Nolo teiniangstipaska

Viimeinen koulupäivä. Tätä vuotta on jäljellä 11 päivää.

Aamulla raahauduin kouluun. Nyt on pakko mennä. Lintsaamiselle on pakko laittaa stoppi heti alkuunsa. Ei tommonen vetele. Saan muutaman joululahjan kavereilta. Paljon suklaata. Mua vähän nolottaa esittää iloista, suklaa ei tee mua kovin iloiseksi.Mietin pystyisinköhän oksentamaan suklaata, se on kuulma tosi vaikeaa. Hypistelin lahjakasseja käsissäni, oli onneksi muutakin kun suklaata. Ei tarvinnut alkaa esittää iloista. Jei minua oli muistettu. Ehkä vain pakollisesta käytännöstä jakaa lahjoja, mutta olipahan kuitenkin. Aika syömispainotteista, onkohan se jotain vihjailua?

Pää on ihan täynnä tyhmiä juttuja. Juttelen kaverin kanssa sohvilla. Jollain tapaa jo kohta kymmenen vuoden aikainen kaveri, mutta nyt ollaan alettu ystävystyä uudelleen. Jokin siinä ihmisessä on tosi mystistä. Ihan kun se yrittäisi pitää tosi tiukkaan kiinni jostain roolista, sellaisesta mahdollisimman normaalista ja epäsyvällisestä. Jotenkin musta tuntuu, että sillä on jotain salattavaa. Yritän ottaa erilaisia puheen aiheita ja tarkastelen sen ilmeitä. Se tietää aika paljon itsemurhasta.. se tykkää puhua siitä. En usko, kuitenkaan että se on pahasti masentunut. Minäkin tykkään puhua aiheesta. (Ihan vain spekulaationa tietenkin). Se on tosi kiva tyyppi ja pystyn puhumaan sen kanssa lenkkeilystä. Joka on outoa, koska yleensä väitän kaikille että en liiku ikinä "hah hah sohvan ja jääkaapin väli on ihan tarpeeksi". No ei se ole.

Toinen kaveri liittyy seuraan. Sillä on kai ollut syömishäiriö. Tiedän että se näkee mun läpi. "Mikset sä syö?" "Hei syö nyt vähän muuten sä et jaksa". Aluksi kun tutustuttiin se piikitteli aika paljon. En tykännyt siitä oikein. Nykyään en oikein tykkää että mun syömisiin puututaan, mutta muuten se on muuttunut tosi lämpimäksi mua kohtaan. Vähän äidilliseksi, ja tahtoisin ehkä viettää sen kanssa aikaa. Mutta en uskalla kysyä, ei kukaan kuitenkaan jaksa mua. Enkä tahdo, että se kysyy mun syömisistä. Ei sille oo kiva valehdella, se on niin ihana mulle.

Tökin salaattia lautasella. Vien varovasti sitä vähän suuhun. Mutta kaikki katsoo, joten en voi jatkaa. Ärsyttää, koska mulla on nälkä.

Jouluista ohjelmaa. Istun paikallani ihmisten keskellä. Kaveri potkii leikillään tuoliani ja naurahdan. Se sanoo että mun hiukset on kivasti. Se ilkeä kaveri  ei puhunut mulle päivän aikana juuri mitään. Eikä mua haittaa. En oo vielä päättänyt olenko mä huono ihminen vai onko se vaan julma.

Amelia soittaa en voi vastata. Kännyköitä ei saisi edes käyttää. Laitoin tekstarin ja musta vähän tuntui, että se suuttui. Se sanoi ettei, mutta niin kaikki aina sanoo. Mulla oli tosi epämukava olo loppuajan.

Myöhemmin se seisoi kaverinsa kanssa. Juttelin sille, mutta tuntui teennäiseltä puhua. Ehkä se johtui siitä, että piti esittää iloista. Vaihettiin pari sanaa, mutta ei se tuntunut aidolta. "Heippa, me lähetään Nooran kaa, soitellaan". Joo soitellaan vaan.

Kotona makasin lattialla ja toivoin, että Amelia soittelisi. No ei se tietenkään soittanut, mä tiesin sen jo kun me nähtiin. Olisin halunnut itkeä, että mulla on ihan kamala olo. Oon pohtinut paljon elämän tarkotusta. Miksi oon olemassa. Miksi mitään on olemassa. Kuka kaiken loi ja miksi. Mistä syystä kaikki syntyi. Milloin kaikki alkoi, mitä oli silloin kun ei ollut mitään ja miten jotain on voinut olla äärettömästi. Mikä on ääretön? Ihan tyhmää.

Söin karjalanpiirakkaa ja äiti sanoi, että oon syönyt nyt vähän enemmän. Mulle tuli tosi paha olo ja vannoin itselleni, että ensi vuonna keskityn vain laihtumiseen. Se on aina helpompaa keväällä, en mä oo ikinä onnistunut laihtumaan syksyllä, päinvastoin.

