiä ajatuksia ja välittäisi musta siitä huolimatta. Ei sellaisia ihmisiä ole. Ja jos olisi, niin ei ne tahtoisi olla mun kanssa tekemisissä.

P.s. Loppuun tosi tärkeä ilmoitus: Mulla on vissiin kilpirauhasen vajaatoiminta (tai jotkut arvot on vähän perseellään, en ihan tajua mitä ne tarkoittaa, mutta joku kuitenkin tuloksissa kuulma mättäsi). Juttelin yhden henkilön kanssa netissä, joka sanoi, että se on seuraus liian vähästä syömisestä, kroppa laittaa vastaan. Mua pelottaa, että entä jos oonkin lihonut tässä nyt tän takia. Tosi monihan lihoo just kilpirahasen vajaatoiminnasta. Oon pienessä paniikissa, mutta mittanauhan mukaan mitat on samoissa kun ennen (mun rinnanympärys oli kasvanu vähän?! ja peppu vähän pienentynyt). Alustava sotasuunnitelma on, että en mene vaa`alle ennekun saan tyroksiinilääkkeet lääkäriltä. Kertokaa kiltit joku, joka on samassa jamassa, laihdunko mä taas kun saan ne lääkkeet vai pitääkö mun alkaa syödä vaan vielä vähemmän? Kestän ehkä sen, että paino on pysynyt samassa, mutten sitä, että olisin lihonut. Voi olla, että juoksen tässä paniikissa tyyliin mummon vaa`alle, en tiedä :/.

Hiusten oheneminen, kynsien lohkeaminen ja ihon kuivuminen... MURR

Oon ollu koko viikon vähä huonokuntonen. Viime viikonloppuna olin ihan tavallisesti suihkussa, ja just pesemässä hiuksia kun yhtäkkiä jalkoihin alkaa sattuu ihan hirveesti ja lysähän lattialle. Kurkotan sammuttaan suihkun, etten tukehdu veteen. Istun vähän aikaa lattialla voivotellen kuinka jalkoihin koskee ja yritän pari kertaa nousta seisomaan, mutta sattuu niin paljon ettei onnistu. Otan pyyhkeen ja yöpaidan tasolta, jonne onneksi yltän maastakin ja lähden konttaamaan mun huonetta kohti. Kipu siis oli pääasiassa säären ja pohkeiden alueella, eikä reisiin niinkään sattunut. Panikoin vähän aikaa ja mietin mitä nyt pitäis tehdä, en kehdannut mennä herättämään äitiä, vaan kapusin epämääräisellä taktiikalla sänkyyn. Se kipu oli onneksi loppunut aamulla kun heräsin.

Viikolla oli sitten aika paha ruokaa koskeva tilanne koulussa, joten lintsasin yhden päivän. Oon oikeasti aika tunnollinen oppilas, enkä oo lintsannu kun pari kertaa elämäni aikana (syy on ollut joko ruoka tai terveystarkastus).

Tänään sitten iski äskön järkyttävät alavatsakivut, tuntu kun puukolla viillettäis mun masua auki sisältäpäin! Hyi kamala. Yritin googletella, mistä se voisi johtua, mutta tuli vaan jotain jostain tulehduksista ja alkuraskaudesta. No raskaana mä en ole, se on ihan pois suljettu. Herättelin jo toivoa, että ne vois olla menkkakivut, mulla ei ole nyt ollut menkkoja... hmm... kahteen vuoteen. Tiedän, että pitäis mennä kertomaan terveydenhoitajalle/lääkärille/gynekologille, mutta kun en uskalla. On mun paino sen vajaa 10kg kuitenkin laskenut normaalista painosta merkittävään alipainoon tänä vuonna, että jos joudun vaa`alle, voisi siinä vähän joutua selittelemään. Mä tiedostan, että keho jollain tapaa voi vaurioitua tän takia, mutta tiiättekö kun ei sitä konkreettisesti nää, ei osaa hätääntyä. Vähän sama kun tupakoivat eivät konkreettisesti nää seuraksia kun vasta pitemmän ajan päästä, ei ole innostusta lopettaa. Sisäelimet on tärkeitä, muttei niitten merkitystä tajua, ennekun alkaa kunnolla puskea oireet päälle. En väitä tässä kohtaa toimivani oikein, saati millään tasolla fiksusti, mutta itehän mä sit jossain vaiheessa kärsin.
     Biologisia lapsia en kuitenkaan koskaan tule haluamaan. koska mun eettinen (onkohan se oikee sana tähän?)  perjaate on vähän sitä vastaan. Maailmassa on nyt esimerkiksi kiinassa kamala määrä lapsia kaduilla, huonoissa lastenkodeissa ja kärsimässä, ilman ketään kuka välittää. Samaan aikaan puskee päälle maapallon liika väestönkasvu, muualla kun Euroopassa, täällähän se nimenomaa vähenee. Haluan adoptoida lapsen (mielellään kiinasta yms, mutta sinänsä suomikin on ok, haluaisin nimenomaan jonkun lapsen, jonka elämää pystyn adoptoimalla selkeästi muuttamaan positiiviseen suuntaan). Ei mulla ole mitään syytä henkilökohtaisesti, miksi lapsen pitäisi olla biologinen. En tahdo tehdä uutta lasta, kun on niin monia ja kotia tarvitsevia jo ennestään. Mutta tää on vielä aikasta suunnittelua, kuitenkin tahdon lapsen vasta kolmenkympin jälkeen, että olen varmasti kypsä äidiksi ja itsekkin henkisesti ja taloudellisesti vakaa.
     Tämä ei nyt tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi toimia näin, ei todellakaan. Mun puolesta kaikki voi pyöräyttää, vaikka kymmenen muksua maailmaan, sillä mehän eletään täällä vaan kerran (luultavasti) ja jokainen saa ihan omien perjaatteiden ja jaksamisen mukaan päättää myös lisääntymisestään.



