Mieliala +-

Oksensin eilen illalla. Ihan ihka ensimmäistä kertaa sormet kurkkuun. Viimeksi sain vähän ulos vatsalihaksilla, mutta tämä oli erilaista. Piti paastota, mutta söin... Jotenkin syömättömyys oli pitänyt kaikki tunteet piilossa ja kun söin ne puskivat esiin ja kaikki ahdistus muustakin kun syömisestä nousi pintaan. Juttelin Amelian kanssa puhelimessa ja oksensin samalla. 
"En mä saa mitään ulos, tulee vaan ilmaa"
"Muista olla seisaaltaan, kyllä sä pystyt siihen"
"En mä osaa! No okei yritän vielä kerran, oota."
"Jei hyvä, juu ootan!"

"Jes nyt tuli! Se oli tosi jännää!!!"
"Eikä, hyvä sinä! onnee!"
"Toi oli oikeesti kivaa, oota taas yritän saada lisää ulos"
"Jeiii, jes!!"
"Jee onnistu taas! Mun kurkkuun sattuu nyt sikana, en pysty enää..."
"No mut ihan sika hyvä, et opit sen tekniikan"

Ja näin mä kai sitten opin lopultakin oksentamaan. Ihan amatööristi, mutta jos tästä haluaa löytää jotain postitiivista toiselta kantilta, niin ehkä tää autto mun järkyttävää oksennuskammoa kohtaan. Ei se ollutkaan niin kamalaa kun pelkäsin. Tosin kurkku on tosi kipee, eikä kaloritkaan oo läheskään kaikki siellä pöntössä. Joten ei se ole ainakaan vielä kovin upea ja hieno taito. Liika oksentelu pilaisi hampaatkin. Pelkään myös, että jos opin oksentamaan mun syömissäätö muuttuu bulimiatyyppisemmäks. Nyt ei tosin oo mitään pelkoo, sen verran epämukava olo.

Mitäköhän muuta mulle kuuluu? No mun vaaka on Amelialla lainassa. Se on niin kätevän pieni kuljettaa mukana, eikä paina paljon mitään (:.

Ja joulufiilis on laskussa. Oon koko syksyn oottanu joulua ja nyt kun se viimein lähenee, mua alkaa ahdistaa. En ymmärrä miksi. Ärsyttää kun kaikki ahdistaa. Itseasiassa ahdistaa koska kaikki ahdistaa,

Mun mieliala on muutenkin nykyään ihan outo. Saatan aloittaa päivän "eikä ihana sää, ihanaa! tästä tulee hyvä päivä!! En kestä, kaikki on niin upeeta. Nyt musiikki täysille<3". Koulussa alkaa väsyttää ja koomaan koko päivän. Kotona alan itkeä, koska tuntuu niin pahalta. Ihmiset oli ilkeitä, minäkin olen ihan munapää. Äiti huutaa. Ei siihen tarvitse oikeastaan mitään syytä edes, että alkaa ahdistaa. Googletan miten lavastaa itsemurha onnettomuudeksi. Kukaan ei koskaan saisi tietää, mitä oikeasti tapahtui. Otan päiväunet, herään ja teen teetä. Nauran äsköiselle ololle ja ryttään itsemurhasuunnitelman roskiin, ihan naurettavaa toimintaa tosiaan. Linnottaudun koneen ääreen ja alan vedellä henkkamaukan ostoskoriin innoissani tavaraa. "Tää, tää ja tää. Oon niin onnellinen, haluun kaikkee ihanaa. Voi, että noi tossut tekee musta maailman onnellisimman tytön". Oon maailman onnekkain ihminen maailmassa! Valvon pitkään ja tilailen ihan turhaa tavaraa. 

          Myöhemmin tavaraa alkaa ilmaantua postiin, äidille en sano mitään, suunnittelen miten haen ne salaa. Kavereille sanon välillä että tilasin jotain pientä, en aina. Vaatteet eivät olleetkaan mitenkään ihmeellisiä. Mietin mitä mun päässä liikkuu. Tungen kaikki vaatehuoneeseen, sinne ei kyllä enää kohta mahdu mitään. Tuskin mä noitakaan koskaan käytän. Ahdistaa, miksi mun pitää olla tällainen? Mikä mussa on vikana. Itken sängyn nurkassa ja tärisen. Kukaan ei välitä. Edes tavarat eivät tuoneet onnea.

           Herään iloisena viikonloppuaamuna. Ihana viesti siltä pojalta... En kestä! Oon valmis luovuttamaan pienelle säädölle koko elämäni. Haluan heittäytyä villiin ja jännittävään suhteeseen täysin. Tahdon semmoisen rakkauden kuin leffoissa! Kaipaan rakkautta niin paljon.... Yhtäkkiä kesken viestittelyn alkaa ahdistaa. En mä voi päästää ketään mun lähelle. Eihän toi ees ollut niin kiva.. apua, pakko äkkiä mennä oflineen. Sanon että meen nukkumaan. Ahdistaa, likainen oli pelkästä pienestä flirtistä. Pakko saada kaikki ihmiset ulos mun elämästä!

Istun ihan yksin kotona. Tajuan ettei elämässä oo mitään järkeä. Lyön itseni vatsaan... Olen niin lihava. Ei tässä kropassa olossa oo mitään järkeä. Miksi kukaan rakastaisi mua kun oon kaikin puolin niin huono ihminen. Säälittävää itsesääliä. Kato nyt ittees, olet niin nolo... Ei kukaan muu ole tuollainen. Joku tulee kotiin, kuivaan äkkiä kyyneleet. Jos tosiaan tappaisin itseni... Ei se olisi kellekään haitallista. En oo aikaan saanut mitään niin hienoa että mun pitäisi elää. Aloitan kirjoittamaan itsemurhaviestiä. "Rakkaat vanhemmat....".