Kun olin maannut tunnin tuijottaen kattoa apaattisena. Pari kaveria tekstas. Ei oltu juteltu vähään aikaan. Tuli hyvä mieli. Kerroin että oon ollut vähän allapäin, mutten muuta, en mä uskaltanut. Ne jutteli mukavia ja halusi nähdä. Heitti vähän läppääkin. Mulle tuli paljon parempi mieli. Mäkin halusin nähdä. Tuntuu pahalta olla yksin. Ei mua sitten ahdistanutkaan niin paljon. Lopetin odottamasta soittoa Amelialta, ei se mitään vaikkei se soittaiskaan, en halua olla takertuva, sellaiset ihmiset on rasittavia, siis ne takertuvat. Kai sekin ajattelee, että mulla menee paremmin, kun oon syönyt sen seurassa. Oikeestaan mulla menee aika paljon huonommin kai, mutten usko, että se haluaa kuunnella. Odotan joka hetki ensi vuotta, että pääsen aloittamaan abc-dieetin. Mun on pakko laihtua nyt tosi paljon, eikä syödä.

Kuuntelin muuten eilen illalla ihan kamalaa biisiä:

http://www.youtube.com/watch?v=EG4gSf-cAV8

Toi musiikki ja sanat tuntui tosi pahalta. Ensin mua oksetti, mutta viimeisen sanat oikeasti ahdisti. Yöllä kahdelta mä itkin vähän. Ihan tyhmää itkeä jonkun yhden suomalaisen biisin takia, joka ei ole kovin laadukaskaan. Kai mä olen vain vähän herkkä. Ja tyhmä.

Ostin Tiimarin alesta 4e toisen vaa`an ja parilla eurolla ruoka-liikuntapäiväkirjan ensi vuodelle. Kerrankin jotain halpaa ja hyödyllistä. Oon viimeaikoina tilaillu H&M sadoilla euroilla ja ostanut vaatteita, kosmetiikkaa ja sisustusjuttuja kassi tolkulla. Oon päätellyt, että yritän nyt kai sitten siirtää kurjaa oloa shoppailuun. Tyhmää, jälleen.

Kuka sua kieltää lopettamasta? Sinä itse.

Mä en oikeesti jaksa tätä jatkuvaa heikotusta ja ahdistusta. Haluan olla laiha, mut kaikki on niin sekavaa. En osaa, enkä halua lopettaa laihdutusta, mutten silti jaksa tätä. Joka paikkaan sattuu,  väsyttää, pyörryttää, oon niin yksin...

Mulle tuli juttelemaan yksi blogini lukija, joka oikeasti on saanut mut ajattelemaan tätä kaikkea, enemmän kun kukaan muu. Ehkä mulla oikeasti on jonkunlainen ongelma?

"Miksi sää haluat aiheuttaa itselles kuoleman? Sulla on selvästi kroppa huonossa kunnossa"

"Tiiäks miks susta tuntuu, että kaikki on sekasin, se johtuu tosta sun laihduttamisesta. Sun kroppa on sekasin. Ja se ei oo hyvä juttu"

"Sä oot vielä enemmän sekasin ja kymmenen kertaa surullisempi, jos kuihdut tuosta lisää"

"Sanoit, että haluat olla onnellinen, onko tää laihtuminen tuonu sulle tähän asti onnellisuutta?"

"Kuka sua kieltää lopettamasta? Sinä ite"

"Älä laihduta siksi, että kokisit olevas parempi lapsi (äidille). Ei se riipu koosta"

"Musta tuntuu että saattaisit senkin takia laihduttaa lisää, että saisit sen (äidin) kaipaamasi huolenpidon ja rakkauden"


Ja kaikkein viisainta mitä mulle on pitkään aikaan sanottu:
"Koulu on yksi kivi sun repussa, niin myös sun välit äitis kans, Sen takia isoin kivi, ongelmat syömisen kanssa, on kans repussa. Mut nuo kaikki liittyy toisiinsa"

Mun oli pakko lisätä nää tänne. Jos mulle tulee joku provosoituneena sanomaan, että "LOPETA, PARANE, SYÖ, SÄ KUOLET, vitun tyhmä". Ei se oikeastaan mun ajatuksiin vaikuta. Ei mua oikeastaan edes loukkaa vähän kärkkäämmät kommentit yhtään, ihme kyllä. Lähinnä tulee sellainen "no empäs lopeta", olo.
     Noi laitto mua oikeesti ajattelemaan. Kiitos niistä sinulle, jos nyt luet tätä.

No tällä viikolla olen paastonnut pari päivää, sitten yrittänyt syödä... normaalimmin?  Tajusin kuitenkin ettei mulla suoraan sanottuna oo mitään käsitystä terveellisestä ja oikeasta ruokavaliosta. Oon siis syöny pelkkää leipää eilen ja toissapäivänä. Ihan suoraa ns. kuivaa ruisleipää ilman päällisiä, koska rasvassa on kaloreita, juustossa on kaloreita, leikkeleissä on turhia kaloreita... Sen lisäks oon syöny 2 porkkanaa ja yhen pussipuuron (siis yhteensä näinä kaikkina päivinä).  Tosin jos mun päiväkulutus olisi joku 1500kcal, en ole syönyt ehkä puolet siitä? Tai vähän alle. Olo on silti ihan kamala ja turvonnut! En voi jatkaa syömistä, koska tuntuu, että lihon heti 10kiloa.
   

Lopputulos on se, että jatkan entiseen tyyliin. Tuntuu, että aina kun yritän olla "normaali", palaan vielä entistäkin pahempaan. Mitä korkeamalle kurotan, sitä kovempaa tulen takaisin alas. Toisaalta, miksi mä edes yrittäisin syödä.

