31.10.2013

Jouluhehkutusta & pahaa oloa

Heipskukkuu. Mun pitäis olla hyvänä oppilaana lukemassa kokeisiin nytkin, mut löysin itteni kokoajan ajattelemasta, että nyt tekis niin mieli kirjoittaa. Mulla on oikeestaan aika monta aihetta mistä voisin selittää, mutten taidan tunkea kaikkea yhteen postaukseen. Ajattelin kertoa kuinka on tässä lähipäivinä mennyt.

Puolet minusta

Jonkun aika sitten kävin kiertelemässä kaupungilla ja tajusin että joulu tulee! Rakastan joulua niin paljon. Koko perhe on yhdessä, kukaan ei riitele ja kaikki on iloisia. On ihana tunnelma, ihania tuoksuja, kauniin näköistä, lahjoja, joulupukki, joulupukin kuumalinja, lunta, kirkko.... ja ruoka. Jouluruoka on tosi hyvää. Lanttulaatikko, kalkkuna, lohi, joulutortut, piparit... kaikki hirveät kalorit! Voikun joulu olisi yksi päivä vuodessa, jolloin yksikään kalori ei imeytyisi tai lihottaisi. Vaikka tahtoisin ihan hirveästi, en pysty joulunakaan lopettamaan tätä maagisesti seinään. Mutta aijon yrittää olla jouluna niin normaali kun pystyn. Ongelmana on vain se, että pelkään että menetän kotrollin ja alan vaikka ahmia! Tai syön muuten liikaa, koska en tiedä pajon normaalisti pitäisi syödä. Jos taas käytän kaike ajan punniten ja miettien  paljon on sopiva määrä, ei sekää ole normaalia. En voi antaa täyttä vapautta, mutten haluaisi miettiä koko joulua vaan ruokaa! Arg. 
Mutta tälläisiä herkullisuuksia bongasin karkkihyllyiltä:
Fazerin piparisuklaa. Varmaan lähes kaikki suomen naiset rakastaa tätä.
Tai en ole ainakaan koskaan kuullut ettei joku tykkäisi XD.
Syötiin tätä ainakin 3 vuotta sitten jouluna kaverin kanssa monta levyä puokkiin.

Enkelisuklaat! Näitä on aina jouluna kulhoissa joka puolella.

Geisha oli mun lempi suklaa pienenä. Vieläkin maistuisi varmaan ihanalta.
Ja ihanan vaaleanpunainen :3

Omar, nom :3. Nämä oli kanssa ihana lapsuuden herkku!

Fazerinan suuri ystävä en ole, tai en ole maistanut nyt vuosiin,
joten voihan se olla että nekin olisivat hyviä

Ihana konvehtirasia, näitäkin löytyy aina jouluna pöydältä!

Veikkaan, että saatte kuulla jouluhehkutusta, viimeistään joulukuussa varmaan jokaisessa postauksessa :D.

No sitten, mitäs muuta olen puuhaillut? No mun sosiaalisuustaso on taas tehnyt jyrkän laskun. Oon onneks kuitenkin nähnyt kavereita. On tosi huojentavaa, kun esim. leffassa käydessä kukaan ei enään kysy edes miksi en syö herkkuja. Se on kaikille kai jo itsestäänselvyys. Helpottaa tosi paljon!
          Näin myös Ameliaa ja tehtiin itse glögiä! Sen tekeminen ei vaadi mitään suuria keittiötaitoja ja loihdittua saa lähes 0 kalorista todella hyvää glögiä.



Eli ensin laitetaan kattilaan jotain glögiin sopivaa funlight (yms) mehua. Meillä taisi olla Rainbow karpalo-mustaherukka light mehutiivistettä.  Sitten vain laitetaan sekaan oman maun mukaan kaikkia jouluisia mausteita! Esimerkiksi piparimausteessa on jo monta valmiiksi sekaisin, sitten kanelia, kardemummaa, inkivääriä. Googlessa luki että "kaneli, neilikka ja inkivääri", mutta kyllä siihen voi varmaan muutakin laittaa (:!

Sitten kannattaa siivilöidä, koska meillä ainakin lorahti mausteita "vähän" liikaa.