Aamulla ahdistaa vieläkin. Koko päivän mietin elämän tarkoitusta. Entä jos kaikki oleva on vain harhaa, kuvitelmaa, unta. Mitä siis tapahtuisi jos kuolisin...? Nään jokaisen esineen itsemurhavälineenä. Häpeän ajatuksiani ja mietin, että entä jos joku pystyy lukemaan niitä. Hirveää! Pakko äkkiä ajatella jotain, mikä ei kiinnitä huomiota. Loppu päivästä kaveri päättää yhtäkkiä ollakkin super hyvällä tuulella. Iloisuus kai tartuu minuun ja nauran vatsakippurassa. Elämä on ihanaa! Koulun jälkeen on pakko mennä shoppailemaan! Seppälässä vaikka mitä uutta... pakko saada kaikki! Ihan kaikki!

Kaupungilla ahdistaa taas.. Ihmiset on niin laihoja. Pidättelen kyyneliä ja menen kauppakeskuksen vessaan niiskuttamaan. Miks kaikki on niin vaikeeta...?

"Masentaamasentaa... Kaikki-on-kamalaa-tahon-kuolla-itkettää....masentaamasentaa.... Kaikki-on-upeeta-oon-niin-onnellinen..... Yhyy-en-voi-olla-onnellinen-oon-niin-turha-paska..... Masentaa... jne"

Juttelin Amelian kanssa, tästä mun mielialan isoista muutoksista. Suurimman osan ajasta oon alakuloinen. En mitenkään merkittävän masentunut. Tuntuu vaan turhalta ja mitättömältä, millään ei ole mitään väliä. Sitten tulee masnennus- ja ilopiikkejä. Yhtäkkiä  ihan hetkessä oon tappamassa itteeni tai päinvastoin ryntään ilosena joka paikkaan, tanssin, riehun, teen päätöksiä yhtään harkitsematta. Haluun vaan olla villi ja vapaa.

           Amelia ehdotti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Mutta kun kaverin kaverilla/säädöllä/ihastuksella oli kaksisuuntainen... Se kuulosti ihan erilaiselta. Maaninen- ja depressiivinenkausi kesti tyyliin puolivuotta. Mulla kestää puolesta tunnista pariin päivään. Yleensä muutaman tunnin. Heittelyt on tosi rajuja, mutten jotenkin tajua mistä ne johtuu... Kuitenkin semmoista negatiivista oloa on paljon enemmän, pieni pahaolo on normaali olotila... Ei kuitenkaa kokoajan sitä ääripahaaoloa. Se tulee juurikin aina piikkinä hetkeksi. Aika usein, muttei ne piikit oo pitkiä.

P.s. Multa on nyt toivottu postausta:
-turvaruoista
-päivä kuvina

Onko muita toiveit c:?

Kysymyspostaus 3/3

Kirjoitin tän jo oikeesti sunnuntai iltana, mutten kehannu julkaista heti perään, kun jotenki kieroutuneesti hävettää häiritä ihmisiä liian usein : D,( muutenkin nyt ois kauhee into postailla. )

Niin ja  hei hyvää joulukuuta rakkaat cc:!!!!

miks just 38kg? (miks ei siis vaik 37,39,40 jne)
Painoin vuos sitten kesällä 42kg ja se ei ollut silloin vielä tarpeeksi. Tuntuisi tyhmältä jättää 40, koska silloin olisi niin  lähellä jo kolmosella alkavaa, mutta 39 tuntuu vaaralliselta, koska siitä pomppaa pienellä turvotuksella takaisin neljäänkymppiin, joten 38 on hyvä :D


millaisesta tyylistä pidät (vaatetyyli siis:D)
Kaikesta söpöstä ja tyttömäisestä! Nyt mulla on kyl menossa rento kausi, eli kaikki isot jättineuleet, jumppinit, collarit yms, minkä alle pääsee piiloon.

Tommonen huppari ois ihana :3

sit kun oot päässyt tavoitepainoon aiotko elää ns normaaliaelämää?
Juu varmaan, emmä osaa sanoa :D. Semmosta mikä tuntuu hyvältä. 


haluaisitko/voisitko seurustella nyt?
Jos poika olisi valmis kestämään mun vammailua, niin mikä ettei. Toisaalta oon vähän sitoutumiskammonen ja muutenki vaikea ihminen, niin en tiedä olisko mun kanssa yhtään helppoa päivää. Sen lisäks oon niin epävarma mun kropasta, että sekin hankaloittaa... : D. Hiukan kakspiippunen juttu. Toisaalta kaipaan kyllä tosi paljon hellyyttä ja välitystä, mutta toisaalta olisin maailman huonoin tyttöystävä.

tunnetko jääväsi jostain paitsi laihduttamisen/syömishäiriön takia? 
Juu no perheen yhteisistä reissuista, kavereitten kanssa joistain jutuista... Ja välillä jopa tuntuu että jään paitsi omasta elämästäni ja nuoruudesta.


mitä haluaisit tehdä aikuisena?
Olla onnellinen, käydä töissä, matkustella, shoppailla, olla sosiaalinen, rakastaa ja olla rakastettu.

millaiseksi ajattelet elämäsi kun olet 20-vuotias?
Varmaan opiskelen, asun jossain kerrostalo yksiössä ja toivottavasti menee hyvin (:


ajattelitko joskus alkaa syödä normaalisti vai millaisena näät suhteesi ruokaan tulevaisuudessa? (aikuisena, parin vuoden päästä tai niin D:)
Joo siis kyllä mä aijon aikuisena olla kypsempi ja käyttäytyä "terveemmin" ja olla terveempi. En tiedä missä vaiheessa se porras aikuisuuteen kuitenkaan on.


Miksi luulet että laihduttaminen/henkilökohtaisen ihannepainosi saavuttaminen tekisi sinut onnelliseksi jos et ole sitä nyt? 
Hyvä kysymys. Tätä mietin päivittäin. Jostain kumman syystä se vaan tuntuu tuovan onnea...


