Joulu - christmas - jul

Joulu meni. Tai tavallaan koen joulun jatkuvan tähän päivään asti. 24.-26.12. Virallisesti se kai loppuu loppiaisena.

Aatto meni tosi hyvin. Joulufiiliskin löytyi viimein.

Heräsin (jo) puoli kymmenen aikaan itsekseni ja tassuttelin jumppini päällä olohuoneeseen katsomaan joulupukin kuumaalinjaa perheen kanssa. Lopulta jäimme siskoni kanssa kahdestaan. Raahasin myös padin mukanani ja löysin demistä joulupukin kuumalinja-keskustelun. 

Uusi pukki ei ole kyllä yhtä hyvä kun edellinen! Mutta ehkä se siitä kun saa muutaman vuoden harjoitella. Nauroin aivan kauheasti pukin sanomisille ja uudestaan kun joku kirjoitti ne demiin. Sisko ei ihan tajunnut, mutta tuli silti nauramaan kanssani. Kun lumiukko alkoi, muutkiin tulivat takaisin olkkariin.

Avaamme yleensä pari pakettia jo aamulla, joten ne pilkistelivät kuusen alla.

Sitten menimme joulusaunaan ja aloimme valmistautua kirkkoon lähtöön. Kirkko ei kestänyt kovin pitkään ja sen jälkeen kävimme viemässä haudoille kynttilöitä. Harmitti vähän kun ei ollut yhtä luminen joulu kuin viime vuonna. Silloin maisema olisi ollut kauniimpi. Onneksi tuli aika nopeasti pimeä.

Illalla syötiin mummon jouluruokia. Otin vähän perunalaatikkoa, palan kalkkunaa ja aika paljon lanttulaatikkoa. Sit yks iso juttu oli, että maistoin jotain leipäjuustoa. Se oli ihan oudon rakenteista eikä sellasta ällöä liukasta ja keltaista niinkun joku oltermanni. Oli tosi hyvää ja masu tuli ihan täyteen. Pelkäsin, että joku kommentoi jotain. Joko että "miten sä otat noin vähän" tai että "oho sähän syöt paljon". Mutta kukaan ei sanonut mitään.

Sitten joulupukki tuli tuomaan lahjoja. Sain paljon suklaata. Sitten koruja, vaatteita, rahaa, leffalippuja, hirveästi kosmetiikaa ja yhden omena "aka" applen, josta olen tosi iloinen.

Illalla hengailtiin ja söin vielä vähän (lue liikaa) herkkuja. Mutta ei se silleen harmittanut (jälkeen päin kylläkin, mutta niin...) Oli kuitenkin tosi namnam

Eilen joulupäivänä (25.) oikeastaan hengailin vain huoneeni nurkassa katsoen leffoja. Söin vielä muutaman palan suklaata.

Myöhemmin onnistuin aikaan saamaan paniikkikohtauksen ja hakkasin päätäni pesuhuoneen lattiaan. Ei siitä sen enempää, koska tätä blogia saattaa jopa lukea kik-perheeläisiä (whatsappissa me nykyään puhutaan, mutta se on silti ikuinen kik-perhe :,D) Jos joku teistä tätä lukee, niin olette rakkaita<3!

Enempää en saanut aikaiseksi jouluna kuvailla, mutta toivottavasti nämä mun otokset välittää edes palan mun joulusta teille. Ihanaa ja iloista loppuvuotta, älkää olko liian ankaria itsellenne, ensi vuoden voi sitten aloittaa puhtaalta pöydältä <3

p.s. te jotka joskus olette jo puhuneet mulle kikissä/puhutte paljon/ tiedän keitä olette voin varmaan kertoa mun instagram tunnukset. Mutta jos kerron, niin se on suuri luottamuksen osoitus ja lupaat ettet millään tavalla kerro kellekkään yhteyttäni blogiini (:.

p.s.s. HYVÄÄ JOULUA RAKKAAT<3

Nolo teiniangstipaska

Viimeinen koulupäivä. Tätä vuotta on jäljellä 11 päivää.

Aamulla raahauduin kouluun. Nyt on pakko mennä. Lintsaamiselle on pakko laittaa stoppi heti alkuunsa. Ei tommonen vetele. Saan muutaman joululahjan kavereilta. Paljon suklaata. Mua vähän nolottaa esittää iloista, suklaa ei tee mua kovin iloiseksi.Mietin pystyisinköhän oksentamaan suklaata, se on kuulma tosi vaikeaa. Hypistelin lahjakasseja käsissäni, oli onneksi muutakin kun suklaata. Ei tarvinnut alkaa esittää iloista. Jei minua oli muistettu. Ehkä vain pakollisesta käytännöstä jakaa lahjoja, mutta olipahan kuitenkin. Aika syömispainotteista, onkohan se jotain vihjailua?

