Mikä on maailman tarkoitus? T;"säihkysääri"

Arvatkaa mitä! Mulla on ollut sosiaalinen elämä, vaikka koulut alkoi! Oikeestaan tuntuu, etten oo panostanut tarpeeksi opiskeluun. Jos tulen kotiin koulusta neljän aikaan, saatan tehdä läksyjä yhdeksään tai sitten lähteä takki viuhuen ihmisten pariin. Hirveä stressi kuitenkin iski oletettavasti päälle, mutta en saa ajatuksia keskittymään kirjoihin yo kokeissa. Tänään aijon kyllä vielä lukea filosofiaa, koska en ole edes avannut kirjaa ja sivuja on edetty yli 60... On vaikeaa kun en vieläkään ole varma mitä kirjoitan, joten pitää miettiä mihin aineisiin pitäisi panostaa.

     Oon viikonloppuiltoina ollut välillä puoliltaöinkin menossa kavereitten kanssa ja jutellut enemmän henkilöille, joille en normaalisti paljon puhu. Ja kaiken huipuksi olen ollut sosiaalinen jopa arki-iltoina. Mitä tämä oikein on?

Nauroin/itkin aamulla, että oon kunnon "säihkysääri",
jalat täynnä läskiä ja mustelmia.

 Perjantaina tein jopa pienimuotoisen avautumisen mua ahdistavasta asiasta (ei liity mitenkään tähän ruoka, laihdutus, olen läski - juttuun) ja ties kuinka moni ihminen vain oli hiljaa ja kuunteli aidosti kiinnostuneena. Ihan outoa! Ja tietenkin kaikkein tärkeimpänä ihmisenä Amelia on ollut tajuttoman hyvänä ja ymmärtäväisenä tukena mulle.

Minä ja Amelia lenkkipolulla

     Tästä kaikesta huolimatta tuntuu, että mä oon tavallaan yksin oman pääni ja kehoni vankina. Tavallaan se mitä mä nään peilistä, ei ole minä. Mun kroppa pitää mua niin kun kahleissa. En koe olevani vapaa. Oon jotenkin niin mitätön olento tässä kaikessa maailmankaikkeudessa. Oon lähiaikoina miettinyt usein elämän tarkoitusta ja sitä, miksi kaikki olemassa.
     Jotain on pitänyt olla aina olemassa, mutta aina ja ääretön on pelottavia sanoja. Miten jotain on voinut olla olemassa aina. Kaikki on alkanut jostain, mutta mitä oli ennen sitä alkua? Jotain tulee myös olemaan aina olemassa, mutta miten kauan kestää äärettömyys, ja mitä sen jälkeen tulee?

Tässä "vähän" kaloreita, joita olen lähipäivinä laittanut suuhuni...

Pikapuuro - 120kcal

Tää on jo itseasiassa parin viikon takanen, mutta sopii tähän.
Tonnikalaa:  125kalorilla ja kukkakaalisose 22.5kcal
=147,5kcal

Porkkanan ja omenan paloja

Tomaatti :D<3

Aika paljon puuroa mä tosiaan syön, niin ja kuppikeittoja! Kuulostan (ja kuvien perusteella näytän) kunnon syöttöporsas ahmatilta. En mä kuitenkaan halua väittää eläväni pelkällä vedellä ja auringonvalolla, kun tosiaan syön tuollaista ihan oikeaa ruokaa. 500kcal on nyt toiminut mulla ihan hyvin rajana, mutta siihen mahtuu aika paljon puuroa ja hedelmiä...

Hei muuten löysin tällaisen kaupasta, ei tullut mukaan, mutta tuossa on 25kcal/2,5dl! Kuulostaa kivan kevyeltä ja tahtoisin päästä kokeilemaan. Mulla on vaan huono tapa, että on vaikea kokeilla uusia kevyempiäkin juttuja, vaan joudun työstämään ajatusta parikin viikkoa, ennenkun lähden uudestaan kauppaan hakemaan tuotetta.

25kcal/2,5dl

 Mun aspartaamikammo taitaa olla menneen talven lumia, ainakin niin voisi päätellä mun ja Amelian eväistä. Ite en voi sietää pepsiä/cocista, mutta toi sprite kyllä maistuu vähän turhankin hyvin.

