Terveellinen ja vähäkalorinen herkku

Olen ihan liikuttunut kun kommenttiboksiin oli tullut pari kommenttia, missä minä olen. Meinasin väsymyksen turvin tulla vasta loppuviikosta postailemaan, mutta noiden kommenttien takia oli ihan pakko tulla jo nyt!

Olen vähän jo rikkonut shoppailukieltoa, mutten pahasti. Sekä löytänyt tosi paljon kaikkia ihania vähäkalorisia (minulle) uusia ruokia ja herkkuja kaupasta. Voisin joskus koota niitä johonkin postaukseen, jos ketään kiinnostaa (:

Joululoman olen oikeastaan vain viettänyt sängyn nurkassa, nähnyt vähän kavereita ja nukkunut, paljon! Huomenna pitäisi sitten taas raahautua koulupenkille. Ja mitään kouluhommia en kyllä saaut tänäänkään aikaiseksi, vaikka piti...

No nyt ajattelin kuitenkin jakaa teille ihanan ja herkullisen ja ennen kaikkea myös tosi nopean ja täyttävän herkun/ruoan.

SYÖMISHÄIRIÖISEN LETTU:
(ainakin tässä tapauksessa X,D)


TARVITSET: (yhdelle)
-1 ruokalusikallisen hera-proteiinijauhetta
-1 ruokalusikallisen viiliä
-2 munan valkuaista
(+esim. kanelia ja marjoja/pilttiä)

KCAL: 67
(+marjat)

Tässä on tuo ohje normaalina, mutta teimme tämän kahdelle (eli kaikki vain tuplaksi)  (mutta jos teet ohjeen mukaan yhdelle suosittelen siinä kohtaa jo pienempää pannua).

Voit myös puolittaa ohjeen ja saat vähän pienemmän letun.
näin ollen olisi:

KCAL: 33,5(+marjat)




-Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään ja kaada pannulle (paitsi jos haluat myös marjoja, ei vielä niitä)

Tältä se näytti pannulla

-Paista melko alhaisella lämmöllä (kannattaa ehkä esim. teelusikan kärjellinen tipauttaa öljyä ettei pala kiinni ja levittää sitä jollain ympäri pannua).

-Kun se alkaa kovettua, työnnä lastaa varovasti välillä reunojen alle, ettei se jämähdä kiinni. Kun lettu on jo melko kova (rakenne vähän munakkaan tyylinen) asettele sen päälle marjoja ja kieritä se pannun päällä varovasti rullalle tai sitten pidä letun mallisena ja kippaa lautaselle (:

-Jos teit ensimmäisen ohjeen tuplana (eli 4rkl viiliä jne) leikkaa rulla varovasti levyllä kahtia.

Valmis 67kcal letturulla

-Valmis pala näyttää suurinpiirtein tältä.

-Lopuksi voit asetella lautasen kauniisti ja koristella vaikka vielä samoilla marjoilla joita sisältä löytyy (:.

-Mansikoidenkin jälkeen kaloreita on reilu 70.



Hyvää oli, ensi kerralla voisi tosin koittaa laittaa makeutustapletin sekaan (:

P.s.s. Löysimme ensin saman tyylisen ohjeen jostain ruokablogista, mutta meillä ei ollut kaikkia aineksia, joten sovelsimme vähän ja silti tuli näinkin hyvää (:

P.s.s ohjeessa oli aluksi virhe. Tämän siitä saa kun väsyneenä kirjoittaa. Nyt on oikein (:

Vuosi 2013

Vuosi vaihtui vajaa 15h sitten siitä, kun kirjoitan tätä lausetta. Myös ABC- dieetti alkoi nyt (voin kertoa lisää, myöhemmin). Keräilin koneen syövereistä kuvia viime vuodesta. Hyvästelen sen samalla.

Aloitin blogini pitämisen alkuvuodesta. Nyt kun selailen vanhoja postauksiani, voin ehkä sanoa olevani edes hiukan kehittynyt blogaajana. Ensimmäisessä postauksessani ilmoitin, että nyt saa kilot taas kerran lähteä ja piste ja otin kuvan vaa`astani :,). Aluksi kirjoitin melko tiuhaan, mutta lyhyitä kuulumis /mitä olen syönyt postauksia.

Blogini

minä

Aluksi kuvailin melko paljon itseäni. Mutta nyt syksyllä kun kroppa ei ole kauheasti muuttunut, se ei ole tuntunut niin kivalta. Toivottavasti se lähtee taas positiiviseen muutokseen, niin ehkä saan taas mielihyvää kuvien ottamisesta. 