Pää on ihan täynnä tyhmiä juttuja. Juttelen kaverin kanssa sohvilla. Jollain tapaa jo kohta kymmenen vuoden aikainen kaveri, mutta nyt ollaan alettu ystävystyä uudelleen. Jokin siinä ihmisessä on tosi mystistä. Ihan kun se yrittäisi pitää tosi tiukkaan kiinni jostain roolista, sellaisesta mahdollisimman normaalista ja epäsyvällisestä. Jotenkin musta tuntuu, että sillä on jotain salattavaa. Yritän ottaa erilaisia puheen aiheita ja tarkastelen sen ilmeitä. Se tietää aika paljon itsemurhasta.. se tykkää puhua siitä. En usko, kuitenkaan että se on pahasti masentunut. Minäkin tykkään puhua aiheesta. (Ihan vain spekulaationa tietenkin). Se on tosi kiva tyyppi ja pystyn puhumaan sen kanssa lenkkeilystä. Joka on outoa, koska yleensä väitän kaikille että en liiku ikinä "hah hah sohvan ja jääkaapin väli on ihan tarpeeksi". No ei se ole.

Toinen kaveri liittyy seuraan. Sillä on kai ollut syömishäiriö. Tiedän että se näkee mun läpi. "Mikset sä syö?" "Hei syö nyt vähän muuten sä et jaksa". Aluksi kun tutustuttiin se piikitteli aika paljon. En tykännyt siitä oikein. Nykyään en oikein tykkää että mun syömisiin puututaan, mutta muuten se on muuttunut tosi lämpimäksi mua kohtaan. Vähän äidilliseksi, ja tahtoisin ehkä viettää sen kanssa aikaa. Mutta en uskalla kysyä, ei kukaan kuitenkaan jaksa mua. Enkä tahdo, että se kysyy mun syömisistä. Ei sille oo kiva valehdella, se on niin ihana mulle.

Tökin salaattia lautasella. Vien varovasti sitä vähän suuhun. Mutta kaikki katsoo, joten en voi jatkaa. Ärsyttää, koska mulla on nälkä.

Jouluista ohjelmaa. Istun paikallani ihmisten keskellä. Kaveri potkii leikillään tuoliani ja naurahdan. Se sanoo että mun hiukset on kivasti. Se ilkeä kaveri  ei puhunut mulle päivän aikana juuri mitään. Eikä mua haittaa. En oo vielä päättänyt olenko mä huono ihminen vai onko se vaan julma.

Amelia soittaa en voi vastata. Kännyköitä ei saisi edes käyttää. Laitoin tekstarin ja musta vähän tuntui, että se suuttui. Se sanoi ettei, mutta niin kaikki aina sanoo. Mulla oli tosi epämukava olo loppuajan.

Myöhemmin se seisoi kaverinsa kanssa. Juttelin sille, mutta tuntui teennäiseltä puhua. Ehkä se johtui siitä, että piti esittää iloista. Vaihettiin pari sanaa, mutta ei se tuntunut aidolta. "Heippa, me lähetään Nooran kaa, soitellaan". Joo soitellaan vaan.

Kotona makasin lattialla ja toivoin, että Amelia soittelisi. No ei se tietenkään soittanut, mä tiesin sen jo kun me nähtiin. Olisin halunnut itkeä, että mulla on ihan kamala olo. Oon pohtinut paljon elämän tarkotusta. Miksi oon olemassa. Miksi mitään on olemassa. Kuka kaiken loi ja miksi. Mistä syystä kaikki syntyi. Milloin kaikki alkoi, mitä oli silloin kun ei ollut mitään ja miten jotain on voinut olla äärettömästi. Mikä on ääretön? Ihan tyhmää.

Söin karjalanpiirakkaa ja äiti sanoi, että oon syönyt nyt vähän enemmän. Mulle tuli tosi paha olo ja vannoin itselleni, että ensi vuonna keskityn vain laihtumiseen. Se on aina helpompaa keväällä, en mä oo ikinä onnistunut laihtumaan syksyllä, päinvastoin.

