Light mehukeitto

My leg 

Jonain aamuna haluaisin herätä tuntien jokaisen luun osuvan sängyn pehmeään patjaan. Venytellä rauhallisesti ja nousta ylös sängystä, ilman kiirettä. Ohuet jalkani hipsisivät ympäriinsä pitämättä ääntä ja voisin pukeutua aamulla mihin vain vaatteisiin. Kävisin vaa`alla, se näyttää 38kg ja hymyilen sille (enkä potkaise sitä seinään). Lähden kävelemään kohti koulua aringonpaisteessa upeassa kesämekossa. Kaikki ovat ystävällisiä, koska olen laiha (logiikka...). Kotona äiti ei huuda minulle, ei edes ingooraa, vaan tulee halaamaan.

Nyt ei ole sellaista. Herään aamulla järkyttävän väsyneenä, enkä meinaa päästä ylös sängystä. Huimaa, ja kestää vähän aikaa saada näkö takaisin. Tallustan raskain kuuluvin askelin ympäri taloa ja tulee kamala kiire. Koulumatkalla luultavasti sataa ja tulee päin naamaa. Koulussa ahdistaa ja tuntuu ettei kuulu minnekkään ja kun tulen kotiin ensimmäiseksi saan kuulla esimerkiksi "Ootko sä juono taas mun light mehukeittoa?" tai "Oo hiljempaa, äläkä sotke niillä kengillä!" tai "Eikö täällä koskaan saa olla rauhassa, aina sun on pakko änkee mun kotiin meluumaan". Mä rakastan sua äiti, mikset sä rakasta mua?

Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin, olen lopultakin päässyt irti aspartaami kammosta ja löytänyt iki-ihanan light mehukeiton. Kaloreita 2dl kylläkin tulee 18, eli montaa lasia ei viitsi vetää, mutta täyttää oikeasti kunnolla! Seuraava askel on sitten fun light. (Vähän vieläkin pelottaa, että  aspartaamissa on jotain piilokaloreita...)