1. Haluan laihtua
2. Laihdun kun en syö

Miksi siis syödä?

Eikä nyt ole oikein halua tai voimia jaksaa tehdä mitään minkään eteen. En ole saanut puhua Ameliallekkaan pitkään aikaan. Joskus viikko sitten se soitti nopeasti, kun kävi tupakalla, kertoi parilla lauseella miten on mennyt laihduttamisen kanssa ja mitä on puuhaillut yksin ja muiden kanssa. Jäin katselemaan "puhelu päättyi" kuvaketta vähäksi aikaa ja menin nukkumaan. Ehdotin jos olisimme nähneet, mutta perui edellisenä päivänä. Ihan hyvästä syystä, koska kyllä mä ymmärrän kokeiden tärkeyden.

     Ensin itkin ahdistusta, siitä etten saa puhua näistä asioista kellekkään. Mutta sitten tajusin, että tämähän on oikeastaan tosi hyvä juttu. Koska, jos Amelia ei halua olla mun kanssa, vaan on mielummin juomassa, se tarkoittaa, että hänellä menee paremmin. Kesällä vielä kauhistelimme alkoholin kaloreita ja laskimme tarkkaan monta läkerolia söimme, ettei toinen joudu syömään vahingossa 2kcal enempää.
     Miksi mä siis haluaisin, että joku tärkeä ihminen kärsii? Saadakseni itse tukea laihdutukseen tai saadakseni kaataa tämän ahdistuksen jonkun niskaan? Juu ei. Tulin tulokseen, että yritän nyt pitää etäisyyttä.

Tuntuu vähän hylätyltä ja turhalta, mutta perjaatteessa se laukaisi kamalan halun saada ote syömisestä kurinalaisemmaksi. Ajattelin että aloitan tässä lähiaikoina oikein kunnon pitkän paaston, parasta olisi jos porukat lähtisi viikonlopuksi jonnekkin, niin voisi eliminoida mahdollisuuden, että joku pakottaisi syömään. Kun on tosi heikko olo, ei muut ongelmat tulvi mieleen niin paljon. En malta odottaa!

Nyt pitää vielä tsempata koulun kanssa, tän kuun jälkeen helpottaa taas ja on aikaa liikkuakkin enemmän ja tosiaan syömisetkin saa vedettyä helpommin pienemmiksi. Eilen oli yksi koe ja istuin viimeisenä luokassa tekemässä, kirjoittamassa kynä sauhuten. Monen sivun esseitä. Kun viimein lopetin, olivat kaikki jo lähteneet. Nousin täristen tuolissa ja ojensin paperit opettajalle, joka katsoi minua jotenkin oudosti ja kehui pitkistä vastauksista. Katsahti vähäksi aikaa paperehini ja huikkasi ovelta, että näytti menneen tosi hyvin.

   

Tälläinenkin tuli postilaatikkoon taas, jei (:

Hiusten oheneminen, kynsien lohkeaminen ja ihon kuivuminen... MURR

Oon ollu koko viikon vähä huonokuntonen. Viime viikonloppuna olin ihan tavallisesti suihkussa, ja just pesemässä hiuksia kun yhtäkkiä jalkoihin alkaa sattuu ihan hirveesti ja lysähän lattialle. Kurkotan sammuttaan suihkun, etten tukehdu veteen. Istun vähän aikaa lattialla voivotellen kuinka jalkoihin koskee ja yritän pari kertaa nousta seisomaan, mutta sattuu niin paljon ettei onnistu. Otan pyyhkeen ja yöpaidan tasolta, jonne onneksi yltän maastakin ja lähden konttaamaan mun huonetta kohti. Kipu siis oli pääasiassa säären ja pohkeiden alueella, eikä reisiin niinkään sattunut. Panikoin vähän aikaa ja mietin mitä nyt pitäis tehdä, en kehdannut mennä herättämään äitiä, vaan kapusin epämääräisellä taktiikalla sänkyyn. Se kipu oli onneksi loppunut aamulla kun heräsin.

Viikolla oli sitten aika paha ruokaa koskeva tilanne koulussa, joten lintsasin yhden päivän. Oon oikeasti aika tunnollinen oppilas, enkä oo lintsannu kun pari kertaa elämäni aikana (syy on ollut joko ruoka tai terveystarkastus).