Vaihdan aiheen lennossa itsekkäästi takaisin itseeni ja omaan fyysiseen ulkonäkööni. Kaikkihan tietää, että "hiukset hyvin, kaikki hyvin", "hiukset on naisen kruunu" jne, joten arvatkaa onko kamalaa kun tuntuu, että mun hiukset lähtee päästä ja on ohentunut ihan kauheesti! Ne on jotenkin kauheen ohuet ja hamppuuntuneet.

Noi latvatkin on ihan kauheen näköset, vaikka niistä
lähti jo 5cm :(

Toinen kurja juttu on kynnet, kattokaa nyt tota keskisormenkynttäkin,
mikä toi valkonen täplä on? Tahtoisin pitkät ja kauniit kynnet,
joita vois laittaa 3:

Mun iho on kuivunut kans nyt kesän jälkeen hirveesti, varmaan johtuen kylmemmistä ilmoista. Oon yrittänyt rasvailla sitä, mutta erityisesti polvet ja kyynärpäät on aika kauheen näköset. Sääretkin on usein aika kuivat ja sit käsivarret. Oikeestaan myös selkä ja lantioluiden alue... Mikäköhän ois oikein hyvää ja kosteuttavaa vartalorasvaa? Vai oliskohan joku vartalovoi vielä parempi.

Näyttäispä masu samalta seistessä kun maatessa :/, vaikka tos on kyl sillonkin tollai
pömppis navan ympärillä, pistää silmään aika pahasti.

 Mitäköhän ilosta olis tapahtunut? No ainakin salkkarit ja dieetit vaihtoon alkoi maanantaina, wuhuu!

Eka jakso, kesän jälkee<3

 Salkkareita oonkin oottanut kun kuuta nousevaa, ja dieetit vaihtoon vähintää yhtä paljon! Yritän aina löytää niitten laihojen ruokavaliosta jotain hyviä vinkkejä omaan syömiseen.


Oon tällä viikolla myös mietiskellyt miltä tuntuisi olla ns."normaali". Tai elää niin ettei ruoka ja laihdutus olisikaan koko elämä. Mun yksi hyvä "nettikaveri", on suunnannut parempaa päin pahasta syömishäiriöstä ja muista psykoottisista sairauksista/ongelmista. Se kuulostaa nyt niin paljon onnellisemmalta saadessaan pala palalta elämää takasin. Tietenkin aloin ajattelemaan, että olisinko mäkin niin onnellisempi? Tosi motivoituneena söin jäätelöäkin, mutta sitten iski hirvee katumus, eikä tullut yhtään onnellinen fiilis, vaan lähdin lenkille. Mutta ehkäpä sitten kun pääsen tavoitepainoon, voin yrittää elää onnellisempaa elämää. Sen näkee sitten, nyt mä taidan yrittää mennä päivä kerrallaan. Laihduttaminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Jotain hyvää tää kuitenkin poiki, sillä aloin ajatella myös tätä hiusten lähtöä ja huonontunutta fyysistä kuntoa, ja ajatella, että vaikka kalorimääriä en nyt aijokkaa  nostaa, voisin silti yrittää syödä ne kalorit vähän monipuolisemmin. Nyt oon vetänyt pääasiassa kurkkua, porkkanaa ja puuroa. Eli pelkkiä hiilareita. Mitkä olisi kaikkein tärkeimmät vitamiinit ja hivennäisaineet? Kalorit tietenkin ratkaisee kaikessa, en aijo vaihtaa mitään tuotetta kalorisempaan, vaan joittenkin vitamiinien takia, mutta jos löytäisin jotain kevyttä, tärkeitä aineita sisältäviä juttuja, ei kai se mua enempää lihottaisi?