Kaadettiin glögi pulloon, sammutettiin valot ja sytytettiin kynttilöitä. Fiilisteltiin tullutta syksyä ja juotiin glögiä. Ihana tunnelma! Tunnelmaan olisi varmaan sopinut syvällisten puhuminen, mutta keskustelun aihe taisi olla laksat XD.... Noh, ihan sika kivaa oli! En tiedä luetko sä tätä Amelia, mutta jos luet niin oot hirveen ihana, ja toivon sulle kamalasti voimia ja tsemppiä. Vaikken aina ookkaan maailman ihanin ystävä, niin oot mulle hirmuisen tärkeä<3!


Glögi maistuu ihan parhaalta viinilaseista, tuli tosi aikuismainen olo :D!

No mutta muuten en oo taas käyttäytynyt yhtään kypsästi tai fiksusti. Oon monta kertaa säikähtänyt omia ajatuksiani. Saatan ihan vahigossa ajatella "sitten kun tapan itteni niin..." tai "no ihan sama, kuitenkin kun kuolen...". En mä ole tappamassa itseäni, mutta silti mietin tosi usein miten sen tekisin, missä, milloin... Siis miksi mä oikein ajattelen tälläistä? Vaikka mulla on nyt tapahtunut aika raju mielialan lasku ja kamalan surullinen olo kokoajan, niin en mä silti itsemurhaa voisi tehdä. Sen sijaan alkoholiin turvauduin taas kerran. Tällä kertaa vaan meni vähän yli, Join finlandiaa, ja jotain muuta viinaa sekoitettuna limsaan. Join kuitenkin paljon kovempaa tahtia ja enemmän kuin viimeksi. Ajattelin vain kokoajan ettei vielä ole tarpeeksi hyvä olo, en ole tarpeeksi sekaisin, tarvitsen lisää! En pysynyt enään pystyssä, vaan makasin lattialla. Lopulta silmissä pimeni ja seuraava asia jonka tajusin oli, että mattoni oli ihan oksennuksessa. Yritin nousta ylös mutten päässyt ja kohta sitä oli lattiallakin. En ole varmaan koskaan oksentanut kerralla niin paljoa! En pystynyt siivoamaan vaan makasin ihan toimintakyvyttömänä sängyssä ja yritin jutella kik-perheen kanssa, koska pelotti niin paljon (kirjoittaminen oli kyllä aika vaikeaa...). Selvisin kuitenkin säsikähdyksellä ja suursiivouksella. Seuraavana päivänä koulussa pikkuisen huono olo. 
          Ei ollut yhtään viisasta. Jos en kerran pääse tuon enempää sekaisin juomalla ja sitten joutuu kärsimään jälkenpäin, en oikeasti taida olla ihminen jolle sopii alkoholi. Tahdon päästä irti tästä maailmasta, saada jotain aistiharhoja ja hyvän olon! En fyysistä toimintakyvyttömyyttä ja oksentamista. Miten sen sitten saa, jos ei alkoholilla. Maailma on paha paikka ja tahdoin täältä vaan niin kovasti karkuun. Alkoholi taitaa olla enemmän sellainen joka sopii kavereiden kanssa hauskanpitoon, ei kyllä todellakaan yksin huolien hukuttamiseen. Nyt ei vaan ole jotenkin jaksamista ja fiiliksiä pitää hauskaa. Mieliala on maassa, eikä se nuose.

           Kaipaan halausta.




Todella nolojen kännien lisäksi olen yrittänyt liikkua ja käydä lenkillä. Masentaa vaan niin paljon, että sängyn nurkka tuntuu paljon paremmalta vaihtoehdolta. Kun jaksaa lähteä juoksemaan, se vähän auttaa, mutta se lähteminen on tosi vaikeaa. 


Lopuksi vielä yksi ruoka kuva:



Hirmuisen hyvää tonnikalaa kasvisten kanssa+ porkkanoita.
          (Pitäisi muuten taas alkaa vähentää päivän kaloreita..)

28 kommenttia:

  1. Mä voin tunnustaa, että mä VIHAAN piparisuklaata, ihan hirveetä :D

    VastaaPoista
  2. Voi ei :,DD, miten tää on mahollista xD

    VastaaPoista
  3. tsemppihali :3! ite nyt koitan parhaani kans noitte syömisten suhtee.. tänää hirvee läskiahdistus D:

    VastaaPoista
  4. Hyh viimeks eilen kauhisteltiin poikaystävän kans kaupassa tota piparisuklaata kun se on niin pahaa että varmasti maailman turhimpia kaloreita:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myhyy Dx, mutta kaloreita siinä kyllä tosiaan on vaikka pienelle kylälle ._.

