Aamulla heräsin äärettömän kiukkuisena, sängystä ylös pääsy tuntui maailman suurimmalta tuskalta. Miksi pitää raahata lihava ruhonsa ihmisten keskelle? Mieli muuttui vähän positiivisemmaksi, kun pääsin kävelemään tuonne ihanaan auringonpaisteeseen. Koulun jälkeen piti käydä antamassa kaverille tukiopetusta, mutta sanoin käyväni ensin kotona (näin sain hyvän syyn kävellä kilometrejä lisää ja pystyin väittämään muka syöneeni samalla, todellisuudessa tein vain läksyt. Kotona tietenkin sanoin syöneeni kaverilla).
Ehdin kotiin takaisin salkkareiksi ja sen jälkeen oli vielä armotonta koulujuttujen pänttäämistä. Päivällä tuntui että osasi kaiken, mutta illalla pää löi tyhjää. Välillä pitää vääntää kaikki itselleen rautalangasta!
Ei mulla mitään hienompaa ollut, kirjoittelin vain kännykällä nopeasti kuulumisia. Hyvää yötä, nähkää laihoja unia ;D!
P.s Ajattelin haluisitteko kuulla mun "menneisyydestä", tai siis siitä kuinka oon päätyny tähän pisteeseen?
Ois tosiaan kiva kuulla sun menneisyydestä, et oo tainnut vieläkään kertoa...? :)
VastaaPoista