Miten kuvittelet laihtumisen muuttavan elämäntilannettasi konkreettisesti? 
Kai mä koen, että musta välitettäis enemmän ja olisin hyväksytympi. Sitten olisin tyytyväinen itseeni ja sitä kautta onnellinen (:

Miksi et opettele rakastamaan itseäsi? Eikö se helpottaisi oloasi ja oppisi sitä kautta olemaan onnellinen?
Juu kai... Mutta en voi rakastaa itseäni tälläisenä.

Näetkö että ystäväsi, sukulaisesi tai läheisesi olisivat ylipainoisia tai lihavia, vaikka heidän painonsa olisi painoindeksin mukaan normaali?
En näe (:

Kuka julkkis on mielestäsi...
a)lihava
Julkisuudessa ei ole kamalasti oikeasti lihavia ihmisiä, mutta ehkä:

-Rebel Wilson





-Beth Ditto



b)normaalipainoinen
-Katy perry

-Miley Cyrus

Valitsin Mileystä vanhan kuvan, koska hän oli lapsuuden
suurin idolini c:

c)liian laiha
-Isabelle Caro

-en keksi toista :/

(2-3 julkisuuden henkilöä kuhunki kohtaan)

Mitä toivoisit seurustelulta/seurustelukumppaniltasi?
-Luotettavuutta, rehellisyyttä, sitä ettei painosta mihinkään ja että rakastaa (:. Toivoisin hyvää avointa ja iloa tuottavaa suhdetta.

Mistä haaveilet?
-Onnellisuudesta (laihuudesta, hyvistä arvosanoista, vapaa-ajasta, hyvistä ihmissuhteista)


Millä korvaat herkut?
No lähtötavoitteena olisi ettei mitään korvata millään, vaan jätetään pois, mutta sprite zerolla, porkkanalla, omenoilla ja <10kcal mehukeitolla.

Kuinka usein viikossa oot syömättä mitään?
-Yleensä aina maanantaina (:

Montako kaloria syöt keskimäärin päivässä?
-0-500 (max.600) on tavoite, mutta en väitä ettei koskaan mene yli.


Kuinka reipasta liikuntaa harrastat ja montako tuntia päivässä?
-Tosi vahtelevasti, välillä koko viikon joka päivä monta monta tuntia, välillä ei kertaakaan viikon aikana :/. Jos masentaa liikaa oon mielummin sängyn nurkassa :$

Mitä liikuntalajeja harrastat?
-Juoksua, kävelyä, hölkkäystä (=lenkkeilyä), joskus käyn salilla ja jumppailen (:


Juotko enimmäkseen vettä, light-mehuja vai limsaa?
-Vettä varmaan, en oikeestaan ees ihan kauheesti tykkää limusta, mut juon sitä silti, kun siinä on niin vähän kaloreita XD


Lopettaisitko laihduttamisen sillä uhalla, että kaikki läheisesi hylkäisivät sinut?
-En varmaan :/

Onko laihduttaminen sinulle tärkeintä elämässä?
-On ja ei. Tietenkin läheiset ihmiset ovat tärkeämpiä, mutta silti laihdutus menee elämässä usein heidän edelleen, Jos pitää esimerkiksi valita risteily perheen kanssa vai kotiin jääminen, on pakko jäädä kotiin ruoan takia.


Mietitkö joskus voitko syödä jotain ruokaa vai etkö ja laitatkin sen takaisin vaikka jääkaappiin mietinnän jälkeen?
-Juu aika usein :D. Saatan viedä jo lautasen omaan huoneeseen, kunnes alkaa kaduttaa ja vien takaisin. Ravaan välillä montakin kierrosta kunnes lopulta syön sen tai en syö.


Pidätkö ruoka-/liikuntapäiväkirjaa?
-Säännöllisen epäsäännöllisesti. Pidän, mutta unohdan välillä merkata :/


Toimivin dietti?
-Abc varmaan? Eikö siinä ole melkeimpä vähiten kaloreita. Mutta ei varmasti terveellisin. Tuntuisi kuitenkin tosi tekopyhtältä nyt alkaa saarnata, että pitää syödä riittävästi ja monipuolisesti.


Mitä tekisit jos yllättäen kaikki maailman miehet ihannoisivat täysin normaalipainoisia naisia ja mediakin jättäisi kaikki laihat mallit ja alkaisi suosimaan normaalia naisvartaloa?
-Olisin iloinen, muttei se vaikuttaisi ainakaan heti omaan laihduttamiseeni (:



Jos joutuisit yllättäen sairaalaan sydänkohtauksen seurauksena, niin jatkaisitko laihduttamista vaikka tiedostaisit että voisit kuolla ja moni läheinen jäisi itkemään ja kaipaamaan/syyttämään itseään siitä, miten jouduit koukkuun laihdutukseen? Onko se sinusta itsekästä?
-En tiedä, varmaan jatkaisin, mutta yrittäisin olla varovaisempi. Ja on se itsekästä. Tässä kohtaa voi olla, että apua tulisi vaikkei itse sitä haluaisikaan. Järjellä ajateltuna tietenkin hyvä, mutta sitten multa vietäisiin ainoa pysyvä ja turvallinen asia elämästä.

 
Mitä jos joku sinulle läheinen ihminen olisi sinua pahemmassa tilanteessa ja kuolisi? Saisiko se sinut ajattelemaan elämästä toisin?
-Saisi varmaankin. Mutta voi olla, että tilanne masentaisi niin paljon, että itsekkin menisin aika huonoon kuntoon, riippuen kuka on kyseessä. En tiedä, voihan se olla, että se toimisikin juuri päinvastoin. Toivon etten koskaan joudu kokemaan tuota tilannetta :c. Katoin juuti Titanicin, niin olen vähän herkällä tuulella ja aloin itkeä, kun luin tämän kysymyksen  3:


Montako kertaa syöt päivässä?
-0-3

Onko joku ruoka/juoma jolla korvaat näläntunteen ja saat siitä itsellesi pitkään kylläisen olon?
-Tee ja sprite zero aika hyvin (:, ja kevyt mehukeitot.