Koulu oli melko rankkaa. Valvoin todella paljon, ja huonoimpina öinä ehdin nukkua n. tunnin. Se näkyi etenkin syksyllä siinä, etten jaksanut tehdä mitään. Halusin vain käpertyä sängyn nurkkaan. Voimat olivat aivan poissa.

Nukahtelin lattialle, vessaan ja välillä torkahdin tunnille. Vaikka joskus olisinkin päässyt aikaisemmin nukkumaan, en vain osannut nukahtaa.

Amelialta sain onneksi melatoniineja, jotka auttoivat yllättävän hyvin. Eivät ne mitenkään pakottaneet uneen, vaan tekivät ennemmin väsyneeksi. Minulla ne ainakin vielä toimivat tosi hyvin ja nukahdan usein jo puolen tunnin sisään niiden ansiosta.

           Kuvassa näkyvä isompi tabletti on nesteepoitaja, joita aloin myös käyttää. Aluksi ne toimivat melko hyvin, mutta nyt kun olen napsinut niitä teiluja yliannostuksia usein tuntuu, että teho on heikentynyt.

Myös teeaddiktoiduin. Löysin kaikki ihanat uudet jälkiruokateet ja punnitse & säästä kaupan teet. Nom<3

Söin välillä vääriä ruokia. Joista mehujää nyt ei ehkä ole kaikkein pahin. Vaikka sisältääkin suurinpiirtein pelkkää sokeria ja väriaineta...

Yhdessä kohtaa minulla oli todella kova porkkana-addiktio (kirjoitan sanan nyt varmaan aivan väärin). Kesällä oli myös vielä pahempi läkeroladdiktio. Askeja meni 1-3 päivässä. Ja ne oli aivan pakko saada!

Spriteä tuli juotua melko paljon. Välillä myös fun lightiä, jaffaa ja muita light juomia. Eivät ne kuitenkaan koskaan voi voittaa teetä!

Löysin myös light pillimehuja. Nämä ovat kyllä tosi hyviä!

Vuoden aikana minulle tuli pakkomielle shoppailuun. Olen ajatellut, että tavaroiden tuoma hyvä olo tulee siitä, että ne eivät hylkää. Ihmiset voivat jättää, mutta materia pysyy "tukena". Tänä vuonna aijon vähentää huomattavasti etenkin nettitilailuja.

Demiä tuli luettua (ja demi.fi netisivua käytettyä. )

Tähän kuvaan en keksi mitään sen hienompaa sanottavaa. Kaupoissa oli viime vuonnakin paljon karkkia :,)

Joka sunnuntaiaamu, kun ei ollut muuta menoa katsoin sängynpohjalla Simpsoneita.

Joulukalenteria en katsonut kuin ensimmäiset jaksot. Olisin kovasti halunnut, mutta jotenkin en vain ehtinyt. Toivon, että vuoden 2013 Tonttu Toljanteri tulisi uusintana joku vuosi. Nyt kun Toljanteri jää eläkkeellekkin. Nyyh :(

Yhdessä kohtaa jaksoin käydä aamuisin ennen koulua lenkillä. Väsymyksen takia se vähän jäi. Olen kyllä silti sitä mieltä että, iltalenkit ovat mukavampia, vaikka onkin kiva fiilis aloittaa päivä liikunnalla.

Tein myös uudenvuodenlupauksia:-Laihdun, liikun, syön oikein. Hankin hyvän kropan.
-Vähennän huomattavasti shoppailua
-Nukun enemmän
-Opiskelen paremmin

Lopuksi haluaisin vielä kiittää eräitä henkilöitä tästä vuodesta:
Amelia:
Kiitos, että sain tutustua sinuun. Olet ollut parempi ystävä, kun voi toivoa ja perheeni lisäksi tärkein ihminen elämässäni. Alkuvuodesta muistan kun ajoimme ala-asteen pihalle ja lopulta siirryimme hengailemaan tiedät-kyllä-mihin puistoon. Välillä olimme urheilukentän laitamilla. Muistan kun kävimme shoppailemassa ja leffassa. Lenkkeilimme yhdessäkohtaa, yleensä tosin emme tehneet kovin liikunnallisia juttuja. Jos luet tätä muista että olet sanoin kuvaatmattoman tärkeä! Kiitos että olet olemassa. Kukaan ei koskaan voisi korvata sinua<3!
Kik-perhe:
Ymmärrettävistä syistä, en voi nimiänne mainita. Mutta jokainen teistä on ollut tärkeä osa vuottani ja elämääni. 

