Eksyksissä elämässä

Tänään lenkillä enksyin metsään... En tajua miten näin pienessä paikassa voi edes eksyä. Päätin tehdä radikaalin lenkkireitin muutoksen ja tämä oli tulos. Kyllä sieltä metsän keskeltä kuitenkin ehdittiin vielä kotiin katsomaan neloselta Himoshoppaajan salaiset unelmat neloselta<3.
      Tavallaan olen vähän eksyksissä omassa elämässäni. Aikuisuuden ja lapsuuden rajamailla, en tiedä mikä tai kuka olen. Tahtoisin olla vielä äidin ja isän pieni kullanmuru, mutta toisaalta janoan vapautta ja omilleen muuttoa. En uskalla kasvaa aikuiseksi, pelkäänkö vastuuta? Eniten pelkään että jään yksin, ei ole ketään tukemassa ja löydän itseni pienen pimeän huoneen nurkasta. Tuntuu että kaikki turvallinen katoaa ympäriltä ja tulee liikaa muutoksia. Minua pelottaa.

Olen aina unelmoinut sellaisesta täydellisestä elämästä (niinkun varmaan moni muukin). Kiinnostava ammatti, kaunis koti ja ihana mies. Kouluun yritän panostaa täysillä, en tiedä teenkö sen itseni takia vai siksi että vanhemmat voisivat olla edes joltain osin minusta ylpeitä. En ole saavuttanut mitään hienoa, en ole erikoisen lahjakas missään, enkä tiedä mihin naruun elämässä tarttuisin. En tiedä keneltä saisin tukea, minulla on paljon kavereita, mutten tunne että yhtään todellista ystävää, ei ketään jonka kanssa jakaa kaikki ilot ja surut.

Pelkään tulevaa, kaikki pienetkin poikkeukset arkeen ja rutiineihin saavat minut tolaltaan.

Arvaatte varmaan kenen masu