Nomnom

 Koulusta vielä sen verran, että se tosiaan tuntuu jo näin alkuun sietämättömän rankalta. En vaan millään jaksa, ja voimat on kokoajan ihan loppu. Pakko kuitenkin saada hyviä numeroita, tehdä läksyt, lukea kokeisiin, opetella sanoja... Oon aivan varma että olen jotenkin epäonnistunut yksilö tässäkin suhteessa, kun muut tuntuu jaksavan varsinkin näin lukukauden alkuun niin kevyesti ja ite meinaan itkeä silmät päästäni, kun tuun kotiin ja nään sen läksyvuoren.
     Missä vaiheessa mä luen kokeisiin, jos kotiin pääsen neljän pintaan, läksyihin uppoo helposti kolme tuntia, sitten jostain aineesta saattaa vielä olla joku essee kirjotettavana? Haluaisin päästä ajoissa nukkumaan, että jaksaisin seuraavankin päivän. Miksi kaikki muut pystyy tähän...

Jos vaikka muistiinpanojen värikkyys loisi pientä tsemppiä?

 Hei ja huomenna alkaa muuten viiden päivän vesipaasto! Seuraavan kerran olis tarkotus, että saan ruokaa lauantaina. Oon ihan innoissaan, en oo koskaan paastonnut paria päivää pidempään. Oikeestaan mulla on mennyt ihan huonosti nyt viikonloppuna ruoan kanssa, kun tuntuu, että kaikki on ollut vahtaamassa, vaikka itsehän mä tietty olen syönyt. Ei näin lihava ihminen mitään ruokaa tarvitse, kun on rasvaa varastossa ympärillä. Miksi mä en vaan voi olla jo laiha?
     Oon aina ajatellut, ettei dieetit sovi mulle, ja on hepompi vaan syödä kalorirajojen sisässä, ilman muita rajoituksia, mutta nyt oon miettinyt, että paaston jälkeen voisi tosiaan kokeilla. ABC kuulostais aika kivalta, skinny girliä mietin ensin, mutta siinä on parina päivänä, vähän liian korkeita kaloreita. Vaaka mulla reistailee, mutta se voi johtua siitäkin, että ostin tigerista jotkut värikkäät halppispatterit siihen, pitää vielä kokeilla, jos ihan normaalit kävis paremmin. Kaverin vaa`alla kävin yksi päivä mutta se näytti ensimmäisen ja toisen kokeilun välillä 15kg heittoa. Sovitaan, että viimeistään lokakuun vika päivä tulen ilmoittamaan virallisen painon, siihen mennessä mun on pakko löytää jostain virallinen ja luotettava vaaka.

Kaikkein tärkeintä olisi nyt vain olla LAIHA! Millään muulla ei ole niin paljon väliä!

 Yritin kuvailla mun solisluitakin, mutta on tosi vaikea saada kuvaa. Musta tuntuu, ettei ne näy tuotakaan vähää luonnossa, vaan johtuu ihan valotuksesta.

Anteeksi tuo finni leuassa, en ollut meikkiä nassussa 3:

Loppuun vielä yksi pikkuihme. Mun blogilla on yli 100 lukijaa! Miten ihmeessä, joko teitä oikeasti kiinnostaa tai sitten olen vaan niin outo lintu, että mulle on hauska nauraa. Ihan tajutonta kuitenkin, kiitos paljon, että olette mun tukena. Merkkaa paljon, kun voi jakaa näitä tyhmiä ajatuksia joidenkin kanssa (:.

KIITOS<3!

Onko minulla syömishäiriö?

Mistä tietää milloin ruoka on ottanut itsestä liian ison vallan?

Netti on pullollaan laihoja ja kauniita ihmisiä, niin myös televisio. Oikeastaan kadullaki tuntuu, että kun yksi kaunis ja laiha ihminen kävelee niiden monen sadan joukossa, iskee alemmuuskompleksi. Ei silloin muista, että siellä on myös ne tavalliset ihmiset, näkee vain sen yhden joka on niin paljon parempi kun itse on. Samalla alkaa katsella myös muita ja yhtäkkiä tuntuu, että joka ikinen, joka kävelee vastaan on niin paljon kauniimpi, laihempi ja onnellisempi!
   