Tänään sitten iski äskön järkyttävät alavatsakivut, tuntu kun puukolla viillettäis mun masua auki sisältäpäin! Hyi kamala. Yritin googletella, mistä se voisi johtua, mutta tuli vaan jotain jostain tulehduksista ja alkuraskaudesta. No raskaana mä en ole, se on ihan pois suljettu. Herättelin jo toivoa, että ne vois olla menkkakivut, mulla ei ole nyt ollut menkkoja... hmm... kahteen vuoteen. Tiedän, että pitäis mennä kertomaan terveydenhoitajalle/lääkärille/gynekologille, mutta kun en uskalla. On mun paino sen vajaa 10kg kuitenkin laskenut normaalista painosta merkittävään alipainoon tänä vuonna, että jos joudun vaa`alle, voisi siinä vähän joutua selittelemään. Mä tiedostan, että keho jollain tapaa voi vaurioitua tän takia, mutta tiiättekö kun ei sitä konkreettisesti nää, ei osaa hätääntyä. Vähän sama kun tupakoivat eivät konkreettisesti nää seuraksia kun vasta pitemmän ajan päästä, ei ole innostusta lopettaa. Sisäelimet on tärkeitä, muttei niitten merkitystä tajua, ennekun alkaa kunnolla puskea oireet päälle. En väitä tässä kohtaa toimivani oikein, saati millään tasolla fiksusti, mutta itehän mä sit jossain vaiheessa kärsin.
     Biologisia lapsia en kuitenkaan koskaan tule haluamaan. koska mun eettinen (onkohan se oikee sana tähän?)  perjaate on vähän sitä vastaan. Maailmassa on nyt esimerkiksi kiinassa kamala määrä lapsia kaduilla, huonoissa lastenkodeissa ja kärsimässä, ilman ketään kuka välittää. Samaan aikaan puskee päälle maapallon liika väestönkasvu, muualla kun Euroopassa, täällähän se nimenomaa vähenee. Haluan adoptoida lapsen (mielellään kiinasta yms, mutta sinänsä suomikin on ok, haluaisin nimenomaan jonkun lapsen, jonka elämää pystyn adoptoimalla selkeästi muuttamaan positiiviseen suuntaan). Ei mulla ole mitään syytä henkilökohtaisesti, miksi lapsen pitäisi olla biologinen. En tahdo tehdä uutta lasta, kun on niin monia ja kotia tarvitsevia jo ennestään. Mutta tää on vielä aikasta suunnittelua, kuitenkin tahdon lapsen vasta kolmenkympin jälkeen, että olen varmasti kypsä äidiksi ja itsekkin henkisesti ja taloudellisesti vakaa.
     Tämä ei nyt tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi toimia näin, ei todellakaan. Mun puolesta kaikki voi pyöräyttää, vaikka kymmenen muksua maailmaan, sillä mehän eletään täällä vaan kerran (luultavasti) ja jokainen saa ihan omien perjaatteiden ja jaksamisen mukaan päättää myös lisääntymisestään.



Vaihdan aiheen lennossa itsekkäästi takaisin itseeni ja omaan fyysiseen ulkonäkööni. Kaikkihan tietää, että "hiukset hyvin, kaikki hyvin", "hiukset on naisen kruunu" jne, joten arvatkaa onko kamalaa kun tuntuu, että mun hiukset lähtee päästä ja on ohentunut ihan kauheesti! Ne on jotenkin kauheen ohuet ja hamppuuntuneet.

Noi latvatkin on ihan kauheen näköset, vaikka niistä
lähti jo 5cm :(

Toinen kurja juttu on kynnet, kattokaa nyt tota keskisormenkynttäkin,
mikä toi valkonen täplä on? Tahtoisin pitkät ja kauniit kynnet,
joita vois laittaa 3:

Mun iho on kuivunut kans nyt kesän jälkeen hirveesti, varmaan johtuen kylmemmistä ilmoista. Oon yrittänyt rasvailla sitä, mutta erityisesti polvet ja kyynärpäät on aika kauheen näköset. Sääretkin on usein aika kuivat ja sit käsivarret. Oikeestaan myös selkä ja lantioluiden alue... Mikäköhän ois oikein hyvää ja kosteuttavaa vartalorasvaa? Vai oliskohan joku vartalovoi vielä parempi.

Näyttäispä masu samalta seistessä kun maatessa :/, vaikka tos on kyl sillonkin tollai
pömppis navan ympärillä, pistää silmään aika pahasti.

 Mitäköhän ilosta olis tapahtunut? No ainakin salkkarit ja dieetit vaihtoon alkoi maanantaina, wuhuu!

Eka jakso, kesän jälkee<3

 Salkkareita oonkin oottanut kun kuuta nousevaa, ja dieetit vaihtoon vähintää yhtä paljon! Yritän aina löytää niitten laihojen ruokavaliosta jotain hyviä vinkkejä omaan syömiseen.


Oon tällä viikolla myös mietiskellyt miltä tuntuisi olla ns."normaali". Tai elää niin ettei ruoka ja laihdutus olisikaan koko elämä. Mun yksi hyvä "nettikaveri", on suunnannut parempaa päin pahasta syömishäiriöstä ja muista psykoottisista sairauksista/ongelmista. Se kuulostaa nyt niin paljon onnellisemmalta saadessaan pala palalta elämää takasin. Tietenkin aloin ajattelemaan, että olisinko mäkin niin onnellisempi? Tosi motivoituneena söin jäätelöäkin, mutta sitten iski hirvee katumus, eikä tullut yhtään onnellinen fiilis, vaan lähdin lenkille. Mutta ehkäpä sitten kun pääsen tavoitepainoon, voin yrittää elää onnellisempaa elämää. Sen näkee sitten, nyt mä taidan yrittää mennä päivä kerrallaan. Laihduttaminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Jotain hyvää tää kuitenkin poiki, sillä aloin ajatella myös tätä hiusten lähtöä ja huonontunutta fyysistä kuntoa, ja ajatella, että vaikka kalorimääriä en nyt aijokkaa  nostaa, voisin silti yrittää syödä ne kalorit vähän monipuolisemmin. Nyt oon vetänyt pääasiassa kurkkua, porkkanaa ja puuroa. Eli pelkkiä hiilareita. Mitkä olisi kaikkein tärkeimmät vitamiinit ja hivennäisaineet? Kalorit tietenkin ratkaisee kaikessa, en aijo vaihtaa mitään tuotetta kalorisempaan, vaan joittenkin vitamiinien takia, mutta jos löytäisin jotain kevyttä, tärkeitä aineita sisältäviä juttuja, ei kai se mua enempää lihottaisi?