      Poista
  5. Voi muru yritä jaksaa, kaikki kääntyy paremmaks vielä! Satamiljoonaa halia sinne, oot tärkee <3 Täällä muuten kans yks joka innolla odottaa joulua mutta pelkää samalla ruokia.. Ja hei, muista että voit tulla puhuun mulle aina :3 , älä mieti itsemurhaa jooko :(

    VastaaPoista
  6. Täytyy myös myöntää, että muun suklaan ohella inhoan myös tuota piparisuklaata.

    Toivottavasti noi itsemurha -ajatukset jättää sut rauhaan, tai edes rauhottuis vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten te voitte inhota sitä :,), ja juu toivotaan /:

      Poista
  7. lyön päätäni seinään ku en osaa pukee sanaoiks sitä mitä tarkotan. ja oon ennekin kommentoinu siitä miten huolissani oon susta mut nyt yritän keskittyy enimmäkseen yhteen asiaan enkä kaikkiin mitä ajattelen.
    toi on oikeasti tosi huolestuttavaa edes leikitellä ajatuksella itsemurhasta tai ees miettiä sitä usein. vaikka nyt sanot että itsemurhaa et ikinä voi tehdä, mut silti. koska usein jos ajattelee jotain asiaa niin sen myös joskus toteuttaa. esim minä puol vuotta sitten vihasin oksentamista yli kaiken, vihasin ja pelkäsin sitä tukehtumisen tunnetta niin paljon. mut sit aloin miettimään ruoan oksentamista ja jos niin voisin laihtua. mietin usein et pitäis kokeilla, ei voi olla nin kamalaa.
    ja nyt oon se kuka on sormet kurkussa sen jälkeen ku on syönyt jotain epäterveellistä tai paljon. vihaan sitä vieläkin kyllä , ja en siis mitenkään bulimikko tms. koska en kaikkea oksenna todellakaan. vaan jos oon yksin ja oon ahminu yms. mut kuitenkin tääkin alko vaan ajatuksesta, ja joskus luulin että ikinä en vois oksentaa tarkotuksella.
    joo, itsemurhaa ei voi vaan kokeilla, ja se on paljon paljon isompi asia mut et sitä noin vaan tehdä. sitä on yleensä mietitty kauan ja se on lähteny jostain just tommosesta "vaan" sen miettimisestä.
    mut toivon vaan niin paljon et ymmärtäisit jotain apua hakea tai mennä juttelemaan jollekki ammattilaiselle koska maailma on niin paljon parempi paikka sillon kun on onnellinen ja muutenkin);koska ei millään pahalla , mut sä olet sairas(:Danteeksi , kuulostan ilkeälle)anoreksia ja masennus on vakavavia sairauksia ja niihin pitää, ja niihin saa apua. tää on nyt pitkä teksti mistä tuskin saa selvää, mut mun on pakko yrittää jotenkin auttaa sua. tästä tuskin tajuat et tarvitsisit oikeesti sitä apua ja sun tilanne on vakava koska tää on niin mones kerta kun joku sulle sitä sanoo. ja ainiin,oon siis tämä äitinsä masennukselle(anoreksialle myös jos voi sanoo)menettänyt

    sulla on vielä ihan kaikki mahdollisuudet parantua ja elää onnellisena ja terveenä, ja oot oikeesti tärkeä monille etkä oo yksin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja toivottavasti pääset eroon oksentamisesta 3:

      Poista
  8. Koita jaksaa keijukainen<3:)♥ Hali täältä! Määkin niin hirveästi rakastan joulua, mutta toi jouluruoka kyllä huolettaa... Mä en itsekään oo viimeaikoina jaksanut liikkua,se sänky tuntuu paremmalta. Mutta nyt aloin syödä noita vitamiineja niin on olo vähän parantunut. Tsemppiä siulle ihuna<3;)