Miten pidät nälän kurissa? Jos olet esim. paastolla.
-Nälkä lähtee paastolla itsestään :D. Yleensä nälkä tulee ekana päivänä illalla ja sitten tokana päivänä koulussa, sen jälkeen loppuu.

Missä vaiheessa oot onnellinen? Vai oletko jo?
-Sitten kun olen laiha. Mutta olen nytkin välillä onnellinen, silloinkin saan viettää kivoja hetkiä elämässäni (:

Mikä on lempivuodenaikasi?
-Kesä ^^!

Oletko eläinrakas?
-Oon mä aika (:, en ehkä mikään superrakas, mutta sopivan ^^

Jos olet todella masentunut mitkä on sun keinot helpottaa oloa edes vähäksi aikaa?
- Ehkä Amelialle puhuminen tai lenkille meno. Sitten alkoholi. Amelialle ei aina voi soittaa, lenkille ei välttämättä saa persettään raahattua ja alkoholiin nyt ei vaan saisi usein turvautua. Mitä jää jäljelle :c?

Oisko suhun mahdollista saada yhteyttä muuten ku Kikillä ja kommenteilla?:3 ois kiva saada puhuu sun kanssa koska itekkin koitan laihduttaa ja vaikutat tosi mukavalta ja symppikseltä, blogiski luin tänään kokonaan läpi!:D
-Miten haluaisit ottaa yhteyttä (:?

Kysymyspostaus 2/3

Pidätkö viiltelyä säälittävänä/pelkkänä huomionhakemisena?
En todellakan pidä, mutta jotkut ihmiset  saattavat  kai silti tehdä sitä vai huomion takia. Mutta jos on valmis tekemään jotain niin kamalaa itselleen, on varmasti jokin ongelma, johon tarvitsee apua.

Käytätkö laksatiiveja, peräruiskeita tai nesteenpoistajia?

Laksoja joskus, aika harvoin. Peräruiskeita en ja nesteenpoistajia välillä.

Mikä on sun mielestä sopiva kaloriraja päivälle?

Siis mulle vai jollekkin muulle? Mulle 0-600, muille siltä mikä itsestä tuntuu hyvältä c:

Saatko koskaan ahmimiskohtauksia?

Joskus yli vuosi sitten aika säännöllisesti, nyt en niinkään.

Mitkä ovat kiellettyjä ruokia ja mitkä ovat sallittuja?
Kiellettyjä:

-herkut (sisältäen. sipsit, karkit, suklaa, keksit jne)
-banaani

-rusinat, pähkinät

-näkyvä rasva

-punainen liha

-kaikki kaloripitoiset juomat

-viinirypäleet, 

-kaikki maitotuotteet, paitsi yks tietty jukurtti

-murot, myslit yms

-vaaleeleipä (ja tumma oikeestaa myös)

-ja varmaan moni muu

ja perjaatteeshan muut on kai sallittuja, vaikka syönkin vähän rajottuneesti.

Kerro tilanteita, joissa syömisistäsi on kommentoitu?
Äiti aika usein kotona, koulun ruokalassa jotkut kaverit, sit jossain kaupungilla kans kaverit, kun en haluu syödä. Nykyään ei samalla lailla kommentoida, kai ihmiset on tottunut.


Milloin olet viimeksi tuntenut olosi onnelliseksi? 
Tänään kun olin Amelian kanssa c:


Aiotko tanssia wanhojen tansseissa (oletan, että ne ovat vielä edessä)? 

Juu kai (:

Tietävätkö vanhempasi, että käytät vaakaa säännöllisesti? 

Äiti varmaan arvaa, muttei ne perjaatteessa tiedä. Eihän ne kai ees tiedä mun vaa`asta.

Ymmärtääkö siskosi tilanteestasi mitään, vai onko hän vielä liian nuori? 
En usko, että ymmärtää. Sisko on tosiaan vielä melko nuori. 


Haluatko lapsia isona?
En välttämättä. Mutta tavallaan haluaisin kyllä adoptoida yhden lapsen esimerkiksi afrikasta, kiinasta yms maasta, missä lapsilla on usein huonot olot.

aiotko todella lopettaa kun olet 38 kg? 
Juu (:


pyörrytkö useasti? 
En oo ikinä kunnolla pöyrtynyt :D, kaatuilen kyllä pitkin lattioita, mut kunnolla ei oo taju mennyt.


missä olet hyvä? (väh 2)
Puhumaan smalltalkkia,
 olemaan minä (:


toivoisitko että joku huomaisi kuinka huonosti asiasi olisi?
Ehkä... ehkä ei. Ei ainakaan vielä.


Miksi haluat laihtua?
Haluan olla onnellinen, tyytyväinen itseeni. Haluan voida olla pieni ja rakastettu.


Mikä on sun lempibändi/artisti? 
Vaihtelee mielialan mukaan, mutta nyt oon kuunnellet Adelea aika paljon. Ne biisit vaan jotenkin koskettaa.


Ja lempielokuvasi? 
Niitä on aika monta :D, ehkä Bridget Jonesin päiväkirjat ja Sinkku elämää leffat. Tykkään kevyistä ja humoristista leffoista, koska synkät ja syvälliset leffat koskettaa mua ihan hirveesti, ja tulee jotenkin kurja ja surullinen olo.

Mikä haluaisit olla isona? 
Pieni, no heh heh :D. Ei vaan, ehkä psyklogi, tai joku joka työskentelee "ongelmanuorien" kanssa.


Mitkä asiat saa sut hymyilemään? 
Pienempi numero vaa`alla, kaverit, joulu, kaikki pörröinen ja lämmin <3!


Mitä ajattelet usein epäonnistuvista laihduttajista?
En mitään ihmeempiä. Ei se laihdutus ole mitenkään helppoa tai kivaa :(


Oksenteletko tahallisesti?
Kerran vaan oon oksentanut. Mutta olis tarkotus kokeilla joku päivä kuinka hyvin saisin mehukeiton ulos :/

Kuinka pitkiä lenkkejä yleensä teet? Kävellen vai juosten?
5-15km. Yleensä kävellen, että juosten. Juoksen niin kauan kuin jaksan ja sitten kävelen sen verran, että jaksan taas juosta.