P.s. Sen hetkellisen "tahdon elää", kohtauksen takia suunnittelin mitä kaikkea olisi kiva tehdä sitten kun olen laiha, jolloin saan elää. Voisin tehdä seuraavan postauksen kaikesta siitä mitä tahdon ja aijon sitten tehdä ja ehkä syödäkkin, kun ei vielä näin lihavana voi C:!

Minä :/

Sitten vielä hienosti aiheeseen liittyvä mun selkä...XD

Nyt lueskele vielä vähän blogeja, ja sitten lähden etsimään nukkumattia, öitä muruset<3!

Mikä on maailman tarkoitus? T;"säihkysääri"

Arvatkaa mitä! Mulla on ollut sosiaalinen elämä, vaikka koulut alkoi! Oikeestaan tuntuu, etten oo panostanut tarpeeksi opiskeluun. Jos tulen kotiin koulusta neljän aikaan, saatan tehdä läksyjä yhdeksään tai sitten lähteä takki viuhuen ihmisten pariin. Hirveä stressi kuitenkin iski oletettavasti päälle, mutta en saa ajatuksia keskittymään kirjoihin yo kokeissa. Tänään aijon kyllä vielä lukea filosofiaa, koska en ole edes avannut kirjaa ja sivuja on edetty yli 60... On vaikeaa kun en vieläkään ole varma mitä kirjoitan, joten pitää miettiä mihin aineisiin pitäisi panostaa.

     Oon viikonloppuiltoina ollut välillä puoliltaöinkin menossa kavereitten kanssa ja jutellut enemmän henkilöille, joille en normaalisti paljon puhu. Ja kaiken huipuksi olen ollut sosiaalinen jopa arki-iltoina. Mitä tämä oikein on?

Nauroin/itkin aamulla, että oon kunnon "säihkysääri",
jalat täynnä läskiä ja mustelmia.

 Perjantaina tein jopa pienimuotoisen avautumisen mua ahdistavasta asiasta (ei liity mitenkään tähän ruoka, laihdutus, olen läski - juttuun) ja ties kuinka moni ihminen vain oli hiljaa ja kuunteli aidosti kiinnostuneena. Ihan outoa! Ja tietenkin kaikkein tärkeimpänä ihmisenä Amelia on ollut tajuttoman hyvänä ja ymmärtäväisenä tukena mulle.

Minä ja Amelia lenkkipolulla

     Tästä kaikesta huolimatta tuntuu, että mä oon tavallaan yksin oman pääni ja kehoni vankina. Tavallaan se mitä mä nään peilistä, ei ole minä. Mun kroppa pitää mua niin kun kahleissa. En koe olevani vapaa. Oon jotenkin niin mitätön olento tässä kaikessa maailmankaikkeudessa. Oon lähiaikoina miettinyt usein elämän tarkoitusta ja sitä, miksi kaikki olemassa.
     Jotain on pitänyt olla aina olemassa, mutta aina ja ääretön on pelottavia sanoja. Miten jotain on voinut olla olemassa aina. Kaikki on alkanut jostain, mutta mitä oli ennen sitä alkua? Jotain tulee myös olemaan aina olemassa, mutta miten kauan kestää äärettömyys, ja mitä sen jälkeen tulee?

Tässä "vähän" kaloreita, joita olen lähipäivinä laittanut suuhuni...

Pikapuuro - 120kcal

Tää on jo itseasiassa parin viikon takanen, mutta sopii tähän.
Tonnikalaa:  125kalorilla ja kukkakaalisose 22.5kcal
=147,5kcal

Porkkanan ja omenan paloja

Tomaatti :D<3

Aika paljon puuroa mä tosiaan syön, niin ja kuppikeittoja! Kuulostan (ja kuvien perusteella näytän) kunnon syöttöporsas ahmatilta. En mä kuitenkaan halua väittää eläväni pelkällä vedellä ja auringonvalolla, kun tosiaan syön tuollaista ihan oikeaa ruokaa. 500kcal on nyt toiminut mulla ihan hyvin rajana, mutta siihen mahtuu aika paljon puuroa ja hedelmiä...