Kun lueskelen nuorten keskustelupalstoja, tulee väistämättä eteen keskusteluja "Oonko lihava?", "Missä ruoissa on vähän kaloreita?", "Miten laihtua nopeasti?"
     Jos muutkin ajattelevat näitä asioita, miksi minä muka poikkeaisin massasta jotenkin? Ihmiset kertovat laihduttavansa, karppaavansa, olevansa uudella hienolla dieetillä, jota aikakausilehdessä suositeltiin. Jos minä teen niin myös, ei kai se tee minusta syömishäiriöistä?

Kaikkialla törmää teksteihin "vältä näitä ruokia", "älä syö tätä", "liiku näin", "eroon läskistä!" ja vieressä on kuva, jossa on tässä onnistunut Tiina 27v. Hiilarit ovat kielletty, niin myös rasva, eikä lihaakaan saisi tässä yhteiskunnassa syödä. Tolkutetaan myös hedelmien sokeripitoisuutta. Ja herkuthan nyt ovat ihan pöyristyttäviä, eihän Tiina 27 v:kään niitä tarvinnut pudottaessaan 30kiloa ja nyt hänen elämänsä on niin täydellinen ja muuttunut.
     Lihavia ihmisiä katsotaan kieroon ja nauretaan salaa seläntakana, kun heidän nähdään syövän pizzaa.  Eihän ihmisessä nyt kuulu rasvaa olla.

Lähes kaikki ruoka on siis yhteiskunnassa tuomittavaa ja silti sanotaan, että pitäisi syödä monipuolisesti. Yritäppä siinä vääntää kurkunpalasta ja salaatinlehdistä viisi monipuolista ateriaa.

     

Tämä kaikkihan olisikin ihan selvää, jos maikkarilta ei tulisi perätysten mainosta "Liity keventäjiin" ja "marabou... mmmm...". Kuka sen maraboun sitten syö, kun kaikkien pitäisi elää terveellisesti? Ruokaa ovat kaupanhyllyt pullollaan ja aina tulee vain uusia. Ketä varten ne on tehty, jos ne ovat kiellettyjä.
      Jutta ja puolen vuoden superdieeteissä, Jutta käski ottaa lintsille omat eväät mukaan, koska lintsin ruoka on epäterveellistä ja lihottavaa. Kenelle kaikki ne ravintolat ovat, jos niissä ei saa käydä, edes kerran kesässä?

Jos muutkin toimivat näin, miksi minä olisin epänormaali?

Läskin lapsen kesä

Tähän kesän loppuun ajattelin tehdä tällaisen "kesäni kuvina" postauksen. Mulla olisi aika paljon kuvia, mitä oon puuhaillu kavereittenkin kanssa (ihme sinänsä), mutta anonyyminä kun kirjoitan, kaivoin kännykkäni muistista läjän kuvia, joissa ei tunnistamisvaaraa ole.

On tullut makoiltua nurmikolla lueskellen kevyttä luettavaa,

lempparinani tietenkin Demi!

Miss Mix & Demi

Siellä näkyy mun varpaatkin ;3

Mä en oikeestaan tajua miksi otan mun kropasta niin paljon kuvia,
en tykkää siitä, miksi haluan ikuistaa sen? Ehkä yksi syy on se,
että peilin edessä mun on tosi tuskallista katella itseäni ja oon aatellu,
että liikkumaton kuva olisi helpompi kritisoinnin kohde.

No siinä mä kuitenkin makaan ja katsoin kai salkkareitten uusintoja,
niitä tuli kesällä tuijotettua enemmän kuin tarpeeksi!

En ole taiteellisesti millään tasolla lahjakas, enkä ole koskaan ollutkaan.
Oon silti jollai tasolla tykänny piirrellä vähän kaiken näköstä.
Kerran jopa tartuin kynään näissä merkeissä (:

Joku keiju

Olin myös kesätöissä, en kerro missä, mutta voin sanoa,
että koostui paljolti siivoilusta yms.

Minä tiskaan (:

Ja kun kavereien kanssa on, niille tulee aika usein nälkä. Eihän siinä mitään pahaa ole?
Oikeastaan mulle tulee tosi hyvä mieli, kun kaverit ei stressaa tällaisista asioista.