Harrastatko jotain muuta urheilua?
En oikeestaan (:. Hyvin harvoin käyn salilla, sit välillä poljen kotona crossia tai jumppailen.


Ajatteletko olevasi "parempi" laihduttaja kuin muut, kun olet jo noin pieni?
No en ajattele :D. Ajattelen olevani aika paska laihduttaja. Ei se kiloista riipu, vaan siitä mitä päässä tapahtuu. (aw, olenko mä pieni :oo)


Ajatteletko että normaalipainoiset kaverisi ovat lihavia/heidän pitäisi laihtua?
En yhtään :D. Ennemmin mä haluaisin mun kavereille kiloja lisää ja että ne vois onnellisesti syödä mitä vaan ja välttyä tältä kaikelta paskalta. 

Laita kuva sun unelmien kropasta.
Tää kuva pöyrii varmaan aika monella sivulla:

Yritätkö olla kaikille mahdollisimman ystävällinen vai kerrotko/näytätkö suoraan mitä mieltä oot?
Yritän olla perusystävällinen, vaikken pitäisikään henkilöstä, mutta yritän silloin välttää hänen seuraansa. Kenellekkään ei saa olla ilkeä vain sen takia etteivät kemiat kohtaa, mutta jos joku on systemaattisesti ilkeä, niin että se menee kiusaamiseksi, ei semmoista ihmistä tarvitse edes yrittää miellyttää.


Mitä tekisit/ajattelisit, jos kuulisit että joku on sairastunut anoreksiaan sun blogin takia ja kuollut siihen? (tässä tilanteessa kuvitellaan, että anoreksiaan voidaan määrittää vain yksi syy)
Vaikea kysymys, mutta olisi se aika shokki. En osaa yhtään sanoa miten reagoisin :/


Mitä ajattelet yksinäisistä ihmisistä? Entä masentuneista/itsemurhaa yrittävistä?
Kaikki tapaukset ovat surullisia ja toivon heille apua ongelmaansa. Kenenkään ei kuulu olla yksin ja masennukseen pitää saada apua.


Pelkäätkö ikinä että sun sydän pettää?
En oikeastaan (:


Onko ton sun kikperheen jäsenillä blogeja? Jos on, linkkaisitko?
On ainakin osalla, mutta en tiedä saanko linkata :o


Tutustutko helposti uusiin ihmisiin?
Jos he tutustuvat minuun :D. No joo yleensä itseasiassa melko helposti, muta tietenkään kaikkien kanssa ei vaan synkkaa.


Puhutko paljon pahaa toisista ihmisistä selän takana?
Aika vähän. Amelialle valitan kyllä muutamasta ihmisestä, jotka oikeasti masentavat ja huonontavat elämänlaatuani, mutta ei se kai ole pahan puhumista, pakko vaan saada purkautua. Mutta välillä tulee tietenkin vähän juoruiltuakin tai heitettyä puoliläpällä jotain, syntinen kun olen.


Mitä mieltä oot selän takana puhumisesta?
Huono juttu. Mutta välillä on ehkä parempi ettei haukuta suoraa. Jos on oikeasti pakko saada haukkua, niin parempi se on tehdä yhdelle luotettavalle kaverille, kuin niin että se pahoittaa useamman ihmisen mielen. Välillä olisi kyllä ihan hyvä jos ihmiset voisivat suoraa tulla juttelemaan, eikä tarvitsisi levitellä muista perättömiä juoruja :/

Syrjitkö paljon muita ihmisiä?
Toivottavasti en : oo!! 


Millaisista ihmisistä pidät eniten?
Semmoisista kuten Amelia c:. Tietenkin luotettavuus ja rehellisyys on tärkeää, mutta myös semmoinen tietynlainen mukava ja rento käytös. Yhden toisen kaverini seurassa joutuu aina miettimään mitä sanoo ja pelkäämään millä tuulella hän on ja kylmää käytöstä ja hirveää alistamista. Semmoinen on kamalaa. Sitten tietty on kiva jos huumorintajut kohtaavat ^^


Kehen julkkikseen haluaisit tutustua?
Tää on paha :D. Tekisi mieli listata kaikki salkkarinäytteliät. Haluaisin tietää kuinka paljon heidän todellinen luonteensa eroaa salkkareista. Olipas tyhmä vastaus XD

Unohdatko pitää yhteyttä läheisiisi/tuttuihisi helposti?
No juu unohdan välillä... välillä useamminkin.


Onko sulla paljon ennakkoluuloja?
On mulla itseasiassa usein jonkunlaiset ennakkoluulot uusia asioita ja muutoksia kohtaan. Siitä pitäisi päästä eroon.


Onko sulla lemmikkejä?
Ei :(


Lempiherkku?
Ääääööv.... jäätelö  :$

Kysymyspostaus 1/3

Aattelin ensin jakaa tän kolmeen osaan, ettei tule liian paljon tekstiä kerralla c:

Hei ja tosiaan multa kysyttiin pariinkin otteeseen "turvaruuista", niin teen niistä ihan oman postauksensa. Eli sinä joka niitä kysyit, älä hätäänny vaikkei vastausta näy, se on kyllä tulossa ^^!

Onko sulle tullut fyysisiä vaivoja laihtumisen myötä?Mitä?

Usein pyrin keksimään jonkun muun syyn fyysisille vaivoilleni, mutta nämä asiat ovat ainakin iskeneet vasta laihduttamisen myötä:
-Menkat on jäänyt pois

-Hiuksia lähtee ihan kamalasti, muistan kun aina ennen kampaajakin päivitteli, miten mulla voi olla niin paksut hiukset, nyt ne on harvat ja kuivat :(
-Kynnet lohkeilee, enkä vaan onnistu kasvattamaan pitkiä kynsiä. niissä on myös valkoisia jälkiä.
-Iho on kuiva, vaikka kuinka rasvaisi (tosin kylmällä säälläkin on varmasti osuutta!)
-Huimaus ja kaatuilu. Nykyään itseaisassa vähemmän kun aluksi. Kun paastosin lähes viikon oli vaan väsynyt olo, muttei kamalasti pyörryttänyt. Onkohan mun kroppa jotenkin tottunut tähän :/?