Kun olin maannut tunnin tuijottaen kattoa apaattisena. Pari kaveria tekstas. Ei oltu juteltu vähään aikaan. Tuli hyvä mieli. Kerroin että oon ollut vähän allapäin, mutten muuta, en mä uskaltanut. Ne jutteli mukavia ja halusi nähdä. Heitti vähän läppääkin. Mulle tuli paljon parempi mieli. Mäkin halusin nähdä. Tuntuu pahalta olla yksin. Ei mua sitten ahdistanutkaan niin paljon. Lopetin odottamasta soittoa Amelialta, ei se mitään vaikkei se soittaiskaan, en halua olla takertuva, sellaiset ihmiset on rasittavia, siis ne takertuvat. Kai sekin ajattelee, että mulla menee paremmin, kun oon syönyt sen seurassa. Oikeestaan mulla menee aika paljon huonommin kai, mutten usko, että se haluaa kuunnella. Odotan joka hetki ensi vuotta, että pääsen aloittamaan abc-dieetin. Mun on pakko laihtua nyt tosi paljon, eikä syödä.

Kuuntelin muuten eilen illalla ihan kamalaa biisiä:

http://www.youtube.com/watch?v=EG4gSf-cAV8

Toi musiikki ja sanat tuntui tosi pahalta. Ensin mua oksetti, mutta viimeisen sanat oikeasti ahdisti. Yöllä kahdelta mä itkin vähän. Ihan tyhmää itkeä jonkun yhden suomalaisen biisin takia, joka ei ole kovin laadukaskaan. Kai mä olen vain vähän herkkä. Ja tyhmä.

Ostin Tiimarin alesta 4e toisen vaa`an ja parilla eurolla ruoka-liikuntapäiväkirjan ensi vuodelle. Kerrankin jotain halpaa ja hyödyllistä. Oon viimeaikoina tilaillu H&M sadoilla euroilla ja ostanut vaatteita, kosmetiikkaa ja sisustusjuttuja kassi tolkulla. Oon päätellyt, että yritän nyt kai sitten siirtää kurjaa oloa shoppailuun. Tyhmää, jälleen.

Viimeiset päivät ennen kesää

Kohta alkaa kesäloma, pitkän odotuksen jälkeen! Mulla on tosin kesätöitä heti loman alkuun, mutta ne on aika lyhyet, eikä kestä ku pari viikkoa.
     Selitin teille jo aijemmin siitä kun aika käsittämättömän sattuman kautta tutustuin yhteen tyttöön, joka asukin sit parin kilsan päässä musta. Ollaan nähnty muutaman kerran ja ihanaa kuika avoimesti voi puhua jonkun kanssa laihdutuksesta ja elämästä muutenkin, oikeestaan ihan kaikesta! Tuntuu kun oltais tunnettu vaikka kuinka ja kauan. En oo kellekkään muulle kaverille koskaan mitään tästä sanonu (en sit tiiä mitä ne on ite päätelly...), mut silti tuntuu kauheen luonnolliselta puhua siitä tän henkilön kanssa niin avoimesti.
     Oltiin eilen kaupassa ostamassa läkeroleja ja tajuttiin et yhessä maussa on paljon enemmän kaloreita kun muissa ja tää sen tietty piti äkkiä mulle kertoa. Mäkin sit panikiissa olin kattomas sit askia, kunnes yhtäkkiä yks meiän kanssa samaa koulua käyvä tyttö ilmesty poikakaverinsa kanssa siihen ja kuuli tän kalorihuudahduksen.
     Toissapäivänä (eli ylieilen niinku on mukavampi sanoa) ja eilen taas nolasin itteni jollai tasolla kun oltiin stalkkailemassa kaupassa ruokien kaloreita ja sama tyttö kuuli molempina päivinä mun suusta saman tyylisen kommentin jostai ruoasta "hyi kui rasvasta tää on, hirveesti kaloreita". Onneks se nyt oli kuitenkin aika paljon nuorempi, niin en silleen kunnolla tunne.
     Tosi upeeta löytää tällänen ystävä (:!


Huomenna meen taas stalkkailee painoa. Ei mulla oikeestaan oo mitään negatiivista tai syvällisempää kerrottavaa tänään, kai sitä saa välillä olla melkein jopa ilonenkin. Nyt vaan toivon että paino laskee nopeesti, että pääsen joskus nauttimaan kesästä ja lämmöstä!