    VastaaPoista
  9. Itekin oon murehtinu joulua :< hyvää ruokaa, hyviä tuoksuja jne, loputtomiin... Ehkä me selvitään ton glögin voimalla? :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  10. Mäkin rakastan joulua. Oon oikee joulufriikki. Jouluisin mun koti aina pursuaa jouluvaloja ja alotan koristeiden laiton aina kuukautta liian aikasin :) Halusin vaan sanoa sulle, että älä edes astu tolle tielle, mikä johtaa itsemurha-ajatuksiin. Se tie on ku oravanpyörä, sille ku kerran astuu ei välttämättä pääse ikinä enää takasin. Muista että AINA on joku syy elää. Luulis, että olisit jo huomannu sun lukijoiden määrästä, että maailmassa on aika monta ihmistä tälläkin hetkelläkin, jotka kantaa huolta susta ja haluais auttaa sua. Voimia ja virtuualihalauksia <3
    Ps. Toivon, että ajattelet edes vähäsen, mitä kirjoitin, etkä hylkää ajatusta suorilta käsin. Ikinä ei oo liian myöhästä alottaa uudelta pöydältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu oon itsekin jo kaivanu joulukoristeita esiin :,,) ja virtuaali hali takas c:

      Poista
  11. Voi ei... Joulu tulee ja mä taas masennun. Niin käy aina. En kestä sitä että oon ainoo yksinäinen. Ja kiitti ihan sikana tosta glögi vinkistä!! Se oli ihana:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :(! Olisiko ketään kenen kanssa voisit viettää joulun?

      Poista
  12. "Mitä vitamiineja oot syöny c:?"
    -Ihan perus viitamiineja. Jotain multi tabs jne.

    VastaaPoista
  13. voi ei.. sun tilanne on taas menny huonompaan suuntaan jos kerta itsemurhaakin jo mietit.. sulla on selkeesti vakava masennus ja anoreksia, ei siis hirveen hyvin mee.. sun elämä ois paljon onnellisempaa jos alkaisit syödä normaalisti ja parantuisit tosta sairaudesta. anoreksia ja masennus kulkee käsi kädessä. enhän mä sun elämästäs oikeestaan tiiä, mutta sen voin sanoo että varmasti oisit onnellisempi terveenä! jos laihdut ja laihdut kokoajan lisää niin sun kunto huononee. jos on huono kunto, eikä ole terve nii ei silloin voi muuttua onnellisemmaks? mun on tietenkin helppo sanoo tässä että alkaisit syömään normaalisti, mutta ymmärrän kyllä että se on vaikeuta toteuttaa, anoreksia kun on paha sairaus. suosittelen hakemaan ammattiapua, vaikka voikin tuntua vaikeammalta. uskon että sun elämä ois oikeesti helpompaa kun sulla ei olis syömishäiriöö. kerran me vaan eletään ja säkin olet nuori fiksu naisen alku joten oikeesti toivon että parantuisit, ja tekisit jotain sen eteen! sulla voi olla vaikka kuinka valoisa tulevaisuus edessä, se vaan edellyttää sitä että parannut! Muista että kauniin näköistä on terve ihminen, ei laihuus. Uskon että susta olis vaikka mihin, oot ajattelevainen ja fiksu ihminen. Sulla vaan on syömishäiriö, mikä on paha. MUTTA SIITÄ VOI PARANTUA. voi alkaa parannuttuaan viettää taas onnellista elämää! mä en voi muuta tehä kun kirjottaa tänne sulle. avun hakeminen ja parantuminen lähtee susta itestäs- toivon että vielä jonain päivänä olet terve ja onnellinen nainen!! kaikkea hyvää sulle!! ei oo helpot ajat nyt, mutta ehkä tulevaisuudessa sitten:)

    VastaaPoista
  14. Oon kanssa jouluihminen. Tai olin. Nykyään inhottaa juurikin toi ruoka. Kaikkee pitää olla pöydässä ja kaikkialla täytyy käydä jouluaterialla. Viime joulun olin kotona koska en halunnut joutua syömään :( tää joulu varmaan menee samanlailla, kotona. En laita mitään jouluruokia. En oo omassa kodissa koskaan laittanu :o mies saa sitten käydä sukulaisilla syömässä.. Olispa joulu jo ohi, mua ahdistaa jo nyt se :x

    VastaaPoista
  15. Pakko mainita, oon siis ihan nainen juu, enkä tykkää joulusuklaasta siis piparisuklaasta :D eikä tykkää miun siskokaan :) et ei kaikki tykkää. Mut töi glögiohje oli kiva, harmi ku bongasin sun blogin nyt jouluun on niin pitkä aika :)

    VastaaPoista

<3