L: Olet niin herttainen pieni ihminen, jota elämä on kohdellut aivan epäreilusti. Et ole ansainnut mitään pahaa, mitä sinulle on ikinä tapahtunut! Ajattelet aina muita, kuuntelet ja ymmärrät. Olet sympaattinen ja empaattinen. Ansaitset elämääsi pelkkää hyvää elämääsi. Älä koskaan muutu<3

SO: On ollut hienoa tutustua sinuun<3! Olet hauska ja sinun kanssi jutteleminen piristää päivät, Huumorintajumme kohtaavat tosi hyvin, mitä arvostan todella paljon, koska se on melko harvinaista. Olet ihana ja ymmärtävä. Toivon että elämä tuo ympärillesi yhtä ihania ihmisiä kuin sinä olet ja että voit elää onnellisena. Älä koskaan aliarvioi kuinka upea ihminen olet!

E: Olet ollut aina tukenani. Joka kerta kun tunnen oloni kurjaksi olet laittanut viestiä tai soittanut. Olet aina lohduttanut ja kuunnellut. Kukaan ei ole ollut yhtä huolehtiva. Kiitos tuhannesti arvostan sinua enemmän kun ikinä voit uskoa<3! Toivon sinulle elämääsi vain hyviä asioita! Toivottavasti pysyt aina elämässäni!

N: Kiitos, että olet jaksanut piristää. Joka kerta kun olet avautunut minulle olen tuntenut, että minulla on joku tarkoitus<3 Vaikka olemme nähneet toisemme lähinnä facetimen ruudulta, koen että tunnet minut paremmin kuin moni IRL kavereistani. Toivottavasti saat asiat sen pojan kanssa kuntoon ja löydät elämääsi rakkautta. Ansaitset sen!

S-S: Olet kaunis ihminen sisäisesti ja ulkoisesti. Olet aina ollut todella mukava ja ihana. Sinusta on todella vaikea keksiä yhtään huonoa puolta. Olen varma, että tulevaisuudessa pääset kaikesta kamalasta irti, et ansaitse mitään pahaa elämääsi. Olet mahtava ihminen<3 Paljon voimia sinulle elämääsi!

T: Olet niin ihana ja suloinen ihminen. Et koskaan halua kellekkään mitään pahaa ja olet aina tukena. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia elämääsi. Olen varma, että kaikki vielä järjestyy. Hyville ihmisille on pakko tapahtua joskus hyviäkin asioita<3

LA:  Olet ihana ja iloinne tyttö, toivottavasti pääset eroon tästä kaikesta pahasta. Toivon myös, että läheisesi ja etenkin perheesi tukisi sinua paremmin. Tarvitset kaiken tuen mitä ikinä on saatavilla. Älä syytä itseäsi mistään, olet mahtava ihminen, kiitos kaikesta<3!

NA: Toivon että palaat takaisin joukkoomme. Olemme jutelleet yskärillä, onneksi, sillä en todellakaan tahdo menettää sinua! Olen varma, että muut ikävöivät sinua niin kuin minäkin. Olet myös upea persoona, ja toivottavasti tästä vuodesta 2014 tulee edes puoliksi niin mahtava kuin sinä!


Henkilöt ovat samassa järjestyksessä kun kik-listan chatissa (:
Kiitos teille kaikille olemassa olostanne, olette olleet parhaita asioita mitä minulle on tänä vuonna tapahtunut ja yhdessä me selviämme ensi vuodestakin, KIITOS<3!

Kiitos myös teille lukijoille, jotka ovat tulleet minulle juttelemaan. Teitä on kertynyt tämän vuoden aika reilusti yli 100 (:! Toivon, että tulette myös vastaisuudessa kertomaan kuulumisianne ja murheitanne. Voimia teille kaikille!

 HYVÄÄ UUTTAVUOTTA 2014! TEHDÄÄN TÄSTÄ VUODESTA YHDESSÄ MAHTAVA!

Nolo teiniangstipaska

Viimeinen koulupäivä. Tätä vuotta on jäljellä 11 päivää.