P.s. Sen hetkellisen "tahdon elää", kohtauksen takia suunnittelin mitä kaikkea olisi kiva tehdä sitten kun olen laiha, jolloin saan elää. Voisin tehdä seuraavan postauksen kaikesta siitä mitä tahdon ja aijon sitten tehdä ja ehkä syödäkkin, kun ei vielä näin lihavana voi C:!

Minä :/

Sitten vielä hienosti aiheeseen liittyvä mun selkä...XD

Nyt lueskele vielä vähän blogeja, ja sitten lähden etsimään nukkumattia, öitä muruset<3!

Mikä on maailman tarkoitus? T;"säihkysääri"

Arvatkaa mitä! Mulla on ollut sosiaalinen elämä, vaikka koulut alkoi! Oikeestaan tuntuu, etten oo panostanut tarpeeksi opiskeluun. Jos tulen kotiin koulusta neljän aikaan, saatan tehdä läksyjä yhdeksään tai sitten lähteä takki viuhuen ihmisten pariin. Hirveä stressi kuitenkin iski oletettavasti päälle, mutta en saa ajatuksia keskittymään kirjoihin yo kokeissa. Tänään aijon kyllä vielä lukea filosofiaa, koska en ole edes avannut kirjaa ja sivuja on edetty yli 60... On vaikeaa kun en vieläkään ole varma mitä kirjoitan, joten pitää miettiä mihin aineisiin pitäisi panostaa.

     Oon viikonloppuiltoina ollut välillä puoliltaöinkin menossa kavereitten kanssa ja jutellut enemmän henkilöille, joille en normaalisti paljon puhu. Ja kaiken huipuksi olen ollut sosiaalinen jopa arki-iltoina. Mitä tämä oikein on?

Nauroin/itkin aamulla, että oon kunnon "säihkysääri",
jalat täynnä läskiä ja mustelmia.

 Perjantaina tein jopa pienimuotoisen avautumisen mua ahdistavasta asiasta (ei liity mitenkään tähän ruoka, laihdutus, olen läski - juttuun) ja ties kuinka moni ihminen vain oli hiljaa ja kuunteli aidosti kiinnostuneena. Ihan outoa! Ja tietenkin kaikkein tärkeimpänä ihmisenä Amelia on ollut tajuttoman hyvänä ja ymmärtäväisenä tukena mulle.

Minä ja Amelia lenkkipolulla

     Tästä kaikesta huolimatta tuntuu, että mä oon tavallaan yksin oman pääni ja kehoni vankina. Tavallaan se mitä mä nään peilistä, ei ole minä. Mun kroppa pitää mua niin kun kahleissa. En koe olevani vapaa. Oon jotenkin niin mitätön olento tässä kaikessa maailmankaikkeudessa. Oon lähiaikoina miettinyt usein elämän tarkoitusta ja sitä, miksi kaikki olemassa.
     Jotain on pitänyt olla aina olemassa, mutta aina ja ääretön on pelottavia sanoja. Miten jotain on voinut olla olemassa aina. Kaikki on alkanut jostain, mutta mitä oli ennen sitä alkua? Jotain tulee myös olemaan aina olemassa, mutta miten kauan kestää äärettömyys, ja mitä sen jälkeen tulee?

Tässä "vähän" kaloreita, joita olen lähipäivinä laittanut suuhuni...

Pikapuuro - 120kcal

Tää on jo itseasiassa parin viikon takanen, mutta sopii tähän.
Tonnikalaa:  125kalorilla ja kukkakaalisose 22.5kcal
=147,5kcal

Porkkanan ja omenan paloja

Tomaatti :D<3

Aika paljon puuroa mä tosiaan syön, niin ja kuppikeittoja! Kuulostan (ja kuvien perusteella näytän) kunnon syöttöporsas ahmatilta. En mä kuitenkaan halua väittää eläväni pelkällä vedellä ja auringonvalolla, kun tosiaan syön tuollaista ihan oikeaa ruokaa. 500kcal on nyt toiminut mulla ihan hyvin rajana, mutta siihen mahtuu aika paljon puuroa ja hedelmiä...

Hei muuten löysin tällaisen kaupasta, ei tullut mukaan, mutta tuossa on 25kcal/2,5dl! Kuulostaa kivan kevyeltä ja tahtoisin päästä kokeilemaan. Mulla on vaan huono tapa, että on vaikea kokeilla uusia kevyempiäkin juttuja, vaan joudun työstämään ajatusta parikin viikkoa, ennenkun lähden uudestaan kauppaan hakemaan tuotetta.

25kcal/2,5dl

 Mun aspartaamikammo taitaa olla menneen talven lumia, ainakin niin voisi päätellä mun ja Amelian eväistä. Ite en voi sietää pepsiä/cocista, mutta toi sprite kyllä maistuu vähän turhankin hyvin.