Hei muuten löysin tällaisen kaupasta, ei tullut mukaan, mutta tuossa on 25kcal/2,5dl! Kuulostaa kivan kevyeltä ja tahtoisin päästä kokeilemaan. Mulla on vaan huono tapa, että on vaikea kokeilla uusia kevyempiäkin juttuja, vaan joudun työstämään ajatusta parikin viikkoa, ennenkun lähden uudestaan kauppaan hakemaan tuotetta.

25kcal/2,5dl

 Mun aspartaamikammo taitaa olla menneen talven lumia, ainakin niin voisi päätellä mun ja Amelian eväistä. Ite en voi sietää pepsiä/cocista, mutta toi sprite kyllä maistuu vähän turhankin hyvin.

Nomnom

 Koulusta vielä sen verran, että se tosiaan tuntuu jo näin alkuun sietämättömän rankalta. En vaan millään jaksa, ja voimat on kokoajan ihan loppu. Pakko kuitenkin saada hyviä numeroita, tehdä läksyt, lukea kokeisiin, opetella sanoja... Oon aivan varma että olen jotenkin epäonnistunut yksilö tässäkin suhteessa, kun muut tuntuu jaksavan varsinkin näin lukukauden alkuun niin kevyesti ja ite meinaan itkeä silmät päästäni, kun tuun kotiin ja nään sen läksyvuoren.
     Missä vaiheessa mä luen kokeisiin, jos kotiin pääsen neljän pintaan, läksyihin uppoo helposti kolme tuntia, sitten jostain aineesta saattaa vielä olla joku essee kirjotettavana? Haluaisin päästä ajoissa nukkumaan, että jaksaisin seuraavankin päivän. Miksi kaikki muut pystyy tähän...

Jos vaikka muistiinpanojen värikkyys loisi pientä tsemppiä?

 Hei ja huomenna alkaa muuten viiden päivän vesipaasto! Seuraavan kerran olis tarkotus, että saan ruokaa lauantaina. Oon ihan innoissaan, en oo koskaan paastonnut paria päivää pidempään. Oikeestaan mulla on mennyt ihan huonosti nyt viikonloppuna ruoan kanssa, kun tuntuu, että kaikki on ollut vahtaamassa, vaikka itsehän mä tietty olen syönyt. Ei näin lihava ihminen mitään ruokaa tarvitse, kun on rasvaa varastossa ympärillä. Miksi mä en vaan voi olla jo laiha?
     Oon aina ajatellut, ettei dieetit sovi mulle, ja on hepompi vaan syödä kalorirajojen sisässä, ilman muita rajoituksia, mutta nyt oon miettinyt, että paaston jälkeen voisi tosiaan kokeilla. ABC kuulostais aika kivalta, skinny girliä mietin ensin, mutta siinä on parina päivänä, vähän liian korkeita kaloreita. Vaaka mulla reistailee, mutta se voi johtua siitäkin, että ostin tigerista jotkut värikkäät halppispatterit siihen, pitää vielä kokeilla, jos ihan normaalit kävis paremmin. Kaverin vaa`alla kävin yksi päivä mutta se näytti ensimmäisen ja toisen kokeilun välillä 15kg heittoa. Sovitaan, että viimeistään lokakuun vika päivä tulen ilmoittamaan virallisen painon, siihen mennessä mun on pakko löytää jostain virallinen ja luotettava vaaka.

Kaikkein tärkeintä olisi nyt vain olla LAIHA! Millään muulla ei ole niin paljon väliä!

 Yritin kuvailla mun solisluitakin, mutta on tosi vaikea saada kuvaa. Musta tuntuu, ettei ne näy tuotakaan vähää luonnossa, vaan johtuu ihan valotuksesta.

Anteeksi tuo finni leuassa, en ollut meikkiä nassussa 3:

Loppuun vielä yksi pikkuihme. Mun blogilla on yli 100 lukijaa! Miten ihmeessä, joko teitä oikeasti kiinnostaa tai sitten olen vaan niin outo lintu, että mulle on hauska nauraa. Ihan tajutonta kuitenkin, kiitos paljon, että olette mun tukena. Merkkaa paljon, kun voi jakaa näitä tyhmiä ajatuksia joidenkin kanssa (:.

KIITOS<3!