Mursu elämää

Mulle kävi aika jännä juttu täs muutama päivä sitten. Bongasin yheltä keskustelupalstalta tytön, joka kaipaili myös tukea laihdutukseen. Lähetin tytölle sähköpostia ja odottelin. Sama tyttö olikin aivan sattumalta lueskellut blogiani ja lähettänyt minulle viestiä, että haluaisinko alkaa "laihdutuskaveriksi". Juteltiin vähän aikaa KIK:issä ja naurettiin sattumalle. No sitten selvisi että asumme myös samalla paikkakunnalla (joka on siis todella pieni) ja käymme samaa koulua (jossa on vain pari sataa oppilasta ja kaikki tuntevat toisensa!)
     Aluks iski pieni muotoinen paniikki, mutta tää henkilö oli oikeesti tosi mukava ja ollaan nyt juteltu jonkun verran (terkkuja sinne, jos luet tätä :D). Ihan tajuton sattuma kuitenkin.

Muuten mulla on mennyt ihan perusrataa, hirveä koeryysis ja siks en oo päässy kirjottelee pariin päivään. Viimenen koe kohta ja sit voi alkaa valmistautuu kesään! Ongelmana tietenkin tää pahemman luokan ihrakerros ympäri kroppaa. Heinäkuus ois mukava viimestään olla rantakunnos. Kovalla vauhdilla siis eteenpäi. Oon päässy aika hyvin iltasyömisest eroon, ja koska en osaa syödä aamullakaan ja päivä menee koulussa, on nyt ollu aika helppoo (:. Pakko kuitenkin myöntää et himoitsen välillä jäätelöä. Ällöttää kaikki kakut ja karkit aikalailla, enkä osais oikeen ajatella syöväni niitä. Jäätelö on kuitenkin jotain aika ihanaa, ja ehkä jos onnistun pääsemään oikein alas kesällä, voisin saada syödä vähän LUVAN KANSSA (lupa syödä? Empä usko, mutta ainahan sitä voi haaveilla).

Näin yksi päivä kaksi melko ylipainoista nuorta äitiä työntelemässä lastenrattaita kahdestaan. Jäin jotenkin katsomaan, että molemmat näyttivät niin onnellisilta... En ole koskaa ajatellut että lihava voisi olla onnellinen, mutta tämä oli varmaan yksi ainoista hetkistä kun oikeasti ajattelin, että he ovat varmaan parhaita kavereita, vähän syöneet suklaata yhdessä raskauden aikana ja olleet... onnellisia? Heillä oli varmaankin hyvät miehet ja kaunis talo (sekä tietenkin ne söpöt vauvat). Ehkä lihavanakin voi olla onnellinen, minä en vain voi. Muut kyllä, jos haluavat.

Vielä yks asia mikä pitää saada jakaa teidän kanssa, ajattelin käydä lauantaina vaa-alla (tervetuloa taas vaakariippuvuus ja jakuvasti sillä ravaaminen...), ei tää tunnu luontevalt jos en oo joka hetki selvillä painosta, ahditaa vaan enemmän, vaikka alunperin tarkotus oli lievittää ahdistusta.

Hyvää kesää ja muistakaa että rantakunnossa ne on mursutkin ;)