Nomnom

 Koulusta vielä sen verran, että se tosiaan tuntuu jo näin alkuun sietämättömän rankalta. En vaan millään jaksa, ja voimat on kokoajan ihan loppu. Pakko kuitenkin saada hyviä numeroita, tehdä läksyt, lukea kokeisiin, opetella sanoja... Oon aivan varma että olen jotenkin epäonnistunut yksilö tässäkin suhteessa, kun muut tuntuu jaksavan varsinkin näin lukukauden alkuun niin kevyesti ja ite meinaan itkeä silmät päästäni, kun tuun kotiin ja nään sen läksyvuoren.
     Missä vaiheessa mä luen kokeisiin, jos kotiin pääsen neljän pintaan, läksyihin uppoo helposti kolme tuntia, sitten jostain aineesta saattaa vielä olla joku essee kirjotettavana? Haluaisin päästä ajoissa nukkumaan, että jaksaisin seuraavankin päivän. Miksi kaikki muut pystyy tähän...

Jos vaikka muistiinpanojen värikkyys loisi pientä tsemppiä?

 Hei ja huomenna alkaa muuten viiden päivän vesipaasto! Seuraavan kerran olis tarkotus, että saan ruokaa lauantaina. Oon ihan innoissaan, en oo koskaan paastonnut paria päivää pidempään. Oikeestaan mulla on mennyt ihan huonosti nyt viikonloppuna ruoan kanssa, kun tuntuu, että kaikki on ollut vahtaamassa, vaikka itsehän mä tietty olen syönyt. Ei näin lihava ihminen mitään ruokaa tarvitse, kun on rasvaa varastossa ympärillä. Miksi mä en vaan voi olla jo laiha?
     Oon aina ajatellut, ettei dieetit sovi mulle, ja on hepompi vaan syödä kalorirajojen sisässä, ilman muita rajoituksia, mutta nyt oon miettinyt, että paaston jälkeen voisi tosiaan kokeilla. ABC kuulostais aika kivalta, skinny girliä mietin ensin, mutta siinä on parina päivänä, vähän liian korkeita kaloreita. Vaaka mulla reistailee, mutta se voi johtua siitäkin, että ostin tigerista jotkut värikkäät halppispatterit siihen, pitää vielä kokeilla, jos ihan normaalit kävis paremmin. Kaverin vaa`alla kävin yksi päivä mutta se näytti ensimmäisen ja toisen kokeilun välillä 15kg heittoa. Sovitaan, että viimeistään lokakuun vika päivä tulen ilmoittamaan virallisen painon, siihen mennessä mun on pakko löytää jostain virallinen ja luotettava vaaka.

Kaikkein tärkeintä olisi nyt vain olla LAIHA! Millään muulla ei ole niin paljon väliä!

 Yritin kuvailla mun solisluitakin, mutta on tosi vaikea saada kuvaa. Musta tuntuu, ettei ne näy tuotakaan vähää luonnossa, vaan johtuu ihan valotuksesta.

Anteeksi tuo finni leuassa, en ollut meikkiä nassussa 3:

Loppuun vielä yksi pikkuihme. Mun blogilla on yli 100 lukijaa! Miten ihmeessä, joko teitä oikeasti kiinnostaa tai sitten olen vaan niin outo lintu, että mulle on hauska nauraa. Ihan tajutonta kuitenkin, kiitos paljon, että olette mun tukena. Merkkaa paljon, kun voi jakaa näitä tyhmiä ajatuksia joidenkin kanssa (:.

KIITOS<3!

Onko minulla syömishäiriö?

Mistä tietää milloin ruoka on ottanut itsestä liian ison vallan?

Netti on pullollaan laihoja ja kauniita ihmisiä, niin myös televisio. Oikeastaan kadullaki tuntuu, että kun yksi kaunis ja laiha ihminen kävelee niiden monen sadan joukossa, iskee alemmuuskompleksi. Ei silloin muista, että siellä on myös ne tavalliset ihmiset, näkee vain sen yhden joka on niin paljon parempi kun itse on. Samalla alkaa katsella myös muita ja yhtäkkiä tuntuu, että joka ikinen, joka kävelee vastaan on niin paljon kauniimpi, laihempi ja onnellisempi!
   
Kun lueskelen nuorten keskustelupalstoja, tulee väistämättä eteen keskusteluja "Oonko lihava?", "Missä ruoissa on vähän kaloreita?", "Miten laihtua nopeasti?"
     Jos muutkin ajattelevat näitä asioita, miksi minä muka poikkeaisin massasta jotenkin? Ihmiset kertovat laihduttavansa, karppaavansa, olevansa uudella hienolla dieetillä, jota aikakausilehdessä suositeltiin. Jos minä teen niin myös, ei kai se tee minusta syömishäiriöistä?