Miks pelkäät niin paljon et sut tunnistetaan?
Olisihan se nyt aika kamalaa, jos mun kaikki tutut tietäis, mitä mun päässä liikkuu :D. Saati sitten vanhemmat. Pelkään että mun "toimintaa rajotettaisiin" ja että muhun suhtauduttaisiin eri lailla. En myöskään halua aiheuttaa pettymystä vahemmille tai ystäville käytöksestäni.


Ovatko vanhempasi puhunut sulle et tarvit apua?
Äiti välillä kommentoi jotain "vitun nolo narsistianorektikko" tai huutaa isoon ääneen kuinka nolo teini olen, kun en vaan voi olla normaali. Ei se koskaan oo sanonu, että mä tarvisin apua, lähinnä vaan huutanut ja sanonut et oon niin hullu, et mut pitäisi lukita osastolle.


Mikä on ihannepainosi?
38kg ^^! 

Päivärutiinit?
-Herään
-> Torkutan puoli tuntia
-> toiset puoli tuntia yritän päästä sängystä ylös
(-välillä laitan kellon herättämään viiden aikaan, että ehdin käydä kunnon lenkin)
-Yritän äkkiä meikata ja laittaa hiukset vaikka ponnarille/suoristaa, että ehtisin kouluun (koska usein nousen niin, että koulu alkaa puolen tunnin päästä)
-Koomaan koulussa sen 8h (välillä vähän lyhyempään)
-Neljän aikaan ajelen kotiin
(-saatan kuoria porkkanan)
-Teen pari tuntia läksyjä
-Syön jotain
-Luen kokeisiin
-Katon salkkarit ja syön iltapalaa
-Meen suihkuun/ katon rillit huurussa ja simpsonit
-luen lisää
-kello 12.00 - 3.00 meen viimestään suihkuun ja sitten nukkumaan.

Tossa olis ehkä perustylsä päivä. Vaihtoehtoisesti saatan nukkua koko päivän, tai datata sängyn nurkassa tai lähteä juoksemaan. Viikonloppuna nään aika usein kavereita, vähintäänkin Ameliaa (:


Herkutteletko koskaan?
Mä tykkään aika paljon siitä twister mehujäästä jossa on 70kcal. Kauhee ristiriita vaan päänsisällä, että onko semmosella ihan ok korvata joku muu päivän ruoka :/.
            Tähän on pakko kertoa mun ja Amelian tosi fiksusta jutusta kesällä. Ei oltu syöty oikeen kunnolla mitään pariin päivään ja käytiin nerokkaina ostamassa kaupasta maitojäätelöpaketti. Meiän oli tarkotus mennä kauppaan vaan himoitsemaan herkkuja, mutta sitten jostain hetken mielijohteesta otettiin sellanen ja lähettiin hirveetä vauhtia läheiseen puistoon syömään sitä. Jäätelö ei oo kyllä koskaan maistunut niin hyvältä! Tää on varmasti ainoa kerta moneen vuoteen kun oon syönyt jotain tollasta, eikä tullut edes pahaa morkkista. Se oli jotenkin hirveen kivaa nauraa, et "näin me super hyvät laihduttajat toimimme", ja ottaa kaupan hepposella punasella muovilusikalla suuhun lisää jäätelöä. Kenenkään muun kaverin kanssa, en ikinä voisi tehdä mitään tälläistä. (Päätettiin kyllä että toi sai jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun vedetään molemmat puol litraa jätskii= joku reilu 350kcal).

Onko ihosi huonontunut laihtumisen myötä?
Kuivunut vissiin jonkin verran, mut ei muuten (:


Näätkö itsesi peilistä lihavana?
Vaikea kysymys, en tiedä näänkö itseni sellasena mitä olen vai jopa vääristyneenä. Kuitenkin se minkä peilistä nään on aika lihava olento.


Mitä aattelisit jos kuulisit että kaverillas on anoreksia?
Varmaan vähän riippuu kenellä. Olisin varmasti tosi surulline ja järkyttynyt. En oikein tiedä olisiko fiksumpaa yrittää olla tukena, vai nimen omaan yrittää pitää etäisyyttä, etten anna ainakaan "huonoa esimerkkiä".  Jos hän haluaisi tulisin miellään tueksi esimerkiksi terkalle hakemaan apua.


Ajatteletko itsesi anoretikoksi?
En oikeastaan :D


Oletko oksentanut viimeaikoina tahallisesti?
Tässä viimeaikoina oksensin juuri ensimmäisen kerran elämässäni tahallisesti (:
Se nyt ei tosin ollut kovin taidokasta. Oksensin pelkkien vatsalihasten avulla osan tonnikalapurkista pihalle.