Taisi olla jonkun viereisen kaupungin kahvilassa sprite zeroa :3

Takana näkyy ihan pikkusen kaveria ja sen leivoslautanen ja
etualalla mun zero 

 Sekin on aika kiva tunne paeta tyynyjen sekaan nollaamaan aivot
jollai vähemmän ajatusta tarvitsevalla. Sitä tuli harrastettua kesällä
aina kun mahdollista.

Angry birdsin possuversio :3

Lenkillä näkyi luonnonihmeitä ja sitten tuli jätettyä ihan omiakin merkkejä.
Aika monta 15km lenkkiä heitin, mutta kyllä niitä lyhyempiäkin tuli.

Jätin viestin maahan muille lenkkeilijöille

Luontokin oli jättänyt oman viestinsä maahan<3

Käytin jossain määrin mittanauhaa ja sain aikaa pieniä muutoksia.

Vyöräröni on nyt siis 57,5cm

 Yleensä kun ihmiset kertovat maistelleensa uusia makuja, 

kyse on eksoottisista jäätelöistä tai uudesta suklaapatukasta. Minulla olisi tässä
tällainen muksusose!

Tässä purkissa on 22,5kcal (18kcal/100g)

Kärsin aika paljon päänsärystä
 ja mun "kesäherkkuna" toimikin purana ja panadoli :,D!

Siellä se sihisee

Mun onneksi lähes kaikkialta saa light limsoja,
koska muuten mun sosiaalisuus kärsisi raa`asti!
"Juu ei oo yhtään nälkä, söin kotona, mutta otan jotain juotavaa"

Parin kaverin tarjottimet ja mun ihanainen limukka!

Tässäkin tälläinen :D

 Ameliaa näin kavereistani kaikkein eniten, ja hyvä niin.
Ihanaa kun joku rakas ystävä ymmärtää mua niin hyvin.
Masentuisin varmaan, jos en saisi purkaa huoliani ja murheitani jollekkin.
Ei kukaan joka ei itse ajattele samoin, voi olla yhtä hyvänä tukena.
Voin soittaa, vaikka keskellä yötä, että nyt ahdistaa ja itkettää ja aina
Amelia jaksaa kuunnella ja ymmärtää. Vähän kuitenkin varon, etten kaikkea
pahaa kaada toisen niskaan, kun varmasti omiakin murheita löytyy ihan tarpeeksi.

Minä & Amelia

Skopallakin tuli ajeltua monta kertaa viikosta jonkun luo,
vaikka tietenkin se pyörä olisi kuluttanut niitä kaloreita ja säästänyt luontoa.
Saanko tämän anteeksi?

Siinä on skopanrengas :D

Tein asioita myös ihan yksin ja välillä yritin nollata ajatuksia,
välillä taas kävin niitä urakalla läpi pohtien maailmaa.

Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että tämä oli niiden
ajatusten nollaamiseen XD.

Oikealla musiikilla pystyy vaikuttamaan ainakin hetkellisesti mielentilaan.

Yritän välttää kovin masentavaa musaa, mutta nolottaa myöntää,
että kun kuuntelen Part of me:ta mua alkaa melkeen itkettää. En tajua miksi.
Kyse on kuitenkin "vain" Katy Perryn musiikista.

Kamerasta lötyi myös joitakin otoksia mun jaloista.
Kai mun jalatkin kuuluu kesään?
 Mun kesään ne kuulu liiankin oleellisesti, montakohan tuntia käytin,

vain miettien kuinka paljon haluan niistä pienemmät...

Sivukommenttina nauran tolle mun kädelle,
tulee mieleen joku kauhuleffan kuristajan käsi XD!

Ettei koko postaus täyttyis näistä, tungin niitä vähän yhteen kuvaan. Tälläiset ne nyt on, mutta muutosta on toivottavasti tulossa.

Jalkaanhan ne varpaatkin kuuluu. Kävelin kesällä jonkun verran paljain jaloin,
se on kuulma hyvää jalkapohjaterapiaa!

 Koulun alkua on tullut stressattua moneen otteeseen ja siihen valmistauduttua eri tavoin.
Ihan ehdoton on Demi kalenteri, johon merkkailen paljolti kokeita.

Tämän vuoden kalenteri

Jotain tärkeimpiä tavaroita koulun akuun (kirjojen lisäksi).