Aamulla raahauduin kouluun. Nyt on pakko mennä. Lintsaamiselle on pakko laittaa stoppi heti alkuunsa. Ei tommonen vetele. Saan muutaman joululahjan kavereilta. Paljon suklaata. Mua vähän nolottaa esittää iloista, suklaa ei tee mua kovin iloiseksi.Mietin pystyisinköhän oksentamaan suklaata, se on kuulma tosi vaikeaa. Hypistelin lahjakasseja käsissäni, oli onneksi muutakin kun suklaata. Ei tarvinnut alkaa esittää iloista. Jei minua oli muistettu. Ehkä vain pakollisesta käytännöstä jakaa lahjoja, mutta olipahan kuitenkin. Aika syömispainotteista, onkohan se jotain vihjailua?

Pää on ihan täynnä tyhmiä juttuja. Juttelen kaverin kanssa sohvilla. Jollain tapaa jo kohta kymmenen vuoden aikainen kaveri, mutta nyt ollaan alettu ystävystyä uudelleen. Jokin siinä ihmisessä on tosi mystistä. Ihan kun se yrittäisi pitää tosi tiukkaan kiinni jostain roolista, sellaisesta mahdollisimman normaalista ja epäsyvällisestä. Jotenkin musta tuntuu, että sillä on jotain salattavaa. Yritän ottaa erilaisia puheen aiheita ja tarkastelen sen ilmeitä. Se tietää aika paljon itsemurhasta.. se tykkää puhua siitä. En usko, kuitenkaan että se on pahasti masentunut. Minäkin tykkään puhua aiheesta. (Ihan vain spekulaationa tietenkin). Se on tosi kiva tyyppi ja pystyn puhumaan sen kanssa lenkkeilystä. Joka on outoa, koska yleensä väitän kaikille että en liiku ikinä "hah hah sohvan ja jääkaapin väli on ihan tarpeeksi". No ei se ole.

Toinen kaveri liittyy seuraan. Sillä on kai ollut syömishäiriö. Tiedän että se näkee mun läpi. "Mikset sä syö?" "Hei syö nyt vähän muuten sä et jaksa". Aluksi kun tutustuttiin se piikitteli aika paljon. En tykännyt siitä oikein. Nykyään en oikein tykkää että mun syömisiin puututaan, mutta muuten se on muuttunut tosi lämpimäksi mua kohtaan. Vähän äidilliseksi, ja tahtoisin ehkä viettää sen kanssa aikaa. Mutta en uskalla kysyä, ei kukaan kuitenkaan jaksa mua. Enkä tahdo, että se kysyy mun syömisistä. Ei sille oo kiva valehdella, se on niin ihana mulle.

Tökin salaattia lautasella. Vien varovasti sitä vähän suuhun. Mutta kaikki katsoo, joten en voi jatkaa. Ärsyttää, koska mulla on nälkä.

Jouluista ohjelmaa. Istun paikallani ihmisten keskellä. Kaveri potkii leikillään tuoliani ja naurahdan. Se sanoo että mun hiukset on kivasti. Se ilkeä kaveri  ei puhunut mulle päivän aikana juuri mitään. Eikä mua haittaa. En oo vielä päättänyt olenko mä huono ihminen vai onko se vaan julma.

Amelia soittaa en voi vastata. Kännyköitä ei saisi edes käyttää. Laitoin tekstarin ja musta vähän tuntui, että se suuttui. Se sanoi ettei, mutta niin kaikki aina sanoo. Mulla oli tosi epämukava olo loppuajan.

Myöhemmin se seisoi kaverinsa kanssa. Juttelin sille, mutta tuntui teennäiseltä puhua. Ehkä se johtui siitä, että piti esittää iloista. Vaihettiin pari sanaa, mutta ei se tuntunut aidolta. "Heippa, me lähetään Nooran kaa, soitellaan". Joo soitellaan vaan.

Kotona makasin lattialla ja toivoin, että Amelia soittelisi. No ei se tietenkään soittanut, mä tiesin sen jo kun me nähtiin. Olisin halunnut itkeä, että mulla on ihan kamala olo. Oon pohtinut paljon elämän tarkotusta. Miksi oon olemassa. Miksi mitään on olemassa. Kuka kaiken loi ja miksi. Mistä syystä kaikki syntyi. Milloin kaikki alkoi, mitä oli silloin kun ei ollut mitään ja miten jotain on voinut olla äärettömästi. Mikä on ääretön? Ihan tyhmää.

Söin karjalanpiirakkaa ja äiti sanoi, että oon syönyt nyt vähän enemmän. Mulle tuli tosi paha olo ja vannoin itselleni, että ensi vuonna keskityn vain laihtumiseen. Se on aina helpompaa keväällä, en mä oo ikinä onnistunut laihtumaan syksyllä, päinvastoin.

Kun olin maannut tunnin tuijottaen kattoa apaattisena. Pari kaveria tekstas. Ei oltu juteltu vähään aikaan. Tuli hyvä mieli. Kerroin että oon ollut vähän allapäin, mutten muuta, en mä uskaltanut. Ne jutteli mukavia ja halusi nähdä. Heitti vähän läppääkin. Mulle tuli paljon parempi mieli. Mäkin halusin nähdä. Tuntuu pahalta olla yksin. Ei mua sitten ahdistanutkaan niin paljon. Lopetin odottamasta soittoa Amelialta, ei se mitään vaikkei se soittaiskaan, en halua olla takertuva, sellaiset ihmiset on rasittavia, siis ne takertuvat. Kai sekin ajattelee, että mulla menee paremmin, kun oon syönyt sen seurassa. Oikeestaan mulla menee aika paljon huonommin kai, mutten usko, että se haluaa kuunnella. Odotan joka hetki ensi vuotta, että pääsen aloittamaan abc-dieetin. Mun on pakko laihtua nyt tosi paljon, eikä syödä.

Kuuntelin muuten eilen illalla ihan kamalaa biisiä:

http://www.youtube.com/watch?v=EG4gSf-cAV8

Toi musiikki ja sanat tuntui tosi pahalta. Ensin mua oksetti, mutta viimeisen sanat oikeasti ahdisti. Yöllä kahdelta mä itkin vähän. Ihan tyhmää itkeä jonkun yhden suomalaisen biisin takia, joka ei ole kovin laadukaskaan. Kai mä olen vain vähän herkkä. Ja tyhmä.

Ostin Tiimarin alesta 4e toisen vaa`an ja parilla eurolla ruoka-liikuntapäiväkirjan ensi vuodelle. Kerrankin jotain halpaa ja hyödyllistä. Oon viimeaikoina tilaillu H&M sadoilla euroilla ja ostanut vaatteita, kosmetiikkaa ja sisustusjuttuja kassi tolkulla. Oon päätellyt, että yritän nyt kai sitten siirtää kurjaa oloa shoppailuun. Tyhmää, jälleen.

Kuka sua kieltää lopettamasta? Sinä itse.

Mä en oikeesti jaksa tätä jatkuvaa heikotusta ja ahdistusta. Haluan olla laiha, mut kaikki on niin sekavaa. En osaa, enkä halua lopettaa laihdutusta, mutten silti jaksa tätä. Joka paikkaan sattuu,  väsyttää, pyörryttää, oon niin yksin...

Mulle tuli juttelemaan yksi blogini lukija, joka oikeasti on saanut mut ajattelemaan tätä kaikkea, enemmän kun kukaan muu. Ehkä mulla oikeasti on jonkunlainen ongelma?

"Miksi sää haluat aiheuttaa itselles kuoleman? Sulla on selvästi kroppa huonossa kunnossa"

"Tiiäks miks susta tuntuu, että kaikki on sekasin, se johtuu tosta sun laihduttamisesta. Sun kroppa on sekasin. Ja se ei oo hyvä juttu"

"Sä oot vielä enemmän sekasin ja kymmenen kertaa surullisempi, jos kuihdut tuosta lisää"

"Sanoit, että haluat olla onnellinen, onko tää laihtuminen tuonu sulle tähän asti onnellisuutta?"

"Kuka sua kieltää lopettamasta? Sinä ite"

"Älä laihduta siksi, että kokisit olevas parempi lapsi (äidille). Ei se riipu koosta"

"Musta tuntuu että saattaisit senkin takia laihduttaa lisää, että saisit sen (äidin) kaipaamasi huolenpidon ja rakkauden"


Ja kaikkein viisainta mitä mulle on pitkään aikaan sanottu:
"Koulu on yksi kivi sun repussa, niin myös sun välit äitis kans, Sen takia isoin kivi, ongelmat syömisen kanssa, on kans repussa. Mut nuo kaikki liittyy toisiinsa"

Mun oli pakko lisätä nää tänne. Jos mulle tulee joku provosoituneena sanomaan, että "LOPETA, PARANE, SYÖ, SÄ KUOLET, vitun tyhmä". Ei se oikeastaan mun ajatuksiin vaikuta. Ei mua oikeastaan edes loukkaa vähän kärkkäämmät kommentit yhtään, ihme kyllä. Lähinnä tulee sellainen "no empäs lopeta", olo.
     Noi laitto mua oikeesti ajattelemaan. Kiitos niistä sinulle, jos nyt luet tätä.