Onko opettajat koulussa puhunut laihtumisestasi?
Ei kai :o? Kerran meinasin pyörtyä liikkatunnille, niin liikunnanopettaja tuli tenttaamaan mun syömisistä.


tiedostatko sen ettei sun pitäis laihduttaa?
En


haluatko silti laihtua?
Juu (:


mistä tää kaikki alko?
Siihen on varmaan aika monta syytä. Ihan ensimmäisen kerran yritin laihduttaa jo neljännellä/ viidennellä luokalla, joten sieltä sitten varmaan ihan alunperin. Skippailin kouluruoan epäsäännöllisesti, tein välillä jotain tosi lyhyitä jumppia. En mä ollut kovin tietoinen mun fyysisestä ulkonäöstä tai kropasta, mutta paino ahdisti. Itseasiassa muistan stressanneeni painoani jo joskus kolmannella - neljännellä. Vertailtiin kavereiden kanssa paljon painettiin, ja 10-11 vuotiaana taisi painoni kai  mennä 40kg puolelle, kun se oli ennen alkanut kolmosella. Huijasin painavani 38kg vaikka oikeasti painoin 2kg enemmän ja koin siitä suurta omatunnon tuskaa. Silloinki 38kg kuulosti paremmalta (:


haluisitko kuitenki kertoo minkä paikkakuntien lähellä asut? :D
En mielellään, sori :D, olen tälläinen vainoharhanen hihhuli


montako kaloria syöt päivässä ja paljonko liikut (yleensä) ?
Tavote on alle 500kcal (:, en kuitenkaan edes väitä, että se pysyisi siinä täysin poikkeuksetta. Välillä mulla on liikuntaputki, niin likun tunteja päivittäin ja lenkkeilen lähes 20km lenkkejä, mutta välillä taas masentaa niin paljon, että viimeisin asia mitä haluan tehdä, on lähteä lenkille :/


mistä saat motivaatiota tähän kaikkeen? :)
Oma kroppa on suurin motivaation lähde, se on niin kaukana siitä, mitä sen pitäisi olla. Sitten tietenkin tämä blogi, thinspokuvat ja sosiaalinen tuki (:

Mitä syöt jouluisin kun silloin yleensä kokoonnutaan perheen kanssa pöydän ääreen ja tarjolla on paljon rasvaista ruokaa ja sinun odotetaan syövän. Miten selviät siitä joulupäivällisestä/illallisesta? Mitä syöt silloin?
Tavotehan on jouluna elää mahdollisimman vähällä kaloristressillä. Ei se tietenkään ihan onnistu, mutta se on tavoite (:. Aijon syödä ainakin lanttulaatikkoa, koska se on mun lempijouluruoka! Ehkä palan kalkkunaa. Aijon syödä sen verran mikä tuntuu sillä hetkellä oikealta. Joulu on mun vuoden kohokohta (kesäloman alun lisäksi ;D)

Onks sul ikin ollut romanttista suhdetta elämäs? Ja onks sun luonnolline sexdrive nykyään kenties häiriintyny tän sairaalloisen aliravitsemuksen takia?
Minkälainen suhde lasketaan romanttiseksi suhteeksi :o? No siis mulla on ollut pari poikaystävää ja jotain "säätöä" (ompas tyhmä sana) välillä. Nyt on kyllä pakko myöntää, että ihan järyttävän pajon vähemmän, kun lauhtuminen tuntuu seurustelua tärkeämmältä. Se vähä aika mitä olen ihmisten kanssa, vietän oikeastaan mielummin kavereiden kanssa.
            Seurustelussa tällä hetkellä ahdistaa myös se, etten ikinä pysty olemaan kenenkään kanssa tässä kropassa.
Ja mikä on sexdrive? Olen vissiin vähän tyhmä :D.

Mitä toiveita ja unelmia sulla on?
Olla laiha, olla onnellinen, menestyä, ettei mun ystävät hylkää mua, saada välitystä ja rakkautta, sekä rakastaa. Päästä ihanaan ammattiin, saada rakastava mies ja adoptoida jossain vaiheessa lapsi (:
         Elää kaikin puolin kiva elämä.


Minkälaista kuvittelet sun elämän olevan 10 vuoden päästä? 
Oon varmaankin töissä jossain (toivottavasti) kivassa paikassa. Oon myös varmaan vakaampi ja kasvanut aikuiseksi. Uskon, että osaan suhtautua ruokaan ja kroppaani luontevasti, sekä hyväksyn sen.  Mulla vois olla kiva asunto jossa asun yksin tai jonkun kanssa. Ja toivon syvästi, että olen silloin hoikka. Joten viesti 10 vuoden päähän itselleni: "Laita se fazerin levy kiltisti takaisin sinne hyllyyn" :,)




P.s. Yritän tulla viikonlopun aikana kirjoittaa toisen osan c:

Kysymyksiä

Ajattelin tehdä kysymyspostauksen (:

(Sellaisia perusjuttuja joita kysytään varmaan joka postauksen perään niin mun mitat on 167cm/46kg ja en tahdo kertoa täysin tarkkaa ikääni tai muuta mistä mun henkilöllisyyden voi tunnistaa, joten hyvin kylmästi ja tunteettomasti sivuutan kaikki kysymykset vaikka asuinpaikasta tai puhelinnumerosta :,D)

Mulla on nyt mennyt tosi pahasti koulusressin kourissa, joulu odotteluissa ja ihan turhissa kyyneleissä. Mulla ei ole oikeestaan mitään halua parantua ja nyt oon hylännyt sen ajatuksen kokonaan. Vanhemmat on alkanut stalkkaamaan liian tarkkaan. Mut on pakotettu syömään, vaikkei sellaista ole käynyt vähään aikaan! Ja koska syksyllä olen erityisen masentunut, en ole oikeasti jaksanut edes liikkua... Kävin yksi päivä ihan itse kaupassa ostamassa "turvaruokia" joita voin syödä, ettei tarvitse mitään semmoista, joka ei mun mahaan kuuluisi. Ja pakko tsempata liikkumisen kanssa, pimeässä juokseminenhan on oikeasti tosi hauskaa, kunhan vaan pääsisi sängyn nurkasta itkemästä pois. Miksi mä olen näin laiska?

No mutta, jos teitä ylipäätään mikään mussa kiinnostaa, niin tähän voitte kommentoida kysymyksiä c:

Mom...

Tiedättekö sen tunteen, kun muidet asettamat vaatimukset ovat korkeammalla, kuin mihin omat voimavarat riittävät? Oon aina halunnut päästä lääkkikseen, mutta olen lähiaikoina ehkä tajunnut etten pysty siihen. Lukiokin on mulle ihan liian rankka. Mun yleiskunto on huonontunut, koska en ehdi nukkua yli 4h yössä. Ja kun viikonlppuna olisi aikaa nukkua jopa vähän enemmän, ei se enää edes onnistu. En vaan osaa enää nukkua! Siitä seurauksena on kokoajan fyysisesti hieman oksettava olo.