Mun läkerol askista löyty vihree läkeroli, en uskaltanu syödä,
mut onks toi jonkun muun makunen väärässä askissa vai ihan mutaatio :D?

Päiväni kuvina

Herään,en pääse sängystä ylös varmaan varttiin ja torkkutan vähän turhan monta kertaa, aamut ovat ihania, koska saa aloittaa uuden päivän, mutta ei se väsymystä pois vie. Heti kun jaksaa nousta, tulee taas paljon jaksavampi olo.

...koska en pääse ylös, pelaan hetken hayday:tä, johon olen totaallisen kokussa. Oon nyt pelannu sitä muutamisen kuukautta. Välillä naurattaa kun tajuaa paljon kello jo on ja sitten äkkiä sinkoaa ylös, että ehtii kouluun, välillä pysähdyn peilin eteen nauramaan kun paita on mennyt väärinpäin tai  muuta yhtä tyhmää. Onneksi tämä tilanteet huomaa jo kotona, enkä joudu julkisesti häpeämään itseni kanssa XD...

 

Samalla kun teen aamujuttuja, kattelen Huomenta Suomea telkkarista. Muuten en ole kovin kiinnostunut seuraamaan uutisia, mutta tämä pyörii koko aamun. Aina löytyy aikaa kuunnella usein oikeasti kiinnostavista tapahtumista ja mitenkäs sen aamun aloittaisi paremmin kun arvioimalla juontajien päivän asut :D?

Kosmetiikka koostuu näistä. Peitepuikko ja ripsari (tosin saatan käyttää jotain muutakin päivästä riippuen, esim. jos olen kovin kalpea lisään poskipunaa ja puuteria). Tietenkin pitää myös rasvata kädet, koska mulla ne kuivuu tajuttoman helposti. Kuvassa ei näy, mutta usein käytän myös hiuslakkaa ja jotakin kivan tuoksuista hajuvettä. Jos on oikein energinen olo, laitan musiikkia samalla soimaan ja tanssin samalla kun meikkaan ja laitan hiuksia (lisänä tietenkin älyttömän hieno lauluesitys).

-Tässä välissä lähden kouluun skopalla tai kävellen, mutta en kamalasti uskaltanut koulussa kuvailla-

No tunnollisena oppilaana teen läksyt heti koulun jälkeen (vaikken voi väittää että aina niin huolellisesti), jos on kokeita, alan yleensä lukea niihin (ainakin yritän), datailen tietokoneella tai liikun. Läksyt hoituvat samalla kännykällä chattaillen. Päivä jatkuu huomattavasti vähemmällä stressillä kun esseet ja esitelmät eivät odota tulevaisuudessa. Kokeisiin luku välillä vähän viivästyy (eh..), kun aina tuntuu olevan parempaa tekemistä. Tähän asti numerot ovat kuitenkin pysyneet siinä 9 ja 10 luokassa.

Illalla lähdin lenkille, ja aina sitä säikähtää silloin, miten kamalan lähellä kesä on! Ajattelen tosi usein jos meinaa energia loppua jotain oikein ärsyttävää tapahtumaa ja tuntuu kun kostaisin henkilölle juoksemalla kovempaa ja vielä vähän matkaa... On aivan ihanaa jos aurinko paistaa ja välillä saattaa tahti hidastua vain kun on niin kiva katsella ymärilleen. Sateessakin on ihan kiva lenkkeillä, ainakin jos on muuten lämmintä (ja yrittää lähteä lenkille jonnekkin metsäpoluille niin ei näytä niin kummalliselta juosta märkänä ympäriinsä)

Vähän epämääräinen juostessa otettu kuva...

Lenkin jälkeen käyn suihkussa ja kun sauna oli lämpimänä myös siellä. Mikä olisi ihanampaa lenkin jälkeen kuin kylmä suihku ja lämmin sauna? Rebtoudun ja ajattelen kaikkia mieltä painavia asioita, suunnittelen seuraavaa päivää, lasken kaloreita lauteilla makoillen.

Illalla vielä tietenkin salkkarit! Luin myös vähän kokeisiin ja käväisin koneella. Sitten simmut kiinni ja viimein nukkumaan! (kuva vähän epäselvä kun tosiaan nappasin sen juuri kun makasin sängyssä ja odotin unta).
Illan ihanin hetki on kun päivä on suoritettu kunnialla ja saa viimein käpertyä peiton alle...<3

Päiväni eilen (en syönyt mitään, niin ette saa ruoka kuvia).