Kaikkialla törmää teksteihin "vältä näitä ruokia", "älä syö tätä", "liiku näin", "eroon läskistä!" ja vieressä on kuva, jossa on tässä onnistunut Tiina 27v. Hiilarit ovat kielletty, niin myös rasva, eikä lihaakaan saisi tässä yhteiskunnassa syödä. Tolkutetaan myös hedelmien sokeripitoisuutta. Ja herkuthan nyt ovat ihan pöyristyttäviä, eihän Tiina 27 v:kään niitä tarvinnut pudottaessaan 30kiloa ja nyt hänen elämänsä on niin täydellinen ja muuttunut.
     Lihavia ihmisiä katsotaan kieroon ja nauretaan salaa seläntakana, kun heidän nähdään syövän pizzaa.  Eihän ihmisessä nyt kuulu rasvaa olla.

Lähes kaikki ruoka on siis yhteiskunnassa tuomittavaa ja silti sanotaan, että pitäisi syödä monipuolisesti. Yritäppä siinä vääntää kurkunpalasta ja salaatinlehdistä viisi monipuolista ateriaa.

     

Tämä kaikkihan olisikin ihan selvää, jos maikkarilta ei tulisi perätysten mainosta "Liity keventäjiin" ja "marabou... mmmm...". Kuka sen maraboun sitten syö, kun kaikkien pitäisi elää terveellisesti? Ruokaa ovat kaupanhyllyt pullollaan ja aina tulee vain uusia. Ketä varten ne on tehty, jos ne ovat kiellettyjä.
      Jutta ja puolen vuoden superdieeteissä, Jutta käski ottaa lintsille omat eväät mukaan, koska lintsin ruoka on epäterveellistä ja lihottavaa. Kenelle kaikki ne ravintolat ovat, jos niissä ei saa käydä, edes kerran kesässä?

Jos muutkin toimivat näin, miksi minä olisin epänormaali?

Läskin lapsen kesä

Tähän kesän loppuun ajattelin tehdä tällaisen "kesäni kuvina" postauksen. Mulla olisi aika paljon kuvia, mitä oon puuhaillu kavereittenkin kanssa (ihme sinänsä), mutta anonyyminä kun kirjoitan, kaivoin kännykkäni muistista läjän kuvia, joissa ei tunnistamisvaaraa ole.

On tullut makoiltua nurmikolla lueskellen kevyttä luettavaa,

lempparinani tietenkin Demi!

Miss Mix & Demi

Siellä näkyy mun varpaatkin ;3

Mä en oikeestaan tajua miksi otan mun kropasta niin paljon kuvia,
en tykkää siitä, miksi haluan ikuistaa sen? Ehkä yksi syy on se,
että peilin edessä mun on tosi tuskallista katella itseäni ja oon aatellu,
että liikkumaton kuva olisi helpompi kritisoinnin kohde.

No siinä mä kuitenkin makaan ja katsoin kai salkkareitten uusintoja,
niitä tuli kesällä tuijotettua enemmän kuin tarpeeksi!

En ole taiteellisesti millään tasolla lahjakas, enkä ole koskaan ollutkaan.
Oon silti jollai tasolla tykänny piirrellä vähän kaiken näköstä.
Kerran jopa tartuin kynään näissä merkeissä (:

Joku keiju

Olin myös kesätöissä, en kerro missä, mutta voin sanoa,
että koostui paljolti siivoilusta yms.

Minä tiskaan (:

Ja kun kavereien kanssa on, niille tulee aika usein nälkä. Eihän siinä mitään pahaa ole?
Oikeastaan mulle tulee tosi hyvä mieli, kun kaverit ei stressaa tällaisista asioista.

Taisi olla jonkun viereisen kaupungin kahvilassa sprite zeroa :3

Takana näkyy ihan pikkusen kaveria ja sen leivoslautanen ja
etualalla mun zero 

 Sekin on aika kiva tunne paeta tyynyjen sekaan nollaamaan aivot
jollai vähemmän ajatusta tarvitsevalla. Sitä tuli harrastettua kesällä
aina kun mahdollista.

Angry birdsin possuversio :3

Lenkillä näkyi luonnonihmeitä ja sitten tuli jätettyä ihan omiakin merkkejä.
Aika monta 15km lenkkiä heitin, mutta kyllä niitä lyhyempiäkin tuli.

Jätin viestin maahan muille lenkkeilijöille

Luontokin oli jättänyt oman viestinsä maahan<3

Käytin jossain määrin mittanauhaa ja sain aikaa pieniä muutoksia.

Vyöräröni on nyt siis 57,5cm

 Yleensä kun ihmiset kertovat maistelleensa uusia makuja, 

kyse on eksoottisista jäätelöistä tai uudesta suklaapatukasta. Minulla olisi tässä
tällainen muksusose!

Tässä purkissa on 22,5kcal (18kcal/100g)

Kärsin aika paljon päänsärystä
 ja mun "kesäherkkuna" toimikin purana ja panadoli :,D!

Siellä se sihisee

Mun onneksi lähes kaikkialta saa light limsoja,
koska muuten mun sosiaalisuus kärsisi raa`asti!
"Juu ei oo yhtään nälkä, söin kotona, mutta otan jotain juotavaa"

Parin kaverin tarjottimet ja mun ihanainen limukka!