Amelia antoi mulle pari melatoniinia, seuraavan kerran kun ei tarvi valvoa kokeitten takia koko yötä, niin napsaisen semmoisen ja toivon, että saisin nukuttua. Tää unettomuus on nimittäin ihan kamalaa ja raastavaa. Pääsen uneen ehkä kolmen- neljän aikaan yöllä ja herätys soi puoli seitsemän (kun talvi tulee, niin puoli kuusi). Jos seuraavana päivänä on koe, en pääse vielä silloinkaa nukkumaan. Unet jää ihan helposti vaan kahteen tuntiin.

   

Äiti oli jutellu mun fyysisestä tilanteesta (niiden mielestä mun keho ei toimi... En ymmärrä sitä) lääkärin kanssa, kun terkka oli sanonut sille jotain. Samalla lääkäri oli kysynyt "Hei oliko se sun tyttäres se, joka menee lääkkikseen, mun tuleva kollega?" Oltiin juuri pari päivää sit juteltu äidin kanssa, että en mene lääkkikseen, vaan musta tulee psykologi tai terveydenhoitaja. Silti äiti oli hehkuttanut kuinka mä menen sinne ja kuinka hyvä mä olen koulussa, ihan helposti tulee hyviä numeroita, kun itestään...  Kotona äiti sanoi mulle, että sitä hävettää myöntää ettei musta tulekkaan lääkäriä. Se on kai noloa.

          Ensinäkin hyvät numerot ei todellakaan tule mulle itsesään, joudun lukemaan tosiaan kaikki yöt. Päivällä on turhaa, koska läksyihin menee monta tuntia, sitten kaikki esseet ja projektit. Jos yritän lukea ja pyydän muita olemaan hiljempaa, niin saan vain vatauksia "sä et asu täällä yksin, täällä saa pitää just niin kovaa melua kun huvittaa". Jos mä puhun puhelimessa, kun äiti vaikka juo kahvia, ovet alkaa lentää ja huutaa "VITTU KUN MÄ EN SAA KOSKAAN OLLA RAUHASSA; MÄ TEEN KAHEKSAN TUNTISTA TYÖPÄIVÄÄ JOTEN MULLA ON OIKEUS OLLA RAUHASSA JUST SILLON KUN MÄ HALUUN".


Mun kolupäivät on myös 8h... +2-3h läksyt + 2-6h kokeisiin luku.
(Ja isikin tekee välillä 12 tuntistakin)

Äiti aina puhuu sen kavereille kuinka "meidän tyttö on niin fiksu, osaa kaiken ja saa aina kymppejä." Jos epäonnistun jossain, ei siitä saa puhua, se on noloa. Tosin jos käyttäydyn sen arvoihin epäsopivasti niin kaikki tietävät siitä 100km säteellä. Kun hänellä on niin stressaava ja vaikea elämä, kun piti taas suorittaa se kahdeksan tunnin työpäivä ja tuli jopa melkein kiire päästä vyöhyketerapeutille/hierojalle. "Hirveä stressi, kun kampaajalla ei ollutkaan vapaata aikaa tuntia myöhemmin, vaan nyt pitää siirtää lenkkiä vähän eteenpäin. No mutta se meidän tyttöhän voi vahtia pikkusiskoaan, ei tarvitse ottaa mukaan. Ai et muka ehdi? Miten niin sulla on huomenna ruotsinkoe? Etkö sä tajua kuinka vaikeaa mun elämä on, etkä koskaan ajattele muuta kun ittees??? Itsekäs kakara, mikä ihmeen luonnevika sulle on, luulis että mun esimerkillä olis kasvanu parempia lapsia"

En nyt väitä, että äiti olis maailman huonoin äiti, mutta oon aika vakaasti sitä mieltä, ettei se ole ihminen jolle "äitiys sopii". Se on liian kiinni omassa elämässään, ettei ole luonne, jolle sopii lapset. Ei kai se oo sen vika, mutta musta on väärin mua ja mun pikkusiskoa kohtaan, että me kärsitään siitä. Mun pikkusisko on vielä niin pieni ja äiti huutaa sille ihan armotta. Se sotkee välillä tusseilla kätensä, kun piirtää ja äiti saattaa aloittaa jonkun "Hahahh nolo vauva! Et osaa ees piirtää! Sulta pitää ottaa tussit pois, kun oot tommonen vauva, joka ei osaa mitään".

Mulle se oli pienenä vielä pahempi, koska olin esikoinen, eikä se osannu tätäkään vähää suhtautua lapsiin. Kai se on jollai tasolla ymmärrettävää, että ekalla lapsella vasta "harjoitellaan". Mutta tuntuu, että ainoo syy miksi se halus vauvan, oli kun "ne on niin söpöjä". Ei kuulma sen sanojen mukaan "olla enää niin kivoja, kun ollaan kasvettu". Miten niin kivoja? Hankitaanko lapsia, koska ne on kivoja?


Ja kaikki tämä käytös on oikeutettua koska, ollaan kuulma "saatu kaikki, mitä ollaan pyydetty". Korvaako materalistiset esineet, muka oikeasti rakkauden? Kuvitteleeko se, että se on tavallaan ostanut meidät semmoisiksi kun se haluaisi meidän olevan, koska saadaan, vaikka joku uus kamera. Kyllä mä arvostan kaikkea, mitä oon saanut, mutta kun ainoa asia mitä mä oikeasti haluaisin olisi se, että olisin hyvä näin, riittäisin äidille myös vikojeni kanssa, eikä mun tarvis olla mikään "super lapsi". Miksi mä en ole tarpeeksi hyvä, että mua voisi rakastaa näinkin?

Isän kanssa mulla on ihan hyvät välit, vähän etäiset, kun se tuntuu olevan aina töissä. Mutta näin isänpäivänä tahdon sanoa, että I love u dad<3.