No tällä viikolla olen paastonnut pari päivää, sitten yrittänyt syödä... normaalimmin?  Tajusin kuitenkin ettei mulla suoraan sanottuna oo mitään käsitystä terveellisestä ja oikeasta ruokavaliosta. Oon siis syöny pelkkää leipää eilen ja toissapäivänä. Ihan suoraa ns. kuivaa ruisleipää ilman päällisiä, koska rasvassa on kaloreita, juustossa on kaloreita, leikkeleissä on turhia kaloreita... Sen lisäks oon syöny 2 porkkanaa ja yhen pussipuuron (siis yhteensä näinä kaikkina päivinä).  Tosin jos mun päiväkulutus olisi joku 1500kcal, en ole syönyt ehkä puolet siitä? Tai vähän alle. Olo on silti ihan kamala ja turvonnut! En voi jatkaa syömistä, koska tuntuu, että lihon heti 10kiloa.
   

Lopputulos on se, että jatkan entiseen tyyliin. Tuntuu, että aina kun yritän olla "normaali", palaan vielä entistäkin pahempaan. Mitä korkeamalle kurotan, sitä kovempaa tulen takaisin alas. Toisaalta, miksi mä edes yrittäisin syödä.

1. Haluan laihtua
2. Laihdun kun en syö

Miksi siis syödä?

Eikä nyt ole oikein halua tai voimia jaksaa tehdä mitään minkään eteen. En ole saanut puhua Ameliallekkaan pitkään aikaan. Joskus viikko sitten se soitti nopeasti, kun kävi tupakalla, kertoi parilla lauseella miten on mennyt laihduttamisen kanssa ja mitä on puuhaillut yksin ja muiden kanssa. Jäin katselemaan "puhelu päättyi" kuvaketta vähäksi aikaa ja menin nukkumaan. Ehdotin jos olisimme nähneet, mutta perui edellisenä päivänä. Ihan hyvästä syystä, koska kyllä mä ymmärrän kokeiden tärkeyden.

     Ensin itkin ahdistusta, siitä etten saa puhua näistä asioista kellekkään. Mutta sitten tajusin, että tämähän on oikeastaan tosi hyvä juttu. Koska, jos Amelia ei halua olla mun kanssa, vaan on mielummin juomassa, se tarkoittaa, että hänellä menee paremmin. Kesällä vielä kauhistelimme alkoholin kaloreita ja laskimme tarkkaan monta läkerolia söimme, ettei toinen joudu syömään vahingossa 2kcal enempää.
     Miksi mä siis haluaisin, että joku tärkeä ihminen kärsii? Saadakseni itse tukea laihdutukseen tai saadakseni kaataa tämän ahdistuksen jonkun niskaan? Juu ei. Tulin tulokseen, että yritän nyt pitää etäisyyttä.

Tuntuu vähän hylätyltä ja turhalta, mutta perjaatteessa se laukaisi kamalan halun saada ote syömisestä kurinalaisemmaksi. Ajattelin että aloitan tässä lähiaikoina oikein kunnon pitkän paaston, parasta olisi jos porukat lähtisi viikonlopuksi jonnekkin, niin voisi eliminoida mahdollisuuden, että joku pakottaisi syömään. Kun on tosi heikko olo, ei muut ongelmat tulvi mieleen niin paljon. En malta odottaa!

Nyt pitää vielä tsempata koulun kanssa, tän kuun jälkeen helpottaa taas ja on aikaa liikkuakkin enemmän ja tosiaan syömisetkin saa vedettyä helpommin pienemmiksi. Eilen oli yksi koe ja istuin viimeisenä luokassa tekemässä, kirjoittamassa kynä sauhuten. Monen sivun esseitä. Kun viimein lopetin, olivat kaikki jo lähteneet. Nousin täristen tuolissa ja ojensin paperit opettajalle, joka katsoi minua jotenkin oudosti ja kehui pitkistä vastauksista. Katsahti vähäksi aikaa paperehini ja huikkasi ovelta, että näytti menneen tosi hyvin.

   

Tälläinenkin tuli postilaatikkoon taas, jei (: