Dieetti

Moi, nyt esittelen teille mun uuden dieetin, jonka aloitin tällä viikolla (kestää 30 päivää, eli loppuu 1.lokakuuta). Idea ei ole alunperin mun itse kehittämä, vaan muistan joskus vuosi sitten lukeneen jostain laihdutus blogista tästä. En kuitenkaan kuollaksenikaan muista mistä, mutta hieno idea jokatapauksessa!
      En muista oliko tälle jokin nimi, mutta olkoon nyt vaikka post-it lappu dieetti.

Post-it lappu dieetti:
Ajatuksenahan on, että paperille liimataan post-it lappuja, joissa on eri kalorimääriä. Joka päivä syön jonkun niistä ja sitten poistan lapun. Kalorimäärä on ehdoton maksimi, ja vaikka söisi 0kcal, voi silti poistaa vaikka 500kcal lapun, sehän on vaan parempi!
     Jos söisin ihan maksimi määrät, saisin keskiarvolla 350kcal päivässä, joka on ihan kivan kuuloinen. Varmaan monen silmään pistää tuolla toi 700kcal, enkä tiedä tulenko syömään niin paljoa, mutta jos syön, en halua, että se pilaa koko dieettiä, joten siihenkin on kerran mahdollisuus. 

Mulla oli koulun jälkeen kovin viluinen olo ja ajattelin mitata, olisiko mulla vähän lämpöä, mutta mittari näyttikin sitten tuon verran. (Mittasin 4 kertaa ja kahdella eri mittarilla, koska ajattelin että jos tuo näyttää väärin). Onko 34,5 kauhean alhainen ruumiinlämpö? Kun muistelen 35C asteen olleen hypotermian raja. Mulla on normaalistikkin vähän alahainen ruumiinlämpö (35,4-35,8),mutta ei ole ennen näin alas mennyt.

Pikkuisen oli alilämpöä

No, tää viikko on kuitenkin mennyt ihan hyvin, jos ei järkyttävää väsymystä ja nuhaa, sekä koulustressiä oteta huomioon. Tehtiin ja saatiin jo ekat kokeetkin, jotka meni ihan hyvin. Tehtiin myös Amelian kanssa listaa kielletyistä ruoista. Sitten oon lueskellut uusinta Demiä ja yksi ilta tein kasvonaamion.

Lista sisälsi mm. viinirypäleet, pähkinät ja muut yllättävät kaloripommit.
Onhan tuollaiset tavallaan ollut jo ulkona ruokavaliosta, mutta
listaaminen oli kivaa (:

Ihana hetki, kun Demi tulee postilaatikkoon

Ihosta tuli pehmeä, vaikka aamulla tosin heti uusi finni 3:

 Ja nyt oon varmaan viimein pääsemästä irti leipäkoukusta! En oo syönyt sitä, enkä kaivannutkaan suuresti. Mulla on viha-rakkaus suhde ruisleipään, se on vaan niin hyvää, vaikka sitä syö ihan kuiviltaan.... Nyt oon kuitenkin jättänyt sen toivottavasti lopullisesti pois ja tällä viikolla oon syönyt varmaan suurimman osan kaloreista porkkanasta, sitä on uponnut tosi paljon! Maanantaina paastoilin, mutta muuten oon syönyt joka päivä 200-400kcal.


On tosi monimutkasta kun tuntuu usein ettei mitään saa syödä. Ei pelkästään sen takia, että itse kieltää, vaan sen takia, että muut kieltää.
"Herkut on turhia, ei ihminen tarvitse lisäaineita ja ylimääräistä sokeria"
"Leipä on turhaa, hirveästi hiilareita! Suomi yrittää vaan saada suosimaan lähiruokaa"
"Lihan syönti on väärin, kasvisruoka on paljon parempi keholle ja ympäristölle"
"Älkää syökö/juoko maitotuotteita! Ei ihmisen kuulu juoda toisen eläimen maitoa"
"Hedelmissä on paljon sokeria, ei niitä saa syödä liikaa!"
"Pähkinöissä on hirveästi rasvaa, huomaamatta liikaa kaloreita"
"Pasta/peruna/riisi on pahasta, turhaa hiilaripotaskaa, fitnes on nyt in!"
"Vain luomuruokaa, kaikki muu sisältää myrkkyjä ja tappaa"

Kaikki kertovat eri suunnista, että kaikkea pitää välttää. Mitä mun sitten pitäisi syödä, kun kaikessa on jotain väärää. Kaikkia noita ohjeita olen lukenut jostain moneen otteeseen, ja mietin että mitä ihmiset sitten syö? Miksi noita kaikkia tuotteita on silti kaupat pullollaan?

Paasto

Paasto sujui hyvin ja tajusin että jos pitkitän sitä muutamalla tunnilla tulee täyteen 6 vuorokautta =144 tuntia, ja se onnistuikin hyvin (:!
     Ekana päivänä en oikeestaan ees huomannut mitään muutosta, ihan samanlainen olo kun aina. kolmantena oli illasta aika heikko olo, mutta se meni nopeesti ohi. Torstaina sitten päädyin lähtemään vähän sekavissa merkeissä lenkille ja loputa istuin jossain ojassa... Taas ei ihan pää meinannut toimia, Amelia tuli onneksi kattomaan, että pääsen hengissä kotiin. Kiitos siitä!
     Yleisesti jaksamiset oli melko vähissä ja koulussa meni aika vain odottaen, että koulu loppuu. Liikkatunti oli jonkun asteista kidutusta. Perjaatteessa kuitenkin sujui odotettua paremmin! Ei pyörtyilyä, huimausta vain. Pieni paha olo ainoastaan yhtenä iltana. Ruoan himoakaan ei juuri esiintynyt. Taino okei, vähän teki mieli esim. fazerin sinistä tämän takia:

Facebookissa oli

Mutta noh herkut on aika ehdoton ei. Eihän kuvan kuolaaminen kuitenkaan lihota, eihän XD?

Vettä join vaihtelevasti 0,5-1,5l päivässä. Yksi netissä tapaamani henkilö, kertoi kuinka häntä ahdistaa juoda vettä, kun siinä voi olla piilossa kaloreita. Oon toki miettinyt asiaa, mutten osaa ahdistua silti veden juonnista, oikeastaan yritän nimenomaan lisätä sen juontia. Onhan siinä niitä puhdistusaineita ja putkiston ruostumista estäviä aineita, mutta jos vedessä nyt olisi esimerkiksi 0,00001kcal/100g, en mä sitä kyllä silti laskisi.

Mutta siis paasto meni okein hyvin ja lauantaina vain tuijotin kelloa ja odotin, milloin kuusi vuorokautta tulee täyteen. Sitten ryntäsin jääkaapille hakemaan keiton (165kcal) ja silmät kiiluen odotin, että se tulee mikrosta. Vähän ajanpäästä mutustin ihan kamalasti porkkanoita! Siis en mitään normaalia määrää vaan ihan kamalasti. Söin 2 sellaista babyporkkanapussia (250g x 2) yhdessä n.80kcal

Ei ole itse ottama kuva, en tajunnut ottaa joten eka, joka tuli vastaan.
Mutta näitä siis tarkoitan.

Illalla söin vielä lanttua (50kcal) ja mustikoita (60kcal), sekä 2 palaa uotilan ruislimppua, ilman mitään päällä (38kcl/kpl). Ja ihan lopuksi lisää porkkanaa (30kcal)
Ja oon kyllä ihan tajuttoman täynnä, ei varmaan normaalitkaan ihmiset vedä tällästä määrää kaikkea, että meinaa räjähtää! Kuitenkin tänään ajattelin, että saan syödä paaston jälkeen kohtuuden nimissä, niin paljon kun huvittaa ja ainaki gramma määrissä söinkin sitten ihan urakalla. Ja pakko sanoa, että paaston jälkeen maistui kyllä syntisen hyvältä! Varmaan nyt kaikki pienet ja täydelliset sielä ruudun takana miettii, miten sulloin itseeni paljon ruokaa ja eihän ollut edes pitkä paasto, mutta kyllä tämä minulle henkilökohtaisesti oli pisin vesipaasto ikinä. Vaikka onhan se vähän noloa laskea minuutteja ja sitten sännätä ihan innoissaan keittiöön.

Mutta eikö tavallaan jo se kuinka paljon odotin sitä, että pääsen syömään kerro, ettei mulla nyt mitään pahaa syömishäiriötä, ei ainakaan anoreksiaa ole. Vähän pientä häröilyä vaan, mutta eihän se nyt vakavaa ole.

Thinspo<3

Oon myös miettinyt sellaista asiaa, kun syömishäiriön persoonallistaminen (vai miten se sanotaan). Puhutaan siitä kuinka "mörkö käskee olla syömättä", "Ana käskee liikkua", "ääni päässä käskee oksentaa". Mikä ihmeen anamörköääni? Ei mun päässä kyllä muita ääniä ole (noh joskus jotain surinaa tai tinnitystä, muttei se liity tähän)! Ainoa ääni mun pään sisällä on kyllä ihan mun oma ääni. Itse mä käsken itseäni juoksemaan ja paastoamaan, ei sitä kukaan muu tee.
     Jos ihmiset tosiaan kuulee jonkun mörön sanovan korvaan vinkkejä, ei mikään ihme että laihtuminen on jännää. Olisihan se nyt aika hienoa hei, että mua seuraisi joka paikkaan joku vaaleanpunainen ja karvainen syömispeikko tai sitten kaunis ja laiha nainen, nimeltä Ana.

Kauhea syömismörkö

Mun pään sisällä on kuitenkin aika yksinäistä, kun aivotkin pitää pidennettyä kesälomaa, oma ääni vaan kaikuu. Olen seurannut vierestä kun pari henkilöä ovat chatissa keskustelleet siitä kuinka, valitsevat aina Anan ja kuinka ovat rakastuneita Anaan. Musta tuntuu etten mä vaan ole tarpeeksi syvällä tässä tajutakseni sitä, vaikka se kuulostaakin kovin kiinnostavalta, kun eräs kaunis ja laiha tyttö sanoi noin. Ehkäpä taas yksi syy miksen ole yhtä laiha ja kaunis. En osaa luoda syömishäiriölle persoonaa. On vain minä ja tarve laihtua, ei muuta.

Yhteenvetona, tykkään ruoasta, ajattelen ruokaa jatkuvasti, uneksin ruoasta, vedin juuri mahani täyteen ruokaa, enkä edes koe mitään Anan ja mörköjen läsnäoloa, mikä mun ongelma siis edes on? :D

Kävin vaa`alla keskiviikkona ja se sanoi ensin 15kg ja sitten error, ei taida nyt ihan toimia. Vähän tietty alkoi hymyilyttää ekan lukeman kohdalla, vaikka tiedän painavani tyyliin kolme kertaa enemmän.Tavallaan ihan hyvä, ettei ole nyt ollut painosta niin kova stressi, mutta kun tänään ei edes turvottnut yhtään, niin olisi ollut kyllä kiva saada tietää, laskiko paino paastolla yhtään.

     Olisiko kellään suositella mitään tosi pienikokoista vaakaa? Ajattelin, että olisi turvallisempaa, että vaikka saisin tuon toimimaan, olisi toinenkin. Tulisi luotettavampi tieto.

Ei mulla muuta, tämä tyttö menee nyt masu täynnä nukkumaan ja toivoo, että se laskisi huomiseksi :)!

P.s. maanantaiksi pitäisi nyt kehitellä joko joku oma dieetti tai sitten valmis, joka kestäisi 2-4viikkoa.

Mikä on maailman tarkoitus? T;"säihkysääri"

Arvatkaa mitä! Mulla on ollut sosiaalinen elämä, vaikka koulut alkoi! Oikeestaan tuntuu, etten oo panostanut tarpeeksi opiskeluun. Jos tulen kotiin koulusta neljän aikaan, saatan tehdä läksyjä yhdeksään tai sitten lähteä takki viuhuen ihmisten pariin. Hirveä stressi kuitenkin iski oletettavasti päälle, mutta en saa ajatuksia keskittymään kirjoihin yo kokeissa. Tänään aijon kyllä vielä lukea filosofiaa, koska en ole edes avannut kirjaa ja sivuja on edetty yli 60... On vaikeaa kun en vieläkään ole varma mitä kirjoitan, joten pitää miettiä mihin aineisiin pitäisi panostaa.

     Oon viikonloppuiltoina ollut välillä puoliltaöinkin menossa kavereitten kanssa ja jutellut enemmän henkilöille, joille en normaalisti paljon puhu. Ja kaiken huipuksi olen ollut sosiaalinen jopa arki-iltoina. Mitä tämä oikein on?

Nauroin/itkin aamulla, että oon kunnon "säihkysääri",
jalat täynnä läskiä ja mustelmia.

 Perjantaina tein jopa pienimuotoisen avautumisen mua ahdistavasta asiasta (ei liity mitenkään tähän ruoka, laihdutus, olen läski - juttuun) ja ties kuinka moni ihminen vain oli hiljaa ja kuunteli aidosti kiinnostuneena. Ihan outoa! Ja tietenkin kaikkein tärkeimpänä ihmisenä Amelia on ollut tajuttoman hyvänä ja ymmärtäväisenä tukena mulle.

Minä ja Amelia lenkkipolulla

     Tästä kaikesta huolimatta tuntuu, että mä oon tavallaan yksin oman pääni ja kehoni vankina. Tavallaan se mitä mä nään peilistä, ei ole minä. Mun kroppa pitää mua niin kun kahleissa. En koe olevani vapaa. Oon jotenkin niin mitätön olento tässä kaikessa maailmankaikkeudessa. Oon lähiaikoina miettinyt usein elämän tarkoitusta ja sitä, miksi kaikki olemassa.
     Jotain on pitänyt olla aina olemassa, mutta aina ja ääretön on pelottavia sanoja. Miten jotain on voinut olla olemassa aina. Kaikki on alkanut jostain, mutta mitä oli ennen sitä alkua? Jotain tulee myös olemaan aina olemassa, mutta miten kauan kestää äärettömyys, ja mitä sen jälkeen tulee?

Tässä "vähän" kaloreita, joita olen lähipäivinä laittanut suuhuni...

Pikapuuro - 120kcal

Tää on jo itseasiassa parin viikon takanen, mutta sopii tähän.
Tonnikalaa:  125kalorilla ja kukkakaalisose 22.5kcal
=147,5kcal

Porkkanan ja omenan paloja

Tomaatti :D<3

Aika paljon puuroa mä tosiaan syön, niin ja kuppikeittoja! Kuulostan (ja kuvien perusteella näytän) kunnon syöttöporsas ahmatilta. En mä kuitenkaan halua väittää eläväni pelkällä vedellä ja auringonvalolla, kun tosiaan syön tuollaista ihan oikeaa ruokaa. 500kcal on nyt toiminut mulla ihan hyvin rajana, mutta siihen mahtuu aika paljon puuroa ja hedelmiä...

Hei muuten löysin tällaisen kaupasta, ei tullut mukaan, mutta tuossa on 25kcal/2,5dl! Kuulostaa kivan kevyeltä ja tahtoisin päästä kokeilemaan. Mulla on vaan huono tapa, että on vaikea kokeilla uusia kevyempiäkin juttuja, vaan joudun työstämään ajatusta parikin viikkoa, ennenkun lähden uudestaan kauppaan hakemaan tuotetta.

25kcal/2,5dl

 Mun aspartaamikammo taitaa olla menneen talven lumia, ainakin niin voisi päätellä mun ja Amelian eväistä. Ite en voi sietää pepsiä/cocista, mutta toi sprite kyllä maistuu vähän turhankin hyvin.

Nomnom

 Koulusta vielä sen verran, että se tosiaan tuntuu jo näin alkuun sietämättömän rankalta. En vaan millään jaksa, ja voimat on kokoajan ihan loppu. Pakko kuitenkin saada hyviä numeroita, tehdä läksyt, lukea kokeisiin, opetella sanoja... Oon aivan varma että olen jotenkin epäonnistunut yksilö tässäkin suhteessa, kun muut tuntuu jaksavan varsinkin näin lukukauden alkuun niin kevyesti ja ite meinaan itkeä silmät päästäni, kun tuun kotiin ja nään sen läksyvuoren.
     Missä vaiheessa mä luen kokeisiin, jos kotiin pääsen neljän pintaan, läksyihin uppoo helposti kolme tuntia, sitten jostain aineesta saattaa vielä olla joku essee kirjotettavana? Haluaisin päästä ajoissa nukkumaan, että jaksaisin seuraavankin päivän. Miksi kaikki muut pystyy tähän...

Jos vaikka muistiinpanojen värikkyys loisi pientä tsemppiä?

 Hei ja huomenna alkaa muuten viiden päivän vesipaasto! Seuraavan kerran olis tarkotus, että saan ruokaa lauantaina. Oon ihan innoissaan, en oo koskaan paastonnut paria päivää pidempään. Oikeestaan mulla on mennyt ihan huonosti nyt viikonloppuna ruoan kanssa, kun tuntuu, että kaikki on ollut vahtaamassa, vaikka itsehän mä tietty olen syönyt. Ei näin lihava ihminen mitään ruokaa tarvitse, kun on rasvaa varastossa ympärillä. Miksi mä en vaan voi olla jo laiha?
     Oon aina ajatellut, ettei dieetit sovi mulle, ja on hepompi vaan syödä kalorirajojen sisässä, ilman muita rajoituksia, mutta nyt oon miettinyt, että paaston jälkeen voisi tosiaan kokeilla. ABC kuulostais aika kivalta, skinny girliä mietin ensin, mutta siinä on parina päivänä, vähän liian korkeita kaloreita. Vaaka mulla reistailee, mutta se voi johtua siitäkin, että ostin tigerista jotkut värikkäät halppispatterit siihen, pitää vielä kokeilla, jos ihan normaalit kävis paremmin. Kaverin vaa`alla kävin yksi päivä mutta se näytti ensimmäisen ja toisen kokeilun välillä 15kg heittoa. Sovitaan, että viimeistään lokakuun vika päivä tulen ilmoittamaan virallisen painon, siihen mennessä mun on pakko löytää jostain virallinen ja luotettava vaaka.

Kaikkein tärkeintä olisi nyt vain olla LAIHA! Millään muulla ei ole niin paljon väliä!

 Yritin kuvailla mun solisluitakin, mutta on tosi vaikea saada kuvaa. Musta tuntuu, ettei ne näy tuotakaan vähää luonnossa, vaan johtuu ihan valotuksesta.

Anteeksi tuo finni leuassa, en ollut meikkiä nassussa 3:

Loppuun vielä yksi pikkuihme. Mun blogilla on yli 100 lukijaa! Miten ihmeessä, joko teitä oikeasti kiinnostaa tai sitten olen vaan niin outo lintu, että mulle on hauska nauraa. Ihan tajutonta kuitenkin, kiitos paljon, että olette mun tukena. Merkkaa paljon, kun voi jakaa näitä tyhmiä ajatuksia joidenkin kanssa (:.

KIITOS<3!

Kuuluuko ihmisen olla yksin?

Mikä yö!
En oikeasti tiedä mistä aloittaisin... No mun piti vetää vesipaastoa tiistai ja keskiviikko, mutta join molempina päivinä sprite zeroa ja molempien päivien saldo oli 10-12kcal, kutsun sitä siis "puolipaastoksi". Keskiviikkona oli sitten aivan kamala olo ja meinasin oksentaa kun heikotti niin paljon (näin huonoa oloa ei oo koskaan ennen tullut syömättömyydestä!) Söin puuroa ja paha olo hävisi melkein kokonaan.
     Torstaina iski hirveä läskiahdistus ja päätin lähteä lenkille 11-12 aikaan. Äiti huusi jotain "toi on ihan sairasta lähtee juokseen yöllä", mutta en välittänyt, halusin vaan nollata pään päivän ahdistukselta.

Juoksin ja itkin, autot ajoivat ohi ja katsoivat kai pitkään. Puhuin vähän aikaa Amelian kanssa puhelimessa ja olo helpottui, kun puhelu loppui olin yksin hiekkatien reunassa, jo aika kaukana tiestä. Oli tosi pimeä, enkä nähnyt kunnolla eteeni. Itketti ja jotenkin tajusin kuinka yksin olen pimeässä, se oli tosi hyvä vertauskuva sille, kuinka yksin olen mun omassa pimeässä elämässä. Tämän tajuaminen siellä synkässä metsänreunassa ahdisti ja lähdin kahlaamaan entistä syvemmälle. Istahdin jonnekkin puskaan nyyhkyttämään. Yksi netissä alunperin vähän kauempana asuva (samassa tilanteessa ruoan suhteen oleva) kaveri soitti ja yritin selittää, että ahdistaa. Tässä kohtaa alkavat muistikuvat yöstä, olla melko sumeat. Ne ovat vähän kuin pienen harson peitossa, ja on niinkuin joku muu olisi silloin ollut minä ja seuraan vain sivusta itseäni. Muistan ajatelleeni ainoastaan olevani lihava ja että olisi pakko päästä lenkille juoksemaan tätä kaikkea ahdistusta ja läskiä pois.

En oikeasti muista puheluiden sisältöä kunnolla, mutta olin kuulma ollut hysteerinen ja itkenyt haluavani vain mennä lenkille, enkä todellakaan kotiin. Olin ollut varma, että ympärillä on ihmisiä ja että minua vainotaan ja seurataan, pitäisi juosta karkuun. Tosin ei mikään ihme, kun on yksin pilkkopimeän metsän keskellä.
     Tyhmin asia oli, että oikeasti luulin kaikkien haluavan vain lihottaa minut kun käskivät kotiin, eivätkä antaneet juosta. Tuntui, että kaikilla oli joku ihme salajuoni minua vastaan. Miksen vain voisi juosta koko yötä?



Lopulta äitikin sitten soitti ja käski tulemaan heti takaisin, kuulma vain "sairaat anorektikot" tekevät noin. Pelästyin vähän ja lähdin hortoilemaan tielle päin, ajattelin kuitenkin lähteä vielä nopeasti juoksemaan jonnekkin. Yritin jopa uskotella Amelialle ja "kikperheelle" (henkilöitä, joiden kanssa ollaan jo pitkään juteltu tästä kaikesta yhdessä ja jaettu ajatuksia ja ahdistusta), että olen menossa kotiin (sillä he uhkailivat soittaa jonnekkin), lähettämällä jotain ihme kuvia, että olen melkein kotona... Löysin nämä kännykästä tänään, ja oikeasti, mitä mun päässä oikein liikkui?

Enkä tajua miten yritin todistaa näillä olevani lähes kotona.

 

Eihän näissä suoraan sanottuna, ole oikeasti mitään järkeä!

Kuitenkaan, en näin jälkeenpäin edes tiedä,
 mistä nämä on otettu.

Kuitenkin lopulta matkalla kotiin sumu ajatuksissa alkoi vähän hälvetä ja kun pääsin takaisin, nukahdin pesuhuoneen lattialle. Herätessäni kävin kylmässä suihkussa ja olo oli tosi epätodellinen. "Mitä juuri äskön oli tapahtunut?"

     Pyysin anteeksi (toivottavasti!) tyhmää käytöstäni ja mietin peiton alla asiaa. Vähän ajan päästä Amelialta tuli viesti ja kuva, että hänen kätensä on siinä kunnossa, että se pitäisi viedä tikattavaksi. Itkin taas, kun nyt olin jo valmiiksi herkillä. Soitin ihan paniikissa onko kaikki ok. Oli kuulma iskenyt hirveä ahdistus (ei tosin liittyen mitenkään minun tapahtumiini). Juteltiin asiasta ja Amelia kipsasi kätensä itse jollain lailla, vaikka yritin kehottaa menemään päivystykseen, ihan varmuudenvuoksi. Mitään kuiviinvuotoa tai tulehdusta ei tullut ja lopulta nukahdin lähes tahtomatta sänkyyn.

Aamulla oma käytös nolotti ihan hirveästi, enkä todellakaan tajua mikä muhun meni! Veikkaan kuitenkin että kaikki oli väsymyksen, ahdistuksen ja stressin yhteetörmäys, joka sitten ilmeni noin. Näin ei ole ennen käynyt ja jos nyt sattuisi käymään saan kyllä luvan pitää kännykän kaukana käsistäni. Hävettää niin kamalasti ja ihan kuin muilla ei olisi omiakin ongelmia. Kaiken lisäksi nyt tuntuu, etten kehtaa enää avautua kikperheelle ahdistuksestani ja, että olen vähän niinkuin irrallaan siitä pienestä tukiverkosta joka minulla oli. Tavallaan kaikkien "joo en enää jaksa", kommentit sai mut ajattelemaan, etten todellakaan halua, että jonkun pitäisi omien ongelmiensa lisäksi, vielä miettiä mun turhanpäiväisiä asioita.

     Vastaisuudessa siis yritän joko pitää asiat ihan omana tietonani tai ehkä kirjoittaa niitä tänne, kun alunperinhän blogin perustamisen tarkoitus oli, että voisin kirjoittaa miltä musta oikeasti tuntuu. Niin mä olen kyllä toiminut tähänkin asti.

Vähän tyhjä olo, kun kaikki tuki ja turva on yhtäkkiä kaatunut, vaikka luulin sen kestävän. Faktahan kuitenkin on se, että jos haluan laihtua, mä olen loppupelissä ainoa joka siihen voi vaikuttaa ja nyt yritän vaan sulkea kaikki turhat ajatukset mun päästä pois ja suunnata sen kaiken laihdutukseen. En todellakaan enää aijo aiheuttaa kellekkään yhtään enempää päänvaivaa. Nyt pitää vain laihtua, vaikka se vaatisi mitä yöllisiä juoksulenkkejä!

Tämmöiset mullekkin<3

Loppuun tälläi hauska kuva minkä mä löysin, ettei jää ihan huono fiilis, koko tekstistä (:

P.s. Olen saanut tosi paljon kivoja kik viestejä teiltäkin, mulle on tullut hirveän hyvä mieli, että olette vaivautuneet vaikka vain sanomaa, että "jaksamisia". Ne jaksamiset on tosiaan nyt ollut vähän vähissä. Ja nytkin itken, en edes tiedä miksi, säälittävää...Olen ihan hyödytön tässä maailmankaikkeudessa.

   

  Kuuluuko ihmisen olla näin yksin?

Mielikuvitus ostokset & KIK-tunnus

Mun tavoite on tehdä tästä postauksesta nyt mahdollisimman positiivinen! Oon muutenkin yrittäny hokea ittelleni "jes laihdutus on kivaa", "heikotus ja ja kaatuilu kertoo siitä, että oot ollu vahva", "ruoka on paha, liikunta hyvä". Silti tuntuu niin kurjalta... Miksei joku voisi vain halata ja sanoa, että kaikki järjestyy.

No mutta, nyt meinaan taas alkaa synkistelemään, ei näin.

Alotan vaikka keromalla hirmusen hauskasta jutusta, mikä tehtiin Amelian kanssa! Päätettiin viime viikolla pitää ruokaterapiaa, jonka idea oli lapata kori täyteen kaloreita, mutta EI ostaa niitä!
     Kävelimme lähimpään kauppaan sisään ja laitoimme korin täyteen kaikkea mitä meidän eniten tekisi mieli maistaa ja mitä ruokia on ollut ikävä, koska ne ovat kiellettyjä. Aluksi idea oli vain hauska vitsi, mutta tajusimme sen olevan oikeasti terapeuttista. Oli hauska nähdä konkreettisesti korissa se kamala ruoan määrä ja tajuta ettei todellakaan halua sitä kaikkea kamaluutta sisäänsä!

Mielikuvitus ostokset

Lopuksi sitten palautimme kaiken takaisin oikeille paikoilleen ja laskimme mielenkiinnosta paljon tämä kaikki olisi sisältänyt kaloreita.

     Korimme sisälsi:

-500g piparitaikinaa
-paketti donitseja

-Valtava pullapitko
-275g lakuja

-Geisha suklaalevy (100g)
-Milka suklaalevy (250g)

-Annas piparipaketti

-Ben&Jerry`s jäätelöpurkki
-Taffelin sipsipurkki + dippi (ja kermaviili)

Oli hienoa todeta, että nämä kamaluudet eivät kuulu minun mahaani lihottamaan vartaloani entisestään! Ja lopputulos olikin 10 650kcal. Ihan tajutonta...

Mutta hauskaa oli :D! Suosittelen kaikkia kokeilamaan tehdä omat mielikuvitusostoksensa, jos ei kauppaan kehtaa mennä, niin sitten vaikka googlen kuvahaulla tietokoneen ääressä.

Joku ylimääräinen kuva jäätelöistä.

Viime viikolla paastosin 2 päivää (en putkeen), ja sitä edellisenä yhden. Nyt olisi tarkoitus pitää kahden päivän paasto. Nyt on siis maanantai ja seuraavan kerran saan syödä torstaina, iltapäivänä (Olen n.70h pelkällä vedellä). Tämä taitaa olla mun uusi ennätys, kunhan nyt ensin onnistun. Tää viikko on lähtenyt ihan hyvin käyntiin.

Tänään olen syönyt;

-Kana kuppikeiton - 90kcal
-Sprite zeroa          - 6kcal

=96kcal

Oon muutenkin onnistunu taas melko hyvin vähentämään syömisiäni, eikä ole tullut juuri päivä jolloi kalorit lähentelisi tonnia. Oon hirveen innostunut nyt paastoilusta. Vuosi sitten mulle tuli aina sellainen olo, että kuolen ja sydän hakkasi ihan kamalasti jo yhden paastopäivän jälkeen, nyt en oikeastaan huomaa mitään eroa normaaliin. Vähän pyörryttää enemmän. Mistäköhän tämä, että mun kroppa kestää paaston paremmin johtuu?

Oon myös päättäny jättää leivän pois mun ruokavaliosta, koska se on niin turha. Vähän vaan mietin, että mitä mä sitten syön... omenoita ja porkkanoita ja varmaan kuppikeittoja ainaki. Ne on kaikkein kivointa ja turvallisinta ruokaa.

Taivas oli tänään nätin näköinen

Oli tää melko iloinen teksti, mutta pakko tähän loppuun lisätä vielä vähän eri tyylisiä ajatuksia.
     Mä mietin äskön, että oon varmaan liian tunteellinen ihminen. Jotenkin otan kaikki asiat hirveen raskaasti ja pohdiskelen paljon, Mulla voi mennä tunteja miettien maailman tarkoitusta, ja sitä mikä on ihmisen tehtävä täällä. Mietin miten voisin olla parempi ihminen ja tuoda myös mulle tärkeille ihmisille parempaa oloa. Jos jollekkin tapahtuu jotain pahaa, samaistun turhan vahvasti ja tunnen hirveästi myötäkipua. Itken todellisuudessa melko paljon... Jos alan pohtia ajatuksiani ääneen kavereille, he toteavat yleensä "jaa..." ja jatkavat kertomusta niistä niin hienoista kengistä H&M:llä.
     Se on välillä aika vaikeaa, kun tuntuu, että niin moni ikäiseni tyttö elää kovin pinnallista elämää. Tavallaan se on se elämä jonka minäkin haluaisin. Olisi kiva olla nätti ja laiha, tehden kaikkea hauskaa ja myös pinnallista. En kuitenkaan pystyisi muuttamaan luonnettani, vaikka haluaisin. Tulen varmaan aina olemaan melko pohtiva ihminen.

hattarapilviä

Voi ei tähän postaukseen ei pitänyt tulla mitään syvällisempiä ajatuksia...Yritän lopettaa iloisesti ja kertoa, että tein KIK-tunnuksen, jossa minuun voi ottaa yhteyttä kuka vain!

KIK TUNNUS:

Minut löydät nimellä TKeiju 

Olen kokoajan kirjautuneena sisään tabletilla, joten en ota sitä mukaan kun lähden jonnekkin, vastailen kuitenkin viesteihin aina kun mahdollista (siis jos nyt ylipäätään kukaan haluaa jutella, saattaahan se olla ettei yhtään viestiä tipahda). Ilmoitan kuitenkin heti alkuun, etten välttämättä halua ihan kamlasti laihdutusvinkkejä ladella, mutta juttelen mielelläni melkeinpä mistä vain. Jos sinua ahdistaa jokin tai sinulla on ongelma, autan todella mielelläni. Voit aina tulla purkamaan sydäntäsi<3. Myös laihdutuksesta tottakai voi tulla puhumaan, sehän on mun lempi puheenaihe ;).

P.s. Älkää kovin ilkeitä viestejä laitelko (:

Rasva lihottaisi mut pulleroksi, palleroksi

Pöö<3!

Perjantaina pidin vesipaaston ja tuli niin kiva fiilis, että pakko saada pitää täl viikol viel ainaki kerran, mielellään useempi. Mut nyt kun on syöny taas, tuntuu että turpoo heti isoksi palloksi. Kierin vaan eteenpäin.

Mun ympäristön suttaukset on hieman huolimattomat

Mä aloin taas miettiä tätä mun huonoa asennetta liikuntaan. Haluan nyt myöntää tässä julkisesti, että inhoan liikuntaa. Käyn ehkä pari kertaa viikossa 5-15km lenkillä ja voi ihan hyvin olla viikonkin tauko. Nyt toteutettiin kaverin kanssa sellainen "puuskis jumppa". Nyt alan kyllä liikkua enemmän ja laitan läskit heilumaan.

Kyllä nää määrät tästä kasvaa, ensin kun saa päivittäisestä
rytmistä kiinni (:!

Tässä pieni kuva pamaus:

p.s.  Amelia tuli sieltä eilen (:

Leffassa

Demin lueskelua

No läkeroleja vissiin...

Mua pyydettiin kirjottamaan kielletyistä ruoista ja syömisrituaaleista. No tässä tulee.

Kielletyt ruoat:
No ainakin ehdottomasti KAIKKI NÄKYVÄ RASVA! Voin syödä vähän leipää, mutten voisi kuvitellakkaan laittavani sen päälle margariinia. Miksi turhaan käyttää jotain päällisiä, jotka peittää leivän maun? Ja samalla tuplata kalorit. Ihan turhaa. 2 kurkun siivua riittää hyvin ja lopputulos on alle 40kcal. Eikä mitään yli sataa.

     Juusto on myös yksi. Ehdottomasti en voisi laittaa juustoa minkään päälle, se on turha kaloripommi. Ei sitä varmaan enempää tarvitse selittää.

     Banaani! Kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta banaani on älyttömän kalorinen ja turha hedelmä. Ehdottomatsi syön mielummin omenan. Banaanin maku on tietenkin hyvä ja pehmeä, mutta se vastaa perjaatteessa kahta "normaalia" hedelmää.
    Juomat. Kaikki maidot, piimät, sokerimehut, sokerilimut, kaakaot... Ehdoton ei! Sallittuja ovat tee ja light limsat/mehut.
     Punainen liha, ei ikinä, eikä missään nimessä. Kai mä tavallaan sitten olen semivegetaristi. Ei tulisi mieleenkään, mitään nakkeja mussuttaa.
     

+ kaikki tuotteet joiden kaloreita en tiedä. (Ja tietenkin perus karkit, sipsit jne)

Näitä on oikeasti aika paljon, mutta noi tuli ekana mieleen.

Syömisrituaaleja:

En tiedä onko se rituaali, mutten tahdo syödä muiden nähden, se on ihan kamalaa. Perhe ehkä menee, pakkotilanteessa.
     Kaikki syödään teelusikalla. Oikeasti jos sön vaikka puuroa tai kuppikeittoa (taino mitä vain), en käytä kuin kaikken pienintä teelusikkaa. En tiedä mikä idea, kuitenkin samat kalorit. Jotenkin vaan paljon mukavampi syödä yksin sängyn nurkassa teelusikalla.
     Syödä voi vasta, kun huone on siisti. Jos otan omenan, pitää huone ensin siivota ja luoda hyvä ympäristö syömiselle.
     Kaikesta pitää ottaa kuori pois, vaikkei siinä edes olisi kuorta. Se päällimmäinen kerros kuitenkin, koska siihen on voinut tarttua esim. jääkaapissa olessa rasvaa yms. Jos olisi vaikka valmiiksi kuorittuja omenan paloja jääkaapissa, olisi ne silti "kuorittava".

     Jos teen pikapuuron, se on pakko tehdä itse. En voisi syödä äidin tekemää, koska vaikka se tehdään yksinkertaisesti niin, että hiutaleet sekoitetaan veteen, jonkun muun tekemään voi tarttua jostain kaloreita tai ihmiset voivat tahallaan laittaa siihen jotain, että lihoaisin.
     Aamupala on ehdottomasti kielletty. Jos söisin päivän aikana, vaikka "vaan" omenan, ei sitä voi syödä aamulla. Toisaalta yritän vähentää asioiden syömistä illalla ja en tykkää syödä päivällä...


Näitä on varmaan tiedostamattomina aika paljon, koska välillä saan äidiltä outoja kommentteja "Miksi sä noin teet", vaikka pidän toimintaani ihan normaalina :D



Tänään olin Amelian kanssa ja huomenna menen yhdelle toiselle kaverille. Tosi sosiaalinen olo, jopa hieman ahdistavan sosiaalinen... No kuitenkin kun koulu alkaa varmaan eristäydyn välillä kuukaudeksi vapaa-ajan puolesta, joten ehkä ihan hyvä vain.

Amelia sai tänään jonkun ihan ihme kohtauksen ja alkoi lähtellä aivan outoja viestejä, joista ei saanut mitään selvää. Hän puhui myös kuvitteellisista hahmoista ja luuli välillä olevansa ihan muualla kun oli. Hän oli kuitenkin onneksi kotona ja vanhemmat myös. Itkin ensin kun luulin Amelian olleen jossain puskassa psykoosissa. Yritin soittaa yli 10 kertaa, mutta aina hän löi luurin. Sanoi kuitenkin lähtevänsä tupakalle ja soittavansa toiselle kaverilleen. Tilanne oli tosi sekava, ja oli pelottavaa kun en tiennyt missä kunnossa toinen oli. Itkin sitten kamalasti ja yritin löytää hänen vanhempiensa puhelinnumeroa. Tilanne alkoi selvitä vähän ja Amelia meni nukkumaan, Oon edelleen tosi hämmentyny. Viestit alkoi olla jo ihan selkeitä äskön, eikä enään "thihhuuh olen kylvyssö" ja selityksiä hahmoista joita hän näki. Uskoin ja soitan sitten huomenna. Kuitenkin tytsy on turvassa vanhempien  luona. Pakko tässä vielä vähän hengitystä tasailla tilanteesta. Hirveä huoli edelleen.

Lopuksi minä:
     

Masutin... Näyttää jotenkin nyt katsottuna entistä
lihavammalta... Pakko tsempata!

Nauttikaa viimeisistä kesän päivistä, olkaa sosiaallisempia kun minä<3!

P.s. Huomenna taas elän pelkällä vedellä, eli vesipaasto luvassa!

Entä jos tää on iha normaali ajattelutapa?

Wiii :)! Mulle tarjoutu just loistava tilaisuus paastota perjantai ja lauantai. Huomenna porukat ei tuu ku vast illal kotiin ja lauantaina taas voisin lähtee käymään kaupungilla ( ja ostaa samalla vaikka läkerol askin palkinnoks sunnuntaille).

Onko kellään muulla "luufetissiä"? Mä rakastan ylikaiken lantioluita, kylkiluita, lapaluita, selkänikamia ja solisluita

Unelmieni solisluut:

Tuollaiset ois täydelliset..<3

Tänään aamulla taas väsytti ihan hirmusesti, mut pakko sinne kouluun oli taas raahautuu. Kateltiin yhel tunnilla kaverin kanssa kaikkia herkkuruokien kuvia ja sillä hetkellä kyllä häpeäkseni pitää myöntää et kyllä himotti. Himo meni ohi heti kun kuvat laittoi pois, eivätkä kalorikakut enää pyöriny mielessä. Pelkäsin jo et ne jää kummittelee takaraivoon! Kotona piti alkaa lukee pariin kokeesee, mut se vähä jäi... En saanu mitää aikaseks (saamaton luuseri...)

Oon miettiny lähipäivinä onkohan mulla oikeesti ees mitää syömishäiriöö? Jos tää onkin oikeesti ihan normaalii ja muutkin ajattelee näin. Mut toisaalta taas onko normaalia, että monta vuotta nuoruudesta on mennyt syömisten kanssa pelleilyyn, ruoan piilotteluun, sosiaallisten tilanteiden väittelyyn ja itkukohtauksiin läskien takia. En uskalla todellakaan alkaa seurustelemaan, koska en halua lisää rajoituksia elämään. Se ei kuulosta normaalilta, kai? Mut emmä voi elää onnellista nuoruutta, jos en oo laiha ja tyytyväinen itteeni. Mun on vaan pakko olla tällainen, koska en osaa olla muuta. Eli nyt laihdutan ja sitten elän hyvän nuoruuden. That's it, eiks joo?