Tässäkin tälläinen :D

 Ameliaa näin kavereistani kaikkein eniten, ja hyvä niin.
Ihanaa kun joku rakas ystävä ymmärtää mua niin hyvin.
Masentuisin varmaan, jos en saisi purkaa huoliani ja murheitani jollekkin.
Ei kukaan joka ei itse ajattele samoin, voi olla yhtä hyvänä tukena.
Voin soittaa, vaikka keskellä yötä, että nyt ahdistaa ja itkettää ja aina
Amelia jaksaa kuunnella ja ymmärtää. Vähän kuitenkin varon, etten kaikkea
pahaa kaada toisen niskaan, kun varmasti omiakin murheita löytyy ihan tarpeeksi.

Minä & Amelia

Skopallakin tuli ajeltua monta kertaa viikosta jonkun luo,
vaikka tietenkin se pyörä olisi kuluttanut niitä kaloreita ja säästänyt luontoa.
Saanko tämän anteeksi?

Siinä on skopanrengas :D

Tein asioita myös ihan yksin ja välillä yritin nollata ajatuksia,
välillä taas kävin niitä urakalla läpi pohtien maailmaa.

Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että tämä oli niiden
ajatusten nollaamiseen XD.

Oikealla musiikilla pystyy vaikuttamaan ainakin hetkellisesti mielentilaan.

Yritän välttää kovin masentavaa musaa, mutta nolottaa myöntää,
että kun kuuntelen Part of me:ta mua alkaa melkeen itkettää. En tajua miksi.
Kyse on kuitenkin "vain" Katy Perryn musiikista.

Kamerasta lötyi myös joitakin otoksia mun jaloista.
Kai mun jalatkin kuuluu kesään?
 Mun kesään ne kuulu liiankin oleellisesti, montakohan tuntia käytin,

vain miettien kuinka paljon haluan niistä pienemmät...

Sivukommenttina nauran tolle mun kädelle,
tulee mieleen joku kauhuleffan kuristajan käsi XD!

Ettei koko postaus täyttyis näistä, tungin niitä vähän yhteen kuvaan. Tälläiset ne nyt on, mutta muutosta on toivottavasti tulossa.

Jalkaanhan ne varpaatkin kuuluu. Kävelin kesällä jonkun verran paljain jaloin,
se on kuulma hyvää jalkapohjaterapiaa!

 Koulun alkua on tullut stressattua moneen otteeseen ja siihen valmistauduttua eri tavoin.
Ihan ehdoton on Demi kalenteri, johon merkkailen paljolti kokeita.

Tämän vuoden kalenteri

Jotain tärkeimpiä tavaroita koulun akuun (kirjojen lisäksi).

Vaikka vaatteiden ostaminen on usein ahdistavaa,
 kun ei tiedä pitäisikö valita XS vai XL, tuli niitäkin ostettua melko paljon.
Tulevaisuudelle kun olen laiha ja sitten niitä isoja nyt käyttöön.

Vaatteita ostin kai enimmäkseen perus kaupoista kuten Seppälä,
H&M, Esprit, Gina, Cybershop jne, onhan niitä.

Olen pyrkinyt nyt käyttämään myös enemmän hoitoaineita hiuksille

ja rasvoja kasvoille, sekä kropalle, koska mun iho on kuivunut tosi paljon.

Tuntuu, että puolet hiuksista on kohta tippunut pois. Pakko alkaa vastatoimiin!
Olisiko teillä suositella, jotain tosi tehokkaita rasvoja ja hiustenhoito tuotteita,
tulisi tosiaan tarpeeseen!

Pari päivää sitten yritin löytää jotain turvallisen näköisiä tuotteita.
En ole ennen edes tajunnut, vaikka että kasvot pitäisi rasvata. Parempi myöhään,
kun ei milloinkaan.

Salkkareitten lisäksi on tullut katsottua esimerkiksi Carrien päiväkirjoja,

ihana sarja!

Tämä kuva on ennen uusinnan alkua, mutta tämä ohjelma tulee
aina katsottua suoraa.

Aurinkoa ottaessa on vähän kurjaa, jos taivas päättääkin
täyttyä pilvistä. Ainakin se on hyvä syy lähteä lenkille!

Pilvet näyttää ihan saippuavaahdolta!

 Olen istuskellut saunan lämmössä. Yksin tosin aina,
muiden kanssa olisi ahdistavaa, sillä kaikki ihmiset varmaan kyyläisivät
mun vatsamakkaroita ja niin...

Varpulit

 Loppuun vielä yksi asia mistä kärsin 2/3 ajasta, sen nimi on turvotus.
Tässä kuvassa se ei ole todellakaan pahimmillaan, vaan se voi olla tuostakin vielä
paljon, paljon pahempi :(.

:c

Tietenkin mun kesään on kuulunut suurena osana ahdistus, läskiahdistus, laihdutus, kalorit, omat läskit jne. Joka päiväisenä suurena osana. Yritin kuitenkin kertoa, myös niistä muista jutuista mun kesässä, ja tosiaan ihan yllätyksekseni olin melko sosiaalinen ja näin kavereita usein. Jos siis omaa kroppaa ei millään tasolla lasketa mukaan, mullahan oli melkein jopa kiva kesä...?

P.s. Onnistuin pitkästä aikaa tekemään aika positiivissävyisen postauksen, jei :3! Kertokaa jotain kivaa teidänkin kesästä, vaikka mulle KIK:kiin.

Aivan ihanaa syksyn ja koulun alkua teille kaikille ihanille ihmisille! Muistakaa, että olette oikeasti tärkeitä<3!