Vaikka vaatteiden ostaminen on usein ahdistavaa,
 kun ei tiedä pitäisikö valita XS vai XL, tuli niitäkin ostettua melko paljon.
Tulevaisuudelle kun olen laiha ja sitten niitä isoja nyt käyttöön.

Vaatteita ostin kai enimmäkseen perus kaupoista kuten Seppälä,
H&M, Esprit, Gina, Cybershop jne, onhan niitä.

Olen pyrkinyt nyt käyttämään myös enemmän hoitoaineita hiuksille

ja rasvoja kasvoille, sekä kropalle, koska mun iho on kuivunut tosi paljon.

Tuntuu, että puolet hiuksista on kohta tippunut pois. Pakko alkaa vastatoimiin!
Olisiko teillä suositella, jotain tosi tehokkaita rasvoja ja hiustenhoito tuotteita,
tulisi tosiaan tarpeeseen!

Pari päivää sitten yritin löytää jotain turvallisen näköisiä tuotteita.
En ole ennen edes tajunnut, vaikka että kasvot pitäisi rasvata. Parempi myöhään,
kun ei milloinkaan.

Salkkareitten lisäksi on tullut katsottua esimerkiksi Carrien päiväkirjoja,

ihana sarja!

Tämä kuva on ennen uusinnan alkua, mutta tämä ohjelma tulee
aina katsottua suoraa.

Aurinkoa ottaessa on vähän kurjaa, jos taivas päättääkin
täyttyä pilvistä. Ainakin se on hyvä syy lähteä lenkille!

Pilvet näyttää ihan saippuavaahdolta!

 Olen istuskellut saunan lämmössä. Yksin tosin aina,
muiden kanssa olisi ahdistavaa, sillä kaikki ihmiset varmaan kyyläisivät
mun vatsamakkaroita ja niin...

Varpulit

 Loppuun vielä yksi asia mistä kärsin 2/3 ajasta, sen nimi on turvotus.
Tässä kuvassa se ei ole todellakaan pahimmillaan, vaan se voi olla tuostakin vielä
paljon, paljon pahempi :(.

:c

Tietenkin mun kesään on kuulunut suurena osana ahdistus, läskiahdistus, laihdutus, kalorit, omat läskit jne. Joka päiväisenä suurena osana. Yritin kuitenkin kertoa, myös niistä muista jutuista mun kesässä, ja tosiaan ihan yllätyksekseni olin melko sosiaalinen ja näin kavereita usein. Jos siis omaa kroppaa ei millään tasolla lasketa mukaan, mullahan oli melkein jopa kiva kesä...?

P.s. Onnistuin pitkästä aikaa tekemään aika positiivissävyisen postauksen, jei :3! Kertokaa jotain kivaa teidänkin kesästä, vaikka mulle KIK:kiin.

Aivan ihanaa syksyn ja koulun alkua teille kaikille ihanille ihmisille! Muistakaa, että olette oikeasti tärkeitä<3!

Kuuluuko ihmisen olla yksin?

Mikä yö!
En oikeasti tiedä mistä aloittaisin... No mun piti vetää vesipaastoa tiistai ja keskiviikko, mutta join molempina päivinä sprite zeroa ja molempien päivien saldo oli 10-12kcal, kutsun sitä siis "puolipaastoksi". Keskiviikkona oli sitten aivan kamala olo ja meinasin oksentaa kun heikotti niin paljon (näin huonoa oloa ei oo koskaan ennen tullut syömättömyydestä!) Söin puuroa ja paha olo hävisi melkein kokonaan.
     Torstaina iski hirveä läskiahdistus ja päätin lähteä lenkille 11-12 aikaan. Äiti huusi jotain "toi on ihan sairasta lähtee juokseen yöllä", mutta en välittänyt, halusin vaan nollata pään päivän ahdistukselta.

