Viikolla oli sitten aika paha ruokaa koskeva tilanne koulussa, joten lintsasin yhden päivän. Oon oikeasti aika tunnollinen oppilas, enkä oo lintsannu kun pari kertaa elämäni aikana (syy on ollut joko ruoka tai terveystarkastus).
Tänään sitten iski äskön järkyttävät alavatsakivut, tuntu kun puukolla viillettäis mun masua auki sisältäpäin! Hyi kamala. Yritin googletella, mistä se voisi johtua, mutta tuli vaan jotain jostain tulehduksista ja alkuraskaudesta. No raskaana mä en ole, se on ihan pois suljettu. Herättelin jo toivoa, että ne vois olla menkkakivut, mulla ei ole nyt ollut menkkoja... hmm... kahteen vuoteen. Tiedän, että pitäis mennä kertomaan terveydenhoitajalle/lääkärille/gynekologille, mutta kun en uskalla. On mun paino sen vajaa 10kg kuitenkin laskenut normaalista painosta merkittävään alipainoon tänä vuonna, että jos joudun vaa`alle, voisi siinä vähän joutua selittelemään. Mä tiedostan, että keho jollain tapaa voi vaurioitua tän takia, mutta tiiättekö kun ei sitä konkreettisesti nää, ei osaa hätääntyä. Vähän sama kun tupakoivat eivät konkreettisesti nää seuraksia kun vasta pitemmän ajan päästä, ei ole innostusta lopettaa. Sisäelimet on tärkeitä, muttei niitten merkitystä tajua, ennekun alkaa kunnolla puskea oireet päälle. En väitä tässä kohtaa toimivani oikein, saati millään tasolla fiksusti, mutta itehän mä sit jossain vaiheessa kärsin.
Biologisia lapsia en kuitenkaan koskaan tule haluamaan. koska mun eettinen (onkohan se oikee sana tähän?) perjaate on vähän sitä vastaan. Maailmassa on nyt esimerkiksi kiinassa kamala määrä lapsia kaduilla, huonoissa lastenkodeissa ja kärsimässä, ilman ketään kuka välittää. Samaan aikaan puskee päälle maapallon liika väestönkasvu, muualla kun Euroopassa, täällähän se nimenomaa vähenee. Haluan adoptoida lapsen (mielellään kiinasta yms, mutta sinänsä suomikin on ok, haluaisin nimenomaan jonkun lapsen, jonka elämää pystyn adoptoimalla selkeästi muuttamaan positiiviseen suuntaan). Ei mulla ole mitään syytä henkilökohtaisesti, miksi lapsen pitäisi olla biologinen. En tahdo tehdä uutta lasta, kun on niin monia ja kotia tarvitsevia jo ennestään. Mutta tää on vielä aikasta suunnittelua, kuitenkin tahdon lapsen vasta kolmenkympin jälkeen, että olen varmasti kypsä äidiksi ja itsekkin henkisesti ja taloudellisesti vakaa.
Tämä ei nyt tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi toimia näin, ei todellakaan. Mun puolesta kaikki voi pyöräyttää, vaikka kymmenen muksua maailmaan, sillä mehän eletään täällä vaan kerran (luultavasti) ja jokainen saa ihan omien perjaatteiden ja jaksamisen mukaan päättää myös lisääntymisestään.
Vaihdan aiheen lennossa itsekkäästi takaisin itseeni ja omaan fyysiseen ulkonäkööni. Kaikkihan tietää, että "hiukset hyvin, kaikki hyvin", "hiukset on naisen kruunu" jne, joten arvatkaa onko kamalaa kun tuntuu, että mun hiukset lähtee päästä ja on ohentunut ihan kauheesti! Ne on jotenkin kauheen ohuet ja hamppuuntuneet.
| Noi latvatkin on ihan kauheen näköset, vaikka niistä lähti jo 5cm :( |
| Toinen kurja juttu on kynnet, kattokaa nyt tota keskisormenkynttäkin, mikä toi valkonen täplä on? Tahtoisin pitkät ja kauniit kynnet, joita vois laittaa 3: |
Mun iho on kuivunut kans nyt kesän jälkeen hirveesti, varmaan johtuen kylmemmistä ilmoista. Oon yrittänyt rasvailla sitä, mutta erityisesti polvet ja kyynärpäät on aika kauheen näköset. Sääretkin on usein aika kuivat ja sit käsivarret. Oikeestaan myös selkä ja lantioluiden alue... Mikäköhän ois oikein hyvää ja kosteuttavaa vartalorasvaa? Vai oliskohan joku vartalovoi vielä parempi.
| Näyttäispä masu samalta seistessä kun maatessa :/, vaikka tos on kyl sillonkin tollai pömppis navan ympärillä, pistää silmään aika pahasti. |
| Eka jakso, kesän jälkee<3 |
Oon tällä viikolla myös mietiskellyt miltä tuntuisi olla ns."normaali". Tai elää niin ettei ruoka ja laihdutus olisikaan koko elämä. Mun yksi hyvä "nettikaveri", on suunnannut parempaa päin pahasta syömishäiriöstä ja muista psykoottisista sairauksista/ongelmista. Se kuulostaa nyt niin paljon onnellisemmalta saadessaan pala palalta elämää takasin. Tietenkin aloin ajattelemaan, että olisinko mäkin niin onnellisempi? Tosi motivoituneena söin jäätelöäkin, mutta sitten iski hirvee katumus, eikä tullut yhtään onnellinen fiilis, vaan lähdin lenkille. Mutta ehkäpä sitten kun pääsen tavoitepainoon, voin yrittää elää onnellisempaa elämää. Sen näkee sitten, nyt mä taidan yrittää mennä päivä kerrallaan. Laihduttaminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä.
Jotain hyvää tää kuitenkin poiki, sillä aloin ajatella myös tätä hiusten lähtöä ja huonontunutta fyysistä kuntoa, ja ajatella, että vaikka kalorimääriä en nyt aijokkaa nostaa, voisin silti yrittää syödä ne kalorit vähän monipuolisemmin. Nyt oon vetänyt pääasiassa kurkkua, porkkanaa ja puuroa. Eli pelkkiä hiilareita. Mitkä olisi kaikkein tärkeimmät vitamiinit ja hivennäisaineet? Kalorit tietenkin ratkaisee kaikessa, en aijo vaihtaa mitään tuotetta kalorisempaan, vaan joittenkin vitamiinien takia, mutta jos löytäisin jotain kevyttä, tärkeitä aineita sisältäviä juttuja, ei kai se mua enempää lihottaisi?
P.s. Sen hetkellisen "tahdon elää", kohtauksen takia suunnittelin mitä kaikkea olisi kiva tehdä sitten kun olen laiha, jolloin saan elää. Voisin tehdä seuraavan postauksen kaikesta siitä mitä tahdon ja aijon sitten tehdä ja ehkä syödäkkin, kun ei vielä näin lihavana voi C:!
| Minä :/ |
| Sitten vielä hienosti aiheeseen liittyvä mun selkä...XD |