Juoksin ja itkin, autot ajoivat ohi ja katsoivat kai pitkään. Puhuin vähän aikaa Amelian kanssa puhelimessa ja olo helpottui, kun puhelu loppui olin yksin hiekkatien reunassa, jo aika kaukana tiestä. Oli tosi pimeä, enkä nähnyt kunnolla eteeni. Itketti ja jotenkin tajusin kuinka yksin olen pimeässä, se oli tosi hyvä vertauskuva sille, kuinka yksin olen mun omassa pimeässä elämässä. Tämän tajuaminen siellä synkässä metsänreunassa ahdisti ja lähdin kahlaamaan entistä syvemmälle. Istahdin jonnekkin puskaan nyyhkyttämään. Yksi netissä alunperin vähän kauempana asuva (samassa tilanteessa ruoan suhteen oleva) kaveri soitti ja yritin selittää, että ahdistaa. Tässä kohtaa alkavat muistikuvat yöstä, olla melko sumeat. Ne ovat vähän kuin pienen harson peitossa, ja on niinkuin joku muu olisi silloin ollut minä ja seuraan vain sivusta itseäni. Muistan ajatelleeni ainoastaan olevani lihava ja että olisi pakko päästä lenkille juoksemaan tätä kaikkea ahdistusta ja läskiä pois.

En oikeasti muista puheluiden sisältöä kunnolla, mutta olin kuulma ollut hysteerinen ja itkenyt haluavani vain mennä lenkille, enkä todellakaan kotiin. Olin ollut varma, että ympärillä on ihmisiä ja että minua vainotaan ja seurataan, pitäisi juosta karkuun. Tosin ei mikään ihme, kun on yksin pilkkopimeän metsän keskellä.
     Tyhmin asia oli, että oikeasti luulin kaikkien haluavan vain lihottaa minut kun käskivät kotiin, eivätkä antaneet juosta. Tuntui, että kaikilla oli joku ihme salajuoni minua vastaan. Miksen vain voisi juosta koko yötä?



Lopulta äitikin sitten soitti ja käski tulemaan heti takaisin, kuulma vain "sairaat anorektikot" tekevät noin. Pelästyin vähän ja lähdin hortoilemaan tielle päin, ajattelin kuitenkin lähteä vielä nopeasti juoksemaan jonnekkin. Yritin jopa uskotella Amelialle ja "kikperheelle" (henkilöitä, joiden kanssa ollaan jo pitkään juteltu tästä kaikesta yhdessä ja jaettu ajatuksia ja ahdistusta), että olen menossa kotiin (sillä he uhkailivat soittaa jonnekkin), lähettämällä jotain ihme kuvia, että olen melkein kotona... Löysin nämä kännykästä tänään, ja oikeasti, mitä mun päässä oikein liikkui?

Enkä tajua miten yritin todistaa näillä olevani lähes kotona.

 

Eihän näissä suoraan sanottuna, ole oikeasti mitään järkeä!

Kuitenkaan, en näin jälkeenpäin edes tiedä,
 mistä nämä on otettu.

Kuitenkin lopulta matkalla kotiin sumu ajatuksissa alkoi vähän hälvetä ja kun pääsin takaisin, nukahdin pesuhuoneen lattialle. Herätessäni kävin kylmässä suihkussa ja olo oli tosi epätodellinen. "Mitä juuri äskön oli tapahtunut?"

     Pyysin anteeksi (toivottavasti!) tyhmää käytöstäni ja mietin peiton alla asiaa. Vähän ajan päästä Amelialta tuli viesti ja kuva, että hänen kätensä on siinä kunnossa, että se pitäisi viedä tikattavaksi. Itkin taas, kun nyt olin jo valmiiksi herkillä. Soitin ihan paniikissa onko kaikki ok. Oli kuulma iskenyt hirveä ahdistus (ei tosin liittyen mitenkään minun tapahtumiini). Juteltiin asiasta ja Amelia kipsasi kätensä itse jollain lailla, vaikka yritin kehottaa menemään päivystykseen, ihan varmuudenvuoksi. Mitään kuiviinvuotoa tai tulehdusta ei tullut ja lopulta nukahdin lähes tahtomatta sänkyyn.

Aamulla oma käytös nolotti ihan hirveästi, enkä todellakaan tajua mikä muhun meni! Veikkaan kuitenkin että kaikki oli väsymyksen, ahdistuksen ja stressin yhteetörmäys, joka sitten ilmeni noin. Näin ei ole ennen käynyt ja jos nyt sattuisi käymään saan kyllä luvan pitää kännykän kaukana käsistäni. Hävettää niin kamalasti ja ihan kuin muilla ei olisi omiakin ongelmia. Kaiken lisäksi nyt tuntuu, etten kehtaa enää avautua kikperheelle ahdistuksestani ja, että olen vähän niinkuin irrallaan siitä pienestä tukiverkosta joka minulla oli. Tavallaan kaikkien "joo en enää jaksa", kommentit sai mut ajattelemaan, etten todellakaan halua, että jonkun pitäisi omien ongelmiensa lisäksi, vielä miettiä mun turhanpäiväisiä asioita.

     Vastaisuudessa siis yritän joko pitää asiat ihan omana tietonani tai ehkä kirjoittaa niitä tänne, kun alunperinhän blogin perustamisen tarkoitus oli, että voisin kirjoittaa miltä musta oikeasti tuntuu. Niin mä olen kyllä toiminut tähänkin asti.

Vähän tyhjä olo, kun kaikki tuki ja turva on yhtäkkiä kaatunut, vaikka luulin sen kestävän. Faktahan kuitenkin on se, että jos haluan laihtua, mä olen loppupelissä ainoa joka siihen voi vaikuttaa ja nyt yritän vaan sulkea kaikki turhat ajatukset mun päästä pois ja suunnata sen kaiken laihdutukseen. En todellakaan enää aijo aiheuttaa kellekkään yhtään enempää päänvaivaa. Nyt pitää vain laihtua, vaikka se vaatisi mitä yöllisiä juoksulenkkejä!

Tämmöiset mullekkin<3

Loppuun tälläi hauska kuva minkä mä löysin, ettei jää ihan huono fiilis, koko tekstistä (:

P.s. Olen saanut tosi paljon kivoja kik viestejä teiltäkin, mulle on tullut hirveän hyvä mieli, että olette vaivautuneet vaikka vain sanomaa, että "jaksamisia". Ne jaksamiset on tosiaan nyt ollut vähän vähissä. Ja nytkin itken, en edes tiedä miksi, säälittävää...Olen ihan hyödytön tässä maailmankaikkeudessa.

   

  Kuuluuko ihmisen olla näin yksin?

Mielikuvitus ostokset & KIK-tunnus

Mun tavoite on tehdä tästä postauksesta nyt mahdollisimman positiivinen! Oon muutenkin yrittäny hokea ittelleni "jes laihdutus on kivaa", "heikotus ja ja kaatuilu kertoo siitä, että oot ollu vahva", "ruoka on paha, liikunta hyvä". Silti tuntuu niin kurjalta... Miksei joku voisi vain halata ja sanoa, että kaikki järjestyy.

No mutta, nyt meinaan taas alkaa synkistelemään, ei näin.

Alotan vaikka keromalla hirmusen hauskasta jutusta, mikä tehtiin Amelian kanssa! Päätettiin viime viikolla pitää ruokaterapiaa, jonka idea oli lapata kori täyteen kaloreita, mutta EI ostaa niitä!
     Kävelimme lähimpään kauppaan sisään ja laitoimme korin täyteen kaikkea mitä meidän eniten tekisi mieli maistaa ja mitä ruokia on ollut ikävä, koska ne ovat kiellettyjä. Aluksi idea oli vain hauska vitsi, mutta tajusimme sen olevan oikeasti terapeuttista. Oli hauska nähdä konkreettisesti korissa se kamala ruoan määrä ja tajuta ettei todellakaan halua sitä kaikkea kamaluutta sisäänsä!

Mielikuvitus ostokset

Lopuksi sitten palautimme kaiken takaisin oikeille paikoilleen ja laskimme mielenkiinnosta paljon tämä kaikki olisi sisältänyt kaloreita.

     Korimme sisälsi:

-500g piparitaikinaa
-paketti donitseja

-Valtava pullapitko
-275g lakuja

-Geisha suklaalevy (100g)
-Milka suklaalevy (250g)

-Annas piparipaketti

-Ben&Jerry`s jäätelöpurkki
-Taffelin sipsipurkki + dippi (ja kermaviili)

Oli hienoa todeta, että nämä kamaluudet eivät kuulu minun mahaani lihottamaan vartaloani entisestään! Ja lopputulos olikin 10 650kcal. Ihan tajutonta...

Mutta hauskaa oli :D! Suosittelen kaikkia kokeilamaan tehdä omat mielikuvitusostoksensa, jos ei kauppaan kehtaa mennä, niin sitten vaikka googlen kuvahaulla tietokoneen ääressä.

Joku ylimääräinen kuva jäätelöistä.

Viime viikolla paastosin 2 päivää (en putkeen), ja sitä edellisenä yhden. Nyt olisi tarkoitus pitää kahden päivän paasto. Nyt on siis maanantai ja seuraavan kerran saan syödä torstaina, iltapäivänä (Olen n.70h pelkällä vedellä). Tämä taitaa olla mun uusi ennätys, kunhan nyt ensin onnistun. Tää viikko on lähtenyt ihan hyvin käyntiin.

Tänään olen syönyt;

-Kana kuppikeiton - 90kcal
-Sprite zeroa          - 6kcal

=96kcal

Oon muutenkin onnistunu taas melko hyvin vähentämään syömisiäni, eikä ole tullut juuri päivä jolloi kalorit lähentelisi tonnia. Oon hirveen innostunut nyt paastoilusta. Vuosi sitten mulle tuli aina sellainen olo, että kuolen ja sydän hakkasi ihan kamalasti jo yhden paastopäivän jälkeen, nyt en oikeastaan huomaa mitään eroa normaaliin. Vähän pyörryttää enemmän. Mistäköhän tämä, että mun kroppa kestää paaston paremmin johtuu?

Oon myös päättäny jättää leivän pois mun ruokavaliosta, koska se on niin turha. Vähän vaan mietin, että mitä mä sitten syön... omenoita ja porkkanoita ja varmaan kuppikeittoja ainaki. Ne on kaikkein kivointa ja turvallisinta ruokaa.

Taivas oli tänään nätin näköinen

Oli tää melko iloinen teksti, mutta pakko tähän loppuun lisätä vielä vähän eri tyylisiä ajatuksia.
     Mä mietin äskön, että oon varmaan liian tunteellinen ihminen. Jotenkin otan kaikki asiat hirveen raskaasti ja pohdiskelen paljon, Mulla voi mennä tunteja miettien maailman tarkoitusta, ja sitä mikä on ihmisen tehtävä täällä. Mietin miten voisin olla parempi ihminen ja tuoda myös mulle tärkeille ihmisille parempaa oloa. Jos jollekkin tapahtuu jotain pahaa, samaistun turhan vahvasti ja tunnen hirveästi myötäkipua. Itken todellisuudessa melko paljon... Jos alan pohtia ajatuksiani ääneen kavereille, he toteavat yleensä "jaa..." ja jatkavat kertomusta niistä niin hienoista kengistä H&M:llä.
     Se on välillä aika vaikeaa, kun tuntuu, että niin moni ikäiseni tyttö elää kovin pinnallista elämää. Tavallaan se on se elämä jonka minäkin haluaisin. Olisi kiva olla nätti ja laiha, tehden kaikkea hauskaa ja myös pinnallista. En kuitenkaan pystyisi muuttamaan luonnettani, vaikka haluaisin. Tulen varmaan aina olemaan melko pohtiva ihminen.

hattarapilviä

Voi ei tähän postaukseen ei pitänyt tulla mitään syvällisempiä ajatuksia...Yritän lopettaa iloisesti ja kertoa, että tein KIK-tunnuksen, jossa minuun voi ottaa yhteyttä kuka vain!

KIK TUNNUS:

Minut löydät nimellä TKeiju 

Olen kokoajan kirjautuneena sisään tabletilla, joten en ota sitä mukaan kun lähden jonnekkin, vastailen kuitenkin viesteihin aina kun mahdollista (siis jos nyt ylipäätään kukaan haluaa jutella, saattaahan se olla ettei yhtään viestiä tipahda). Ilmoitan kuitenkin heti alkuun, etten välttämättä halua ihan kamlasti laihdutusvinkkejä ladella, mutta juttelen mielelläni melkeinpä mistä vain. Jos sinua ahdistaa jokin tai sinulla on ongelma, autan todella mielelläni. Voit aina tulla purkamaan sydäntäsi<3. Myös laihdutuksesta tottakai voi tulla puhumaan, sehän on mun lempi puheenaihe ;).

P.s. Älkää kovin ilkeitä